Jes. 44, Juud

Jes. 44 Juud

Juudaksen kirje

Aluksi on todettava vähän nolona, että piti oikein etsiä sisällysluettelosta, mistä tällainen kirje löytyy. Onneksi sain nyt tilaisuuden hieman tutustua lisää kirjeen sanomaan. Juudaksella oli huoli seurakunnan keskuuteen luikerrelleista vääristä opettajista, jotka saavat harhaopeillaan aikaan luopumusta Jeesuksesta. Suurin uhka tulee seurakunnan sisältä, ja siksi Juuda kirjoittaa kirjeensä haastaen ja rohkaisten kutsuttuja taisteluun pyhien uskon puolesta jumalattomia vastaan!

Juudas kirjoittaa vahvalla äänenpainolla muistuttaen Jumalan tuomioista, joita luopuneita oli kohdannut VT:n puolella. Hän kuvaa myös yksityiskohtaisesti siitä, minkälaisia jumalattomat ihmiset mm. ovat: ”Nuo ihmiset ovat osaansa tyytymättömiä valittelijoita, jotka elävät himojensa vallassa. Heidän puheensa ovat suureellisia, ja omaa etuaan tavoitellen he mielistelevät ihmisiä” (16).

Juudas nostaa rohkeasti myös esiin sen, miten tulisi taistella yhteisen pelastuksen ja uskon puolesta. Sama haaste koskee varmaan meitä kaikkia!? Olennaista on keskittyä kristityn identiteetin lujittamiseen ja kasvuun opetuslapsena. Isä Jumala rakastaa meitä ja varjelee Jeesusta Kristusta varten. ”Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne” (1-2)! Meitä kutsutaan kilvoittelemaan Raamatusta löytyvän uskon perustuksella. Kilvoittelulla tarkoitetaan kristillisten elämänarvojen ja opetuksen toteuttamista omassa elämässä (evl.fi). Apuvoimina ovat Pyhä Henki rukouselämää virkistämässä sekä Jumalan rakkaus ja Jeesuksen armo kasvattajina.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssamme nyt ja aina ja iankaikkisesti!

Juha

Saarn. 3, Fil. 4

Saarn. 3 Fil. 4

Fil. 4

Vaikka olosuhteet olivat mitkä tahansa, oli Paavali oppinut olemaan tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta ja tulemaan toimeen sillä, mitä hänellä oli. Se lienee yksi vaikeimmista asioista oppia, mutta onnellinen elämä syntyy tästä mielen mallista. Kokemukset Jumalan huolenpidosta tarpeiden täyttäjänä ja läsnäolosta tuo sieluun ilon ja rauhan. ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa” (13).

Tuli vielä mieleen tyytyväisyydestä toinen neuvo Paavalilta, jossa hän varoittaa rahanhimosta ja rohkaisee yksinkertaiseen elämään:”Ja suuri voitto on jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme me ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun miellä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin” (1. Tim. 6:6-8). Se puhuttelee tänäänkin meitä yltäkylläisyyden keskellä eläjiä, minuakin!

Less is more! Eli vähemmän onkin enemmän!

Juha

Saarn. 2, Fil. 3

Saarn. 2 Fil. 3

Fil. 3

Jos pelastus tulisi lain kautta, niin Paavalin CV olisi siihen varmaan lähes täydellinen. Hänet oli ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä, ja hän oli ollut syntyperänsä lisäksi lain noudattajana hyvä fariseus eli täyttänyt lain. Tämän kaiken Paavali oli vaihtanut uskon vanhurskauteen, jonka perustana on usko Kristukseen, jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.

Sama tavoitteellisuus jatkui myös Jeesuksen seuraajana. Lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä hän taisteli uskonvanhurskauden ja evankeliumin puolesta kaikin voimin. Hän tahtoi tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemus voiman ja kasvaa hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Nöyrästi hän myös kirjoitti heiman epävarman oloisesti, että ”ehkä silloin saan myös nousta kuolleista”?

Paavali tahtoi elää täysillä ja ponnistelee kohti päämäärää, voittopalkintoa, pääsyä taivaaseen. Tähän elämäntapaan hän kutsuu myös meitä kaikkia Jeesuksen omia. Itseäni alkoi kuitenkin jo vähän hengästyttää tämä päämäärätietoisuus ja askeettisuus, joka tekstistä huokuu. Minun on kuntourheilijana vähän vaikea ymmärtää tätä lähes huippu-urheiluun verrattavaa innostusta ja sitoutumista, joka Paavalin elämästä huokuu. Eihän minusta ole tuollaiseen elämään. 

Kaikkien ei tarvitse eikä tule olla Paavaleita, vaan voimme kaikki erilaisina palvella Jumalaa omilla lahjoillamme. Tärkeintä on Kristuksen tunteminen. Kerran väsyneenä törmäsin seuraavaan ajatukseen, joka toi mieleeni lisää avaruutta ja sai minut uudestaan liikkeelle:” Älä kysy mitä maailma tarvitsee. Kysy itseltäsi, mikä saa sinut heräämään eloon. Mene sitten ja tee se, koska maailma tarvitsee kipeästi ihmisiä, jotka ovat heränneet eloon.” (Howard Thurman)

Juha