Tekijä: Kyyrä

Jer. 41

Apt. 13

Barnabas ja Saul saavat kutsun lähetystyöhön

Tässä luvussa alkaa kuvaus ensimmäisestä lähetysmatkasta. Lähettämisessä olivat mukana Pyhä Henki, seurakunnan opettajat ja profeetat sekä tulevat lähetit Barnabas ja Saul (Paavali). Pyhä Henki pyysi erottamaan Barnabaan ja Saulin hänen työhönsä, siihen tehtävään, johon hän on heidät kutsunut (2). Paaston ja rukouksen ja kätten päällepanon jälkeen miehet lähetettiin matkaan. Miehet aloittivat julistuksen juutalaisten synagoogassa ja ihmeet ja merkit seurasivat heidän julistusta.”Kun käskynhaltija näki, mitä tapahtui, hän ihmetteli Herran opin voimaa ja uskoi” (12). Siinä on varmaan kuvattu keskeiset elementit siitä, miten joku voidaan lähettää lähetystyöhön. Se on Jumalan työtä alusta loppuun! Lähetyskentiltä kuuluu usein myös iloisia uutisia:”Herran sana levisi yli koko maakunnan. Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä” (49, 52).

Luin äskettäin paristakin eri lähetysjärjestön lehdestä kutsusta ja kutsumuksesta, joka syntyy yhteydestä Isään. Ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen siitä, sillä ilman meidän ns. maallikkojen panosta lähetyskäsky jää hoitamatta. Kummassakin artikkelissa oltiin huolissaan siitä, että monta kertaa erotetaan sekulaari ja hengellinen elämä toisistaan, jolloin uskonidentiteetti ja työidentiteetti eivät kohtaa. Jumala kuitenkin kutsuu meitä kaikkia olemassaoloon, elämään ja työhön Jumalan maailmaan luovasti ja vastuullisesti. Tilanne ei saisi olla se, että kutsumus ja tosi elämä alkaa vasta, kun työpaikan ovi painuu kiinni ja uskovien yhteys alkaa. Tai päinvastoin, jos työn imu on liian vahva.

Kaikkia ei kutsuta kokoaikaiseen palveluun lähetysrintamalla, mutta meitä kutsutaan olemaan todistajina tuoden iloa ja valoa työssämme, joka voi tarkoittaa esim. rehellisyyttä, anteliaisuutta ja ahkeruutta. Tällainen elämäntapamme saattaa herättää kiinnostusta ja antaa evankeliumille mahdollisuuden saavuttaa lähellä elävät ihmiset. 

Kaikki elämä on Jeesuksen kuninkuuden alaista ja sen oivaltaminen antaa vapauden ja motivaation toimia Hänen kunniakseen. ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille” (Kol 3.23).

Juha

Jes. 50 Ilm. 6

Palaan vielä Ilmestyskirjan 1. lukuun, jossa kerrotaan syy kirjan kirjoittamiseen:”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva” (1:1). Ilmestyskirja on siis kirja Jeesuksesta, hänen maailmanhallinnastaan ja paluustaan eikä varsinaisesti esim. henkivaltojen taistelusta tai maailmanlopusta! Tosin kirjan kuvakieli on moniselitteisyydessään herättänyt ihmiskuntaa myös tulkitsemaan maailmanhistorian tapahtumia ja käyttämään kirjaa kuin koodinpurkulaitteena. Kirjan perimmäinen tarkoitus on uskovien vahvistaminen uskossa, jotta he voivat kestää sen kaiken, mitä tuleman pitää.

Tässä luvussa on kerrottu tulevista tapahtumista sinettien avaamisen kautta. Nyt alkaa todella tapahtua, kun Jumala antaa lähtökäskyn! Innostuin kyllä itsekin vähän googlailemaan, mitä eri hepat ja ratsastajat mahtaisivat merkitä. Sinettien takaa löytyi evankeliumin tai harhaoppien leviäminen, sodat ja tappaminen, lama ja nälänhätä, kuolema ja tuonela, marttyyrit sekä Herran vihan päivä Jumalan toimeenpannessa rangaistusta.

Tulevaisuus ei siis näytä kovin ruusuiselta. Kriisien ja kärsimyksen keskellä joutuu usein kyselemään ja ymmälle myös Jumalan kanssa. Ne pakottavat kysymään miksi ja miettimään mikä elämässä on tärkeintä. Vaikka ei ymmärräkään, millä tavalla Jumala valtaansa toteuttaa, voi uskossa tarttua lupaukseen Jumalan hyvästä tahdosta maailmaa ja minuakin kohtaan: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer 29:11).

Jeesus antoi myös UT:ssa paljon rohkaisua opettaessaan sodista, nälästä ja taudeista: ”Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä”(Luuk. 21:19,28).

”Jolla on korvat, se kuulkoon!”

Juha

Jes. 49 Ilm. 5

Kuka on arvollinen!

Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso eli Jeesus on saanut voiton ja saa avata kirjan. Jeesus alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti ja siksi kerran kaikkien on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:”Jeesus Kristus on Herra” (Fil 2:10)!

Myös opetuslapsille ja Jeesuksen seuraajille on voitosta luvattu palkinto. Niitä oli toisessa ja kolmannessa luvussa mainittu aika pitkä lista. Voittajat saavat syödä elämän puusta, toinen kuolema ei heitä kosketa, saavat kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, saavat hallita maailman kansoja, saavat valkeat vaatteet ja nimen elämän kirjaan – ja tunnustuksen Isän ja enkelten edessä Jeesuksen omaksi. ”Sen joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen” (Ilm.3:21).

Olkoon Jeesus siis meidänkin valintamme Herraksi ja Vapahtajaksi. Hän auttaa meitä henkilökohtaisella tavalla läpi elämän vaikeuksien ja ahdistusten. Meitä kutsutaan myös ”elämään saamamme kutsun arvoisesti nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä” (Ef 4:1). Koska elettyä elämää on jo takana jonkin verran, voin kokemusasiantuntijana todeta, että voittamisen tavoitteet ja palkinnot ovat vieläkin aika kaukana. Siksi haluan turvautua muihin ansioihin:”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja” (Ef 2:8). Kiitos Jeesus!

”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen”(12).

Juha