Tekijä: Kyyrä

2. Moos. 3

Viime viikon Luemme Raamattua -teksteissä seurattiin Jaakobin perheen elämää. Ennen kuolemaansa Egyptissä Jaakob siunasi poikansa ja samalla muistutti, että Jumala on oleva oleva kansansa kanssa ja on johdattava heidät takaisin isien maahan. Tällä viikolla sitten esiin astuu Mooses, joka alkaa toimeenpanna tätä Jumalan suunnitelmaa. Jumala kutsuu tähän tehtävään Mooseksen ilmestymällä hänellä aika erikoisella tavalla, joka varmasti jäi mieleen. Vaikka Mooses pelkäsi katsoa Jumalaa ja peitti kasvonsa, oli hänellä yllättäen aika paljon rohkeutta käydä keskusteluun Jumalan kanssa. Tuleva tehtävä pelotti häntä ja hän alkoi vähätellä itseään ja epäröidä omia mahdollisuuksiaan. Hänellä oli siis koulutermiä käyttäen ongelmia minäpystyvyyden kanssa. Jumala selvitti aika tarkkaan miten hän aikoi viedä kansan pois ja miten suunnitelma etenee, joka varmaan rauhoitti Mooseksen mieltä. Tärkein lupaus varmaan oli sama, joka on voimassa vielä nytkin:” Minä olen sinun kanssasi” (12). 

Jumala haluaa olla yhteydessä myös meihin monin eri tavoin, ja siitä muistuttaa myös Simojoen upea laulu Pyhän Kosketus, joka tuli heti mieleeni tätä lukua lukiessa: “Riisu kengät, maa jolla seisot on herran, pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata.”

Sen myötä oikein siunattua viikkoa toivotellen!

https://www.youtube.com/watch?v=kuKQags0cIw

2. Tim. 2

Aluksi vähän taustahavaintoja. Paavali otti Timoteuksen mukaan lähetysmatkalle (Apt. 16), mutta jätti hänet Efesoon auttamaan seurakuntaa ja laittamaan asiat kuntoon. Tärkeää oli siirtää vastuuta seurakunnan toiminnasta paikallisille, ja sitten Timoteuksen tulisi palata takaisin Paavalin luo kohti uusia haasteita. Paavali kuvailee ongelmia niin, että siellä levitettiin vieraita oppeja, harrastettiin taruja ja loputtomia sukuluetteloita, sekä jaariteltiin joutavia esiintyen lainopettajina. Nämä eivät palvelleet Jumalan suunnitelmaa ja Timoteusta kehotettiin kieltämään nämä toiminnat. 

Paavali tiesi, että työ ei ollut helppoa, ja sen vuoksi hän antaa isällisiä ohjeita Timoteukselle. Timoteuksen tuli pitää huolta itsestään, vahvistua armossa sekä keskittyä olennaiseen. Se tarkoitti elämää Kristuksen Jeesuksen sotilaana, joka on valmis näkemään vaivaa ja myös kärsimään Jeesuksen ja Paavalin tavoin evankeliumin vuoksi, jotta pelastus saavuttaisi yhä uusia ihmisiä.

Hyvän työntekijän tuli olla ahkera ja opettaa totuuden sanaa oikein. Hänen ei pidä sekaantua typeriin väittelyihin ja riitoihin, vaan olla ystävällinen kaikille, kärsivällinen ja valmis opettamaan ja neuvomaan. Näin vastaanväittäjät voisivat myös oppia tuntemaan totuuden ja kääntyä Jumalan puoleen. Nyt Timoteuksen pitäisi löytää tällaisia luotettavia ja opetustaitoisia henkilöitä uusiksi johtajiksi, joille hänen tulisi kertoa se, minkä Paavali oli hänelle opettanut.

Timoteuksen elämän piti myös olla hyvä todistus efesolaisille. Siksi Paavali kehottaa välttämään  nuoruuden villityksiä. Mitähän ne tuolloin mahtoivat olla? Niiden vastakohtana tuli sen sijaan tavoitella oikeudenmukaisuutta, uskoa, rakkautta ja rauhaa niiden kanssa, jotka puhtain sydämin kutsuvat Herraa avuksi. Tulipa mieleen sananlaskuista 13:20:” Hae viisasten seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.”

Siinäpä pähkinää purtavaksi nuorelle miehelle. Turhaan ei Paavali vähän aiemmin  muistuttanut puolustajasta, Pyhästä Hengestä:” Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2.Tim.1:7).

Juha

Hagg. 1

2. Kor. 2

Eilisen kommentoinnin lopun teema johtajille kuuliaisuudesta jatkuu tässä luvussa. Tuskasta on mahdollisuus päästä yhteiseen iloon, mutta se vaatii toimenpiteitä.  Yhden ihmisen tuottama suru oli myös yhteisön suru. Paavali oli toiminut esimerkillisesti johtajana puuttumalla heti ongelmiin. Tuohon aikaan oli kai tapana, että julkisynnissä elävä tai väärää oppia opettava suljettiin rangaistuksena seurakunnan ulkopuolelle harjoittamaan katumusta. Nyt oli jo anteeksiantamisen ja lohdutuksen aika. Siksi Paavali kehottaa osoittamaan tälle henkilölle rakkautta, jottei  saatana pääsisi hajottamaan ja katkeroittamaan seurakuntaa riitojen avulla. “Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan” (Joh. 10:10). Nykyään annetaan ihmisten elää rauhassa ja toteuttaa omaa elämäänsä, ettei vaan yksityisyyden suojaa loukattaisi. Itse toivoisin, että jos tarvetta on, niin voisikohan vaikka lähimmäisenrakkauden velvoittamana joku tulla vähän auttamaan ja puhumaan minulle järkeä!

Sitten jäin taas jumiin tähän kuvaan, jossa kuljetaan eteenpäin voittosaatossa Kristusta seuraten,  ja hänen tuntemisensa tuoksua kaikkialla levittäen. Siinä on paljon vertauskuvia Jumalan tahdon mukaiselle elämälle. Kiitos meidän kuljettamisesta kuuluu Jumalalle, sillä se on hänen työtään meissä. Voittosaatossa kulkevat ovat päässeet osallisiksi Kristuksen voitosta. Hän voitti ristillä synnin ja kuoleman. Kristuksen tuoksun jäljet johtanevat VT:n polttouhreihin, jonka hepreankielinen nimi tarkoittaa “ylös kohoavaa”. Kun polttouhri toimitettiin säädetyllä tavalla ja uskossa Herraan, se oli “tuoksuva tuliuhri, joka oli  Herralle mieluisa” (3. Moos. 1:9). Tosi polttouhri Kristus uhrasi itsensä ristillä, nousi ylös kuolleista ja astui ylös taivaaseen. 

Miten sitten pitäisi elää ja toimia, että olisimme Kristuksen tuoksu? Alla muutama jae, jotka antavat suuntaa sille, mitä se voisi tarkoittaa.

• ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:2).

• “Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1). 

• “Me julistamme sitä (Jumalan sanaa) Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta (17).

Juha

Sef. 3

2. Kor. 1

Kirjeen taustalta löytyi kirjeen sävyyn suuresti vaikuttaneita ongelmia seurakunnassa ja vääriä syytöksiä Paavalista, joihin hän puolustautuu henkilökohtaisesti kertomallaan oman elämänsä voitoista ja ahdingoista. Hän haluaa puolustaa arvovaltaansa, oikaista vääriä käsityksiä ja rakentaa sopua seurakuntalaisten kanssa. “Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille” (2).

Luottamuksen ja ehkä myös auktoriteettinsa lisäämiseksi hän tahtoo nimenomaan esiintyä apostolina, kuten hän heti kirjeen alun tervehdyksessä tekee. Virka on saatu suoraan Jeesukselta eikä sitä pidä vähätellä. Jeesuksen mukana ovat tulleet elämään myös kärsimykset ja Jeesukselta saatu lohdutus, jotka näyttävät olevan olennainen osa myös opetuslasten koulutusohjelmaa. “Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala” (3). Paavali rakentaa yhteyttä myös pyytämällä rukoustukea korinttilaisilta: “Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan” (11).

Paavalin matkan lykkääntyminen oli muodostunut ongelmaksi. Miksi hän ei tullut, vaikka oli niin luvannut? Voiko Paavaliin luottaa kun hän on noin ailahteleva? Paavali aloittaa puolustuksena antaen laajemman näkökulman elämään. Hän kertoo olevansa ylpeä siitä, että on noudattanut Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä korinttilaisten keskuudessa ja antanut Jumalan armon ohjata elämää eikä inhimillisen viisauden (12). Vaikka korinttilaiset eivät sitä ole ehkä huomanneet, niin se on Paavalin omantunnon todistus. Sen jälkeen hän käyttää varsin voimakasta kieltä: ”Kutsun Jumalan todistajakseni ja vakuutan oman henkeni kautta, että olen lykännyt Korintin-matkaani vain teitä säästääkseni” (23). 

Kyllä on varmaan ollut välillä aika turhauttavaa Paavalille apostolinviran toimittaminen, kun joutuu tällaisiakin asioita hoitamaan. Turhaan ei Raamatussa kehoteta:” Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia” (Hepr 13:17).  

Tulipa mieleeni rohkaista meitä rukoilemaan nyt johtajien puolesta. Kun niin teemme, se on hyvä asia meille kaikille!

Juha