Tekijä: Heli

Ps. 94 2. Tim. 4

Psalmit ovat rehellisiä ja aitoja rukouksia. Psalmissa 94 rukoilija valittaa Jumalalle ja vaatii, että hän maksaisi ylvästelijöille, julkeasti puhuville, toisia sortaville ja murhaajille heidän ansionsa mukaan. Ennen ajattelin närkästyneenä, miten Raamattuun on voinut eksyä tällaisia rukouksia. Nyt ymmärrän, että Jumalalle ei tarvitse koskaan teeskennellä. Kaikki tunteet ovat tosia ja sallittuja. On parempi purkaa tunteet ja huutaa ne Jumalalle kuin padota ne. Padotut tunteet kun purkautuvat ennemmin tai myöhemmin ulos ja voivat aiheuttaa silloin hallitsematonta vahinkoa ympärillämme.

Tärkeät asiat toistuvat Raamatussa kerta toisensa jälkeen. Paavali kehottaa Timoteusta puuttumaan ikäviin ja vääristyneisiin asioihin ja asenteisiin kärsivällisesti opettaen: ”Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan. Nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.”

Jeesus on Raamatun tärkein persoona, koko Raamatun punainen lanka. Hän muutti koko maailmanhistorian. Häntä on lupa pitää esillä, Paavalin sanoin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, kuitenkin kärsivällisesti opettaen.

Rukoillaan, että uskallamme näyttää olevamme Jeesuksen seuraajia ja osoittaa sitä sanoin ja teoin niin sopivissa kuin sopimattomissa hetkissä.

Heli

Job 41 Gal. 5

Tässä pieni ajatusleikki. Oletetaan, että olet koko ikäsi haaveillut kartanosta kauniissa maisemassa. Siellä sinulla olisi mahdollisuudet harrastaa mitä haluat, ruokahuolto pelaisi ja tilaa riittäisi ystäville ja sukulaisille. Kartanossa sinulla olisi omaa rauhaa mutta myös mahdollisuus kokea yhteyttä isommallakin porukalla, jos niin tahtoisit.

Nyt sinulle tarjotaan perinnöksi unelmiesi täyttymystä. Sinun tulee vain valita kahdesta vaihtoehdosta: joko hyväksyt kaiken lahjana, ilman mitään erityisvelvoitteita tai sinulle annetaan loputon lista tehtäviä, jotka sinun tulee suorittaa moitteettomasti. Lisäksi sinun tulisi vielä osoittaa kaikkia mahdollisia hyveellisiä luonteenpiirteitä kuten kärsivällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää kaikissa tilanteissa. Jos teet yhdenkin virheen, menetät koko perinnön. Kumman vaihtoehdon valitsisit?

Äskeisen esimerkin valossa tuntuu järjettömältä valita tekojen tie. Lahjaksi vastaanottamisessa on vain yksi ongelma. Lahjan vastaanottaja jää kiitollisuuden velkaan lahjan saajalle. Emme ole enää täysin riippumattomia.

Paavali muistuttaa, että Kristus on vapauttanut meidät (Gal. 5:1) ja elämme täysin armon varassa. Jumala on kaiken lisäksi antanut sydämeemme Hengen (jae 5), joka lohduttaa, rohkaisee, ohjaa, antaa viisautta, parantaa ja tekee kaikkea hyvää. Henki myös vakuuttaa meidät siitä, että olemme Jumalan lapsia. Sen vuoksi on järjetöntä tavoitella Jumalan ja ihmisten hyväksyntää millään teoilla.

Paavali kirjoittaa vielä lihan teoista ja Hengen hedelmästä. Siinä astuu kuvaan kiitollisuus Jumalaa kohtaan. On luonnollista, että lahjan saaja tuntee kiitollisuutta lahjan antajaa kohtaa. Kiitollisuudesta haluamme miellyttää Jumalaa.

Hengen hedelmän saa aikaa Jumala, sitä ei voida tehdä. Hedelmä kypsyy ajastaan, kun hedelmäpuu ja sen oksat saavat riittävästi valoa, ravinteita ja vettä. Lihan teot sen sijaan tehdään, niissä me olemme aktiivisia.  Jos yritämme tehdä Hengen hedelmiä, niistä tuleekin itsekorostusta ja lihan tekoja.

Emme siis voi saada aikaan Hengen hedelmää itse. Se, mitä voimme tehdä, on antaa Hengen ohjata elämäämme (jae 16). Yhdellä yksinkertaisella kuvalla se on Jumalan päästämistä elämämme laivan ruoriin. Raamatun lukeminen ja sen neuvojen todesta ottaminen, uskovien yhteys seurakunnassa ja ehtoollisella käynti ovat käytännön keinoja Hengen ohjauksen etsimiseen.

Heli

Job 40 Gal. 4

”Silloin, kun emme vielä tunteneet Jumalaa, me palvelimme jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole.” (Gal. 4:8). On helppo joutua asioiden ja ihmisten valtaan, jotka ovat valovoimaisia tai vahvoja ja määrätietoisia. Asioista, jotka alkavat hallita mieltämme ja ajankäyttöämme, tulee jumalia, vaikka ne ovat vain ihmisten keksintöä.

Muistan vieläkin, kun ensimmäistä kertaa elämässäni uskalsin kertoa ääneen elämäntarinani kipeimpine tapahtumineen toisille ihmisille. Se tapahtui ihmisen elämänkaarta käsittelevässä ryhmässä. Ryhmän muut jäsenet kuuntelivat mutta eivät tuominneet. He hyväksyivät minut sellaisena kuin olin.

Tapaamisen jälkeen lähes leijuin kotiin. Ihmisiltä saamani hyväksyntä auttoi minua luottamaan, että Jumalakin hyväksyy minut. Elämääni hallinneet pelot ja epäjumalat alkoivat kutistua. Ne eivät evää määrittäneet minua samalla tavoin kuin ennen. Pelko oli aiemmin saanut minut ponnistelemaan ja etsimään hyväksyntää viimeiseen asti.

Me opimme tuntemaan Jumalaa vähän kerrassaan, kuin sokko, hitaasti tunnustellen. Tärkeintä on kuitenkin se, että Jumala tuntee meidät (Gal. 4:9).

Heli