Tekijä: Kyyrä

2. Aik. 36 Apt. 3

2. Aik. 36

Taas tuli eteen tämä pahuuden ongelma. Nyt Jumala rankaisee kovalla kädellä ja se kansan osa, joka säilyi hengissä, viedään pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Miten ihmeessä kuninkaat lähtevät tekemään väärin eivätkä noudata Jumalan ohjeita, vaikka jo lähihistoriasta voisi ottaa oppia? Kuningas Josian elämän tarinasta löytyi yksi hyvä syy. Kun lakikirja oli hukassa, ei kukaan tietänyt miten pitäisi elää oikein.

Entäpä minä ja me? Antaako rakkaus maailmaan enemmän kuin Jumalan rakkaus? Ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä (1. Joh. 2:15) ovat varsin kiehtovaa monelle, joita seuraten saa kokea paljon ”syntisen hyvää” elämässään. Miten paljon Paholaisella onkaan valtaa ihmisten ja kansojen elämässä! Inhimillisesti ajatellen myös elämässä koetut pettymykset, arvottomuus, häpeä, syyllisyys ym. ongelmat vähentävät uskoa hyvään Jumalaan, ja saattavat aiheuttaa luopumusta ja kyynisyyttä.

Itsehillintää ja elämänhallintaa on tärkeä harjoittaa, jotta ei antaisi pahan viedä mennessään. Paavalia siteeraten:” Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt. 24:16). Pietari kirjoittaa myös aiheesta: ”Pitäkää mielenne valppaina ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset (1.Piet. 5: 8-9).

Paavali ohjeistaa keskittymään olennaiseen:”Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi!” (Room. 6:13).

Ennen kaikkea kannattaa kuitenkin pysyä Jeesuksen seurassa, sillä mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Jeesuksessa (Room. 8:38-39).

Herran haltuun!

Juha

2. Aik. 35 Apt. 2

2. Aik. 35

Mielenkiintoinen kertomus yhden ihmisen elämästä päättyy. Josian ja Hiskian kuninkuudessa oli paljon samoja tapahtumia. Kuuliaisuus, nöyryys ja uskollisuus Jumalalle toi heille vaikutusvaltaa kuninkaana ja Jumalan suosion. Kumpikin oli vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa ja halusi palvella Herraa ja kansaa kokosydämisesti. Se näkyi epäjumalanpalveluksen hävittämisenä sekä temppelin kunnostamisena toimivaksi jumalanpalveluspaikaksi. Kumpikin kuningas myös uudisti kansan liiton Herran kanssa ja sai elää rauhassa.

Psalmi 1. tuli mieleen tätä kirjoittaessa:” Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki mitä hän tekee, menestyy.”

Nautitaan nyt loma-aikana luonnosta, sen vehreydestä ja kauneudesta sekä kasvun ihmeestä ja  Raamatusta!

Juha

2. Aik. 34 Apt. 1

2. Aik. 34

Josia aloitti uransa jo kahdeksanvuotiaana lapsikuninkaana, mutta kasvoi tehtäviensä vaatimaan aikuisuuteen ajan kanssa Jumalan johdatuksessa ja luultavasti myös oheiskasvattajien tukemana: ”Josia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä kulkien esi-isänsä Daavidin teitä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle” (2). 16-vuotiaana nuorukaisena hän alkoi kysellä Jumalan tahtoa, ja parikymppisenä hän ryhtyi hävittämään epäjumalanpalveluspaikkoja. Sitä kesti kuusi vuotta, jota seurasi temppelin korjaaminen.

Sitten tuli Josian elämän tärkein vaihe, kun temppelirahojen joukosta löydettiin yllättäen Mooseksen lakikirja. Hän järkyttyi kuultuaan lain kirjan sanat, koska siellä oli kerrottu, millainen Jumalan vihaa kohtaa epäjumalanpalvelijoita. Josia halusi toimia oikein koko kansan puolesta, ja apua kysyttiin profeetalta.

Nöyrtyminen oli jälleen avain siihen, että Jumala auttoi ja lupasi Josian päästä rauhassa hautaan. Josia uudisti liiton Jumalan kanssa, jossa luvattiin seurata Herraa kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta sekä noudattaa lain kirjan määräyksiä ja säädöksiä. Josian elinaikana kukaan ei luopunut Herrasta, vaan koko Israel palveli Jumalaansa.

Tätä hyvien ja pahojen kuninkaitten vuorottelua seuratessa mietin, että eikö vähemmästäkin olisi voinut jo tehdä oikeita johtopäätöksiä siitä, miksi elämää kannattaa elää Jumalan yhteydessä. Ei se kyllä taida nykyisinkään onnistua, vaikka elämme uuden liiton aikaa, jossa Jumalan valitsema pääsiäiskaritsa Jeesus lahjoittaa syntien anteeksiantamisen verensä kautta. ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29)

Vaikka temppelin uhrikäytänteet loppuivat Jeesuksen seuraajilla, synti ja epäjumalanpalvelus jatkavat elämäänsä uusin muodoin. Lain lisäksi tarvitaan armo! Rakkaussuhde ei synny lain vaatimusten kautta, vaan Jumalan armahtavan rakkauden läsnäolon myötä!

Jäi meille vielä suurin käsky, jossa kehotetaan rakastamaan Herraa, Jumalaamme, koko sydämestämme, koko sielustamme ja mielestämme ja voimallamme, sekä lähimmäistämme niin kuin itseämme. Siinä riittää opeteltavaa loppuelämäksi!

Siunausta päivääsi!

Juha