Tekijä: Heli

Esra 5 Apt. 25

Kutsumustietoisuus antaa suunnan ja voimaa. Paavalilla oli vahva kutsumustietoisuus. Kun profeetta Agabos oli aiemmin ennustanut, mitä Paavalille tulisi tapahtumaan, jos tämä matkustaisi Jerusalemiin, Paavali lausui, että on valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden (Apt. 21:13).   

Kutsumustietoisuus on nykykielenkäytössä erikoinen sana. Kutsumustietoisuus on varmuutta omasta elämäntehtävästä. Se auttaa pysymään lujana vaikeissa paikoissa. Toisaalta kutsumustietoisuus antaa uskallusta tehdä totutusta poikkeavia valintoja ja muuttaa elämän suuntaa.

Kutsumustietoisuuteen liittyy myös luottamus Jumalan huolenpitoon vaikeuksien keskellä. Jokainen hiuskarvammekin on laskettu, Jeesus muistutti (Matt. 10:30). Luin juuri Sunnuntaisuomalaisesta naisesta, joka oli sairastanut agressiivisen ja helposti leviävän rintasyövän. Sytostaattihoitojen seurauksena hänen hiuksensa lähtivät ja syövän uusiutumisen riskin minimoimiseksi hän joutui luopumaan myös rinnoistaan. Nainen kertoi haastattelussa, että ei usko sairastuneensa sattumalta.

Suurin lahja. Lehtijuttu ei kerro, mikä naisen vakaumuksen taustalla oli.  Raamattu sen sijaan kertoo, että Jumala tietää jokaisen yksittäisen hiuksemmekin. Raamattu kertoo myös, että jos ihmiset, jotka ovat pahoja, osaavat antaa lapsilleen hyviä lahjoja, paljon ennemmin Jumala antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

Pyhä Henki on suurin lahja, jonka voimme Jumalalta saada. Miten niin? Koska Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jeesusta. Pyhä Henki tekee Jeesuksen tunnetuksi, ymmärrettäväksi ja läheiseksi meille.  

Rukoillaan, että saamme löytää kutsumuksemme ja elää sitä todeksi tänäänkin. Rukoillaan, että lähimmäisemme ympärillämme saisivat Pyhän Hengen ja oppisivat tuntemaan Jeesuksen.  

Heli

1. Aik. 18 Ilm. 11

Ilmestyskirjassa kerrotaan tänään maailmanhistorian käänteentekevistä hetkistä. 

Kaksi Jumalan profeettaa, todistajaa, kertoo Jumalasta mutta heidät tapetaan. Raamatunkohdassa viitataan Sakarjan kirjan ennustukseen, jossa myös kerrotaan kahdesta Jumalan voitelemista eli johonkin erityistehtävään valitusta todistajasta. Ilmestyskirjan todistajien onkin arveltu viittaavaan maailmanlaajuiseen seurakuntaan, joista toinen todistaja edustaisi juutalaistaustausia ja toinen pakanataustaisia kristittyjä. Meillä Jeesukseen uskovilla onkin aikamoinen kutsumus, joka muuttaa maailmaa, tai ainakin yhden ihmisen maailmaan hetki kerrallaan.  

Nämä todistajat heräävät muutaman päivän päästä kuolleista samaan tapaan kuin Jeesus ja nousevat taivaaseenkin samalla tavoin kuin hän. Sitä seuraa maanjäristys, jossa saa surmansa joukko ihmisiä. Vihdoinkin  koittaa hetki, jolloin ihmiset taipuvat uskomaan Jumalaan!

Raamattu sanoo, että vaikka Jeesus on jo herännyt kuolleista ja noussut taivaaseen Jumalan oikealle puolelle, ja hallitsee siellä maailmaa, maan päällä kaikki eivät vielä tottele Jumalan hallintavaltaa. ”Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan.” (Hepr. 2:8).

Ilmestyskirjasta lukemamme seitsemännen merkkisoiton myötä valta koko maailmassa siirtyy lopullisesti ja kokonaan Jumalalle ja kuninkaaksi voidellulle Jeesukselle (j. 1). Mikä hetki! Kun turvaamme Jeesukseen, tuo hetki on kovasti odotettu. Siinä ei ole mitään pelättävää.

Heli

1. Aik. 17 Ilm. 10

Jumala lupasi profeetta Natanin kautta Daavidille, että Daavidin kuninkuus jatkuu hänen jälkeläisissään aina. Jo tässä kohtaa historiaa eli noin 1000 vuotta ennen Kristuksen syntymää Jumala paljasti ison palan tulevaisuutta. Jumala tarkoitti tässä kohdassa myöhemmin syntyvää Jeesusta, jonka ”biologiset” vanhemmat Maria ja Jeesus olivat kumpikin Daavidin jälkeläisiä.

Daavid ja moni muu kansan hallisija joutui käymään jatkuvasti taisteluja suojellakseen kansalaisiaan ja säilyttääkseen valtansa. Jeesuksen kuninkuus ei ollut tästä maailmasta (Joh. 18:36). Se oli aivan toista laatua kuin muiden hallitsijoiden.

Raamatun mukaan rikkomusten sovittaminen vaati aina veriuhrin. Niin esineet kuin ihmiset tuli puhdistaa verellä, jotta ne kelpasivat täydelliselle Jumalalle (Hepr. 9:22). Jeesus kuitenkin antoi täydellisenä ihmisenä ja Jumalana oman verensä maksuksi kaikkien maailman ihmisten synneistä. Jeesus kärsi tuomion, joka olisi kuulunut meille pahojen tekojemme vuoksi. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus maksoi meille kuuluneen velan. Kun Jumala katsoo meitä Jeesuksen ”läpi”, hän näkee meidät virheettöminä ja täydellisinä.

Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat. (Hepr. 9:27–28.)

Raamattu kertoo, että Jeesus pysyy ikuisesti ja hän pystyy pelastamaan kaikki ne, jotka lähestyvät hänen välityksellään Jumalaa (Hepr. 7:25).

Heli