4. Moos. 10, Matt. 24

4. Moos. 10 Matt. 24

Israelin kansa oppi lähtemään liikkeelle ja kulkemaan erämaavaelluksen aikana hyvässä järjestyksessä heimoittain. Se oppi kulkemaan sotajoukon tavoin. Israelilaiset oppivat myös seuraamaan Jumalan johdatusta: pilvi suojasi ja ohjasi kansan liikkumista ja leeviläisten kantama liitonarkku, jossa lepäsi Jumalan läsnäolo, etsi kansalle levähdys- ja leiriytymispaikat. Israelilaiset oppivat taitoja ja elämänasennetta, jota he tarvitsivat myöhemmin taisteluissa luvatusta maasta ja muussa elämässä.

Mitä Jumala opettaa minulle ja sinulle kuivien, samanlaisina toistuvien elämänvaiheiden aikana tai aikoina, jolloin olemme jaksamisemme rajoilla?*

Lopun merkeistä puhuessaan Jeesus avaa ikkunan toisenlaiseen todellisuuteen, kuin mitä silmämme näyttävät meille. Taistelut, vainot ja ahdistus ovatkin merkki kevään tulosta, Jumalan valtakunnan läheisyydestä.

Heli

Jatka lukemista ”4. Moos. 10, Matt. 24”

4. Moos. 9, Matt. 23

4. Moos. 9 Matt. 23

Pilvi johti kansaa erämaassa hetki hetkeltä eteenpäin. Kun pilvi pysyi pyhäkköteltan yläpuolella, kansa pysyi paikallaan, mutta kun pilvi nousi ja lähti eteenpäin, koko kansa pakkasi leirin ja seurasi Jumalaa pilven ohjauksessa.

Meilläkin tulee eteen erämaa-aikoja, jolloin elämän puitteet ovat niukat ja jaksamisemme on äärirajoilla. Joudumme opettelemaan elämään hetki kerrallaan. Joudumme luovuttamaan omasta kontrollista, koska enempää emme jaksa.

Luulemme tippuvamme pohjattomaan kuiluun. Omien voimien loppuminen tuntuu pelottavalta. Pohjalla pimeässä odottavatkin Jumalan kädet. ”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen.” (Jes. 30:18).

Jeesus varoitti fariseuksia ja saddukeuksia, että he siivilöivät hyttysen mutta nielaisevat kamelin. (Matt. 23:24). Vaalinpa oikeaa raamatullista oppia tai vain puolustan omaa ajattelu- tai elämäntapaani, minunkin kannattaa mennä itseeni ja tutkia, onko loukkaantumiseni oikein. Antaa Pyhän Hengen osoittaa meille, onko meidän tarvetta puolustautua tai hyökätä. Hyökkäämällä voimme voittaa yksittäisen taistelun mutta lopulta hävitä koko sodan ihmisen sielusta.

Heli

4. Moos. 8, Matt. 22

4. Moos. 8 Matt. 22

Jumala muistutti aiemmin tällä viikolla, että kaikki israelilaiset kuuluivat hänelle:

”Sillä israelilaiset ovat vain minun orjiani. He kuuluvat minulle, joka toin heidät pois Egyptistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos. 25:55)

3. Moos 25 opetti, että niin ihmiset kuin myös maa ja sen sato ovat Jumalan. Jumala antoi sadon ihmisille, ja sadon ensimmäinen vilja kuului lahjoittaa takaisin Jumalalle. Samoin israelilaisten esikoiset, ensimmäiset lapset kuuluivat lain mukaan Jumalalle. Leeviläisten sukukunta edusti israelilaisten esikoisia Jumalan edessä ja oli kutsuttu palvelemaan Jumalaa muiden israelilaisten puolesta (vrt. 4. Moos 8:17–19).

Jumalalle kuuluu siis kaikkein paras. Jumala on tuhlannut meihin valtavasti rakkautta, energiaa ja voimavaroja, kun hän tuli Jeesuksen kautta pelastamaan maailman. Sen vuoksi hän ei halua heittää yhtäkään luomustaan hukkaan eikä tyhjäkäytölle.

Kuulumme kokonaan Jumalalle. Vaikka tuntisimme olevamme jonkun ihmisen tai jonkin asian orjia, totuus on toinen. Jumalalla on valta vapauttaa meidät väärästä asioiden ja ihmisten vallasta.

Jos huomaat, että sinä tai joku läheinen ihminen on väärällä tavalla jonkin asian tai ihmisen vallassa, aloita rukoilemalla Jumalalta apua. Pyydä rohkeutta tuoda asia myös muiden rukoiltavaksi. Jumala on uskollinen ja saattaa loppuun meissä aloittamansa työn, ks. 2. Tess. 5:23–23.  

Heli