Hesekielen luvut ovat aika raskasta luettavaa. Ihmisen pahuuden ja sen seurausten kuvaus on rajua, vertauskuvallista eikä säästä yksityiskohtiakaan. Jospa sillä kuitenkin on oma merkityksensä, koska Jumala valitsi Hesekielen tätä varten. Kuten Heli jo viime viikon kommenteissaan hyvin totesi, olivat valitusvirret myös tapa surra tapahtunutta ja välittää historiaa pakkosiirtolaisuudessa eläville. Tämä oli tärkeää Jumalan omaisuuskansan identiteetin säilymisen kannalta.
Päivän molempia lukuja yhdistäväksi teemaksi löytyi itsensä korottaminen ja ehkä myös itseriittoisuus. Hesekielen luvusta löytyy tulevan rikkauden hurma ja vaurastuminen, joka lopulta kuitenkin erottaa Jumalasta. Kun maalliset asiat ovat kunnossa, niin helposti hiipii mieleen ajatus, että mihin tässä Jumalaa tarvitaan, kun meillä menee näin hyvin!?
Matteus varoittaa itsensä korottamisesta Jeesuksen opettaessa opetuslapsia ja väkijoukkoa. Lainoppineita ja fariseuksia pitää kuunnella, sillä heillä on Mooseksen istuin nyt hallussa. (Mooseksen istuin tarkoitti sitä asemaa, joka näillä miehillä oli Mooseksen lain eli VT:n opettajina.) Kuunnella pitää, mutta oppia ei saa ottaaa heidän elämästään, “sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista” (2). “Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin” (5). He halusivat osaamisellaan päteä ja etsivät kunniaa ja huomiota itselleen eikä Jumalalle, josta he puhuvat. Jeesus kutsui heitä teeskentelijöiksi.
Oikea suhtautuminen kaikkeen Jumalalta lahjaksi saatuun on aika selvä, vaikkakin haastavaa. Lahjat on laitettava eteenpäin Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi. Jeesus kiteyttää sen näin:” Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija” (11). Vähän aiemmin oli Jeesus sanonut jo saman seuraavalla tavalla: “Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Matt 20:28).
Siinäpä sitä tehtävää tällekin viikolle!
Juha