Neh. 7, Joh. 12

Neh. 7

Oli kiva alku luvussa “ kun muuri oli saatu valmiiksi”, sillä työn valmiiksi saattaminen on aina palkitseva hetki, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä. Heti piti kuitenkin ryhtyä toimiin vihollista vastaan. Nehemia antoi johtovastuun veljelleen ja linnanpäällikölle, joka oli luotettava ja jumalaapelkäävä mies. Ajattelen, että Nehemian veli täytti varmaan samat laatuvaatimukset johtajana, kuten myös ne Jerusalemin asukkaat, jotka asetettiin vartioimaan omalle vartiopaikalleen oman talonsa kohdalle (3). Jumalan työssä tarvitaan uskollisuutta, joka merkitsee luotettavuutta ja kestävyyttä, johon Jumalan pelko kasvattaa. Uskollisuus on myös Jumalan ominaisuus. 2 Tim. 2:13: “Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. “

Itse kullakin meistä on oma kutsumuksemme ja vastuumme niin yhteiskunnassa, seurakunnassa ja kotona. On hyvä pitää mielessä, että oman sydämemme ovella on kaikkein tärkein vartiopaikka, jota on syytä valvoa, kuten Snl.4:23 sen sanoo:”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.”

Joh, 12

Jeesuksen tehtävä maan päällä oli loppusuoralla, sillä pääsiäiseen oli aikaa vain kuusi päivää. Sitten saamme kuulla ristiltä:”Se on täytetty!” Velka on maksettu ja tehtävä suoritettu! Sitä ennen on kuitenkin vielä monta muuta VT:n profetiaa täytettävänä.

Luvusta löytyi useita erilaista ihmisryhmiä opetuslasten lisäksi. Riemullisin tapahtuma on tietenkin Jeesuksen ratsastaminen Jerusalemiin. Kuningas otettiin vastaan suurin joukoin, palmunoksin ja Hoosianna-huudoin. Hoosiannahan on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee ”oi auta” tai ”pelasta”, mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona. Jeesuksen läheisistä ihmisistä tuli esiin Maria, joka osoitti rakkauttaan Jeesukseen tuhlailevalla tavalla. Jeesuksesta olivat kiinnostuneet myös kreikkalaiset pakanat, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan ja Jeesusta tapaamaan. 

Sitten nousevat näkyviin vastustajat, jotka ovat aivan epätoivoisia:”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juokseen hänen perässään.” Siksi Jeesuksen surmaamisen lisäksi ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen. 

Kolmanneksi kiinnitin huomiota hallitusmiehiin, jotka uskoivat Jeesukseen, mutta joille ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. He pelkäsivät julkista tunnustautumista.

Kaikki varmaan joutuvat joskus pohtimaan suhdettaan Jeesukseen ja laskemaan myös kustannuksia. Ei ole helppo lähteä radikaalin uudistajan seuraan. Hän itsekin sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos nisunjyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh 12:24). Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa palvelijan asenteen ottamista elämäntavaksi: “jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua” (26). Jumalan kouluun kuuluvat myös muut vaikeudet ja vainotkin sekä jokapäiväistä ristin ja riskin ottaminen. “Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen” (Luuk.17:33).

Juha

1. Aik. 28, Luuk. 21

1 Aik. 28

Luuk. 21

Lopun ajan merkit ovat hyvin ajankohtaiset. Ovat varmaan olleet myös Jeesuksen aikana, mutta ihmeen hyvin merkit kertovat myös tästä ajasta. Uskovia johdetaan harhaan, uutisissa kuullaan ja nähdään kuvaa sodista ja levottomuuksista sekä luonnonmullistuksista. Sitten on näitä oikeudenkäyntejä, Suomessakin tänä syksynä, joissa uskovat joutuvat tuomiolle Jeesuksen nimen tähden ja saavat tilaisuuden todistaa Jeesuksesta.

Mitä meille annetaan ohjeeksi? Samoja tuttuja asioita, joista poimin tähän muutaman  asian. Ei saa lähteä seuraamaan harhaan johtajia, joka tarkoittanee ainakin sitä, että kannattaa lukea Raamattua ja etsiä sieltä Jumalan tahtoa. Ei pidä hätääntyä, vaan luottaa Jumalan huolenpitoon. Täytyy myös olla valmis kärsimyksiin Jeesuksen tähden eikä itse aiheuttaa omalla elämäntavoilla ja addiktioilla lisää ongelmia, sillä “juopottelu, päihtymys ja jokapäiväisen elämän huolet saattavat turruttaa. Jeesuksen tavoin kannattaa muistaa levätä ja viettää aikaa Isän kanssa, jota Jeesuskin luultavasti teki vetäytyessään yöksi Öljymäelle. Rukous on tietenkin meidän yhteinen voima, joka vie eteenpäin. Itse lisäisin listaan vielä yhteyden toisiin uskoviin, joka on  tosi tärkeää, ettei kukaan eksyisi ulkopuolelle pahan juonittelun kohteeksi ja pettämäksi. Eikä Pyhää Henkeäkään ei vielä mainittu, mutta hän on Puolustajamme ja esirukoilijamme! Kiitos siitäkin!

 “Pysykää alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä” (36).

Juha

1. Aik. 27, Luuk. 20

1 Aik. 27

Luuk. 20

Valtaapitävien politikointi ja Jeesuksen syyllistäminen alkoi. Jeesusta alettiin todella pelätä. Edellisen luvun lopussa kerrotaan, miten Jeesus tuli aika ryminällä temppeliin, vaikka matka Jerusalemiin oli tultu vaatimattomasti vain aasilla. Tämä sai aikaan huolta johtavilla paikoilla olevien keskuudessa, ja he alkoivat miettiä, miten raivata tämän rauhanhäiritsijän pois tieltä. Keinot olivat vähissä, sillä kansa tykkäsi Jeesuksesta ja oli koko ajan hänen ympärillä kuuntelemassa häntä. 

Niinpä ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat alkoivat pitää Jeesusta silmällä ja virittelivät ansoja Jeesukselle lähettämällä hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. En tiedä kiinnostiko heitä oikeasti se, oliko Jeesus Jumalan lähettämä Messias, mutta Jeesus osasi kuitenkin vastata kyselijöille vastakysymyksillä eivätkä he saaneet häntä kiinni puheistaan. Päinvastoin Jeesuksen puhe sai heidät ymmälle ja vaikenemaan.

Jeesus puolestaan antoi valtaapitävien kuulla kunniansa. Kaiken kansan kuullen Jeesus myös varoitti lainopettajien ulkokultaisuudesta, kun he nauttivat julkisuudesta ja kunniapaikalla istumisesta. He toimivat kuitenkin vastoin omaa opetustaan ja rukoilevatkin vain näön vuoksi. 

Yksi olennaisimmista kiistoista oli kysymys ylösnousemuksesta. Kuolema on viimeinen vihollisemme täällä maan päällä. Jeesus esitteli ylösnousemuksen niin, että tulevaan maailmaan pääsevät ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoiseksi. Ylösnousemuksessa tapahtuu radikaali muutos, jossa ollaan enkelien kanssa samanarvoisessa asemassa, kuolemattomia Jumalan lapsia. Ketkä sitten ovat arvoisia?

Meillä Jeesukseen uskovilla on perusteltu ylösnousemustoivo, koska Jeesus nousi kuolleista ensimmäisenä ja vahvisti näin koko Jumalan pelastussuunnitelman. Jeesuksen sanoin: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Johannes 11:25-26)

Juha