Tekijä: Heli

2. Moos. 23 Joh. 5

Kun Jeesus pysähtyi Betesdan lammikolla vuosikausia sairastaneen miehen kohdalle ja kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?”, vastaus oli ilmeinen. Tietenkin mies tahtoi! Sitä vartenhan hän oli maannut lammikon äärellä jo ikuisuudelta tuntuneen ajan.

Miehen koko huomio oli kiinnittynyt lammikkoon ja hän odotti hetkeä, jolloin lammen vesi alkaisi kuohua. Ehkä hän vihdoinkin saisi tilaisuuden päästä parantavaan veteen, kuten kerrottiin. Jeesus kyllä tiesi miehen vastauksen. Kysymyksellään hän sai miehen nostamaan katseensa itseensä.

Mekin voimme kaivata jotakin niin kovasti, että kaipaus vie kaiken huomiomme. Ainakin minulle on käynyt monesti niin. Ammatinvalinta, työ tai sen puute, taloudelliset ongelmat, kaipaus saada parisuhde, puoliso sekä lapsia ovat kaikki olleet suuren kaipauksen kohteita. Toiset toiveeni ovat täyttyneet, joitakin vastauksia olen joutunut odottamaan pitkään. Joihinkin pyyntöihini Jumala on nähnyt hyväksi vastata toisin.

Jeesus välittää meistä enemmän kuin ymmärrämme. Ja Jeesuskin kaipaa. Hän kaipaa, että nostamme katseemme omista tarpeistamme häneen. Hänellä on valta täyttää mutta myös muuttaa kaipauksemme. Vaikka Jeesus ei vastaisi toivomallamme tavalla, hän antaa enemmän: Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen niin, että pysymme Jeesuksessa (Fil. 4:7). Sen myötä voimme löytää enemmän kuin alun perin pyysimme: Jumala voi muovata meistä käyttöönsä astian, jota hän juuri nyt tarvitsee siunatakseen ja pelastaakseen monen muunkin kuin meidän oman elämämme.

Heli

2. Moos. 22 Joh. 4

Matkalla väsymys, nälkä, jano tai vaikkapa tietyn paikan etsiminen saavat meidät etsimään puistonpenkkiä tai kahvilaa tai kysymään neuvoa ventovieraalta ihmiseltä. Tarpeemme voivat johdattaa meidät mielenkiintoisiin kohtaamisiin vieraiden ihmisten kanssa. Niin kävi Jeesuksellekin matkalla Galileaan Samarian kautta. Juutalaiset tosin välttelivät viimeiseen saakka Samariaa. Sen vuoksi on todennäköistä, että Jeesus koki Pyhän Hengen johdattavan hänet kulkemaan Samarian kautta.

Jeesus ei vältellyt huonomaineista samarialaista naista. Hän rikkoi monta tabua jo alkaessaan puhua naisen kanssa. Jeesus oli mestari ottamaan eteen tulevista tilaisuuksista vaarin. Hänellä ei ollut valmiita evankeliointipuheita, vaan hän näki ihmisen tarpeet ja ymmärsi heidän tilanteensa. Koska hän oli täynnä Pyhää Henkeä, hän myös osasi puhutella ihmisiä sillä tavoin, että heidän sydämensä avautui ja monen elämä muuttui järisyttävällä tavalla.

Kuljetaan herkällä korvalla kuunnellen ja kysellen. Jeesus voi johdattaa seuraamme ihmisiä, jotka ovat yhtä avoimia Jumalan rakkaudelle kuin samarialainen nainen.

Heli

2. Moos. 21 Joh. 3

Nikodemos oli uskonnollinen ihminen, maallikko-opettaja ja esikuvallisen hurskas mies. Ihmisten silmissä hän oli kärkikastia. Hyveellinen elämä ei kuitenkaan riittänyt viemään häntä lähellekään Jumalan valtakuntaa.

Nikodemos joutui täysin ymmälle kohdatessaan Jeesuksen. Nikodemos piti Jeesusta Jumalan profeettana. Yöllisen kohtaamisen seurauksena Nikodemoksessa ilmeisesti tapahtui käänne, uskoontulo, sillä myöhemmin hän, itsekin neuvoston jäsen, yritti puolustaa Jeesusta, kun tätä oltiin tuomitsemassa ristiinnaulittavaksi (Joh. 7:51). Nikodemos oli myös se, joka pelotta pyysi lupaa haudata Jeesuksen hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen (Joh. 19:39).

Muutama päivä sitten kohtasin ihmisen, joka kertoi meditoivansa mielellään luonnon keskellä ja muinaisilla pyhillä paikoilla. Kysyin häneltä, mitä hän meditoimalla tavoittelee. Hän kertoi etsivänsä rauhaa, voimaa sisimmästään ja yhteyttä kosmokseen meditoinnin kautta. Hän kertoi, että kokee luonnon puhuvan hänelle. Minä puolestani olin sitä mieltä, että luonto ei koskaan puhu minulle, vaikka kuinka vietän aikaa ja rauhoitunkin sen keskellä. Minulle puhuu vain Raamatun Jumala, joka on kaiken ympäröivän luonnon Luoja.

Minulle jäi tunne, että tämä uusi tuttava etsi samaa kuin minä, mutta hän etsi sitä luodusta, ei Luojasta. Hän ei myöskään tiennyt, että Luoja oli jo valmistanut vastauksen hänenkin etsintäänsä Jeesuksen kautta.

Jäin sanattomaksi. Olisin kaivannut tämän ihmisen kanssa samanlaista viisautta, jolla Jeesus kohtasi Nikodemoksen. Olisin halunnut välittää tuolle ihmiselle edes jotakin Jeesuksen sanoista Nikodemoksen seurassa: sitä, että ihmisen yritys jalostaa itseään ja pyrkiä kohti hyvää ei pelasta häntä, eikä tuo hänelle lopullista rauhaa. Ihminen itse jää aina pimeyteen (Joh. 3:19); sen miten ihminen itsestä poispäin kääntyminen kohti Jumalaa tuo vastaukset moniin kysymyksiimme; ja sen miten ihminen syntyy uudesti Jumalan lapseksi ja löytää sen kautta yhteyden itseensä, Jumalaan, toisiin ihmisiin ja kosmokseen. Rukoilin monta päivää tuon ihmisen puolesta.

Jatketaan rukousta, että saisimme toimia ympärillämme eläville ihmisille tien ja suunnan näyttäjinä kohti Jeesusta.

Heli