Tekijä: Kyyrä

Valit. 5

Joh. 1

Mielenkiintoinen luku, joka eroaa piristävällä, joskin vähän vaikeallakin tavalla muiden evankeliumien alusta. Ei mennä ihan heti toimintaan, vaan olen löytävinäni Jumalan pelastussuunnitelmaa luvun taustaksi. Evankeliumin lopussa löytyy selitys, miksi evankeliumi on kirjoitettu: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh 20:31).

Alussa -sanalla lähdetään liikkeelle VT:n tapaan sivuten myös luomista, jossa Jeesus oli mukana. Mooseksen kautta tuli laki, mutta Jeesuksen kautta opitaan uutta Jumalasta, eli armo ja totuus. “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (14). Tämä oli tosi tärkeää, sillä Jeesuksen elämän kautta opimme tuntemaan näkymätöntä Jumalaa sellaisella tavalla, joka näyttää Isän sydämen ja rakkauden luotujansa kohtaan. 

Evankeliumi menee eteenpäin ihmisten välityksellä ja esiin tulee Jumalan lähettämä todistaja Johannes, joka tuli todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat. Tämä valo tarkentuu: “Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Vanhan liiton on aika väistyä ja Jeesuksen kuolemassa kaikki synnit sovitettiin eikä syntiuhria enää tarvita uuden liiton aikana: “Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.» Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: »Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:26-28).

Sitten on vielä edessä valinta pimeyden ja valkeuden välillä. Pimeyden voimat ja synti pitävät ihmiset kiinni maailmassa, eivätkä kaikki ihmiset ota Jeesusta vastaan. “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen! Kiitos Jeesus!

 Luvun lopussa on sitten Jeesuksen toiminnan aloitus, joka tarkoitti opetuslasten kutsumista. Se tapahtui jokaisen kohdalla omalla henkilökohtaisella tavalla niin kuin nykyäänkin. “Seuraa minua”, “Tulkaa niin näette!” “Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas – se merkitsee: Kallio.”  Tässä sukupolvien ketjussa mekin saamme olla Jumalan lapsina  mukana osana seurakuntaa ja suurta suunnitelmaa!

Juha

Valit. 4

2. Piet.3

Odottaminen on rankkaa. Jos on jotain luvattu eikä mitään tapahdu, meinaa usko ja toivo loppua. Tämän olivat huomanneet myös jotkut Herran päivän odottajista tässä luvussa. Herran päivä tarkoittanee tässä tapauksessa aikaa, jolloin tämä nykyinen maailma tulee tuhoutumaan, ja jonka jälkeen Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu. Tämän luvatun päivän odottaminen oli saanut epäilijät liikkeelle keksimään tekosyitä, miksi ei kannattaisi enää odottaa. Antaa vain omien himojen ja halujen viedä, jotta voisi tuntea ja kokea elävänsä täysillä. 

Kun ja jos keskittyy vain itseensä ja omaan nautintoonsa, vie se pois päin Jumalasta ja tuhoa kohti. Odottaminen voi olla myös rankkaa, jos täytyy keskittyä oman elämän virheiden karsimiseen ja oman syntisyytensä murehtimiseen.

Eihän Jumala vitkastele, vaan on kärsivällinen, sillä hän tahtoo jokaisen pelastuvan. Odottavan aika ei käy pitkäksi, jos antaa itsensä Jumalan käyttöön ja jouduttaa Herran päivän tuloa liittymällä siihen joukkoon, joka toteuttaa lähetyskäskyä yhdessä Herran ja muiden opetuslasten kanssa.

Tänään sain viettää hetken tällaisen innokkaan ryhmän kanssa koululla aamun avauksessa. Saimme vieraaksi The Send – ryhmän, jonka nuoret todistivat Jeesuksen parantavasta ja koskettavasta läheisyydestä, jota olivat saaneet kokea. Eipä käy aika pitkäksi ja ilottomaksi Jeesuksen seurassa! Heidän mottonsa ja vastauksensa tämän maailman tuskaan oli: “Tässä olen, lähetä minut!” (Jes 6:9)   Activating Believers into a Missional Lifestyle

Juha

Valit. 3

2. Piet.2

Edellisen luvun uskossa kasvun ja Sanaan luottamisen kehotus vaihtuukin sitten väärien profeettojen ja opettajien esittelyyn. Niitä on aina ollut Israelin kansan keskuudesta lähtien tähän päivään saakka ja tulee aina olemaan tulevaisuuteen saakka. Tässä luvussa väärien opettajien toimintatapoja ja tavoitteita esitellään vähän perusteellisemmin. Harhaopit aiheuttavat hajaannusta seurakunnassa sekä johtavat epävarmuuteen uskon asioissa. “Heidän irstasta menoaan lähtevät monet seuraamaan, ja näiden takia totuuden tie tulee häväistyksi” (2). “He viekottelevat ihmisiä, jotka eivät vielä ole varmalla pohjalla, ja ahneudessaan he ovat mestareita” (14). 

Yksilön vapauden kaipuu lienee nykyäänkin aika houkutteleva teema.”He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia” (19).  On se hienoa, kun saa tehdä mitä itse haluaa eikä yhteisistä normeista saatikka Jumalan ohjeista kannata välittää. Harhat tulevat usein omista joukoista, jolloin ne ovat uskottavampia kuin ulkopuoliset opit. Väärät profeetat salakuljettavat vääriä oppeja seurakunnan keskuuteen tekaistujen tarinoiden ja suureellisten, mutta tyhjänpäiväisten puheiden avulla. Omien halujensa vallassa profeetat esimerkillään houkuttelevat muitakin seksuaaliseen vapaamielisyyteen ja tavoittelevat ahneudessan taloudellista hyötyä. Näin he eivät ole kuuliaisia Jumalan sanalle ja lankeavat pois uskosta kieltäen myös Herransa ja vanhurskauden tien opin. Vaikka näiden jumalattomien opettajien käy huonosti, voi Herra sen sijaan Herra pelastaa koettelemuksesta ne, jotka häntä pelkäävät (9). Harhaoppien harhoja ovat mm:

• Luopuminen Raamatun totuudesta. Luin jostain ajatuksen, että onko Raamattu Jumalan sanaa vai sanoja Jumalasta!?  Myös epäilyn kylväminen on perinteinen tapa johtaa harhaan: “Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? (3:4).
• Jumalan pelastussuunnitelman kieltäminen  ja omien oppien nostaminen sen tilalle.
• Vapaamielinen moraalikäsitys (vapaus), jonka mukaan jokainen saa päättää mikä on oikein. Raamatun etiikkaa pidetään aikaan sidottuna ja vanhanaikaisena. 
• Jumalan halveksunta ja Jeesuksen Herrauden kieltäminen.
• Pyrkimys rikastua muiden kustannuksella.

Tulipa mieleen myös nämä kehotuksen jakeet 1. Joh 2:15-17: “Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, hän ei rakasta isää. Kaikki mitä ruumis haluaa ja mitä silmät himoitsevat, leveä elämä, on näet maailmasta eikä Isästä.”

Juha