Tekijä: Kyyrä

2. Aik. 34 Apt. 1

2. Aik. 34

Josia aloitti uransa jo kahdeksanvuotiaana lapsikuninkaana, mutta kasvoi tehtäviensä vaatimaan aikuisuuteen ajan kanssa Jumalan johdatuksessa ja luultavasti myös oheiskasvattajien tukemana: ”Josia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä kulkien esi-isänsä Daavidin teitä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle” (2). 16-vuotiaana nuorukaisena hän alkoi kysellä Jumalan tahtoa, ja parikymppisenä hän ryhtyi hävittämään epäjumalanpalveluspaikkoja. Sitä kesti kuusi vuotta, jota seurasi temppelin korjaaminen.

Sitten tuli Josian elämän tärkein vaihe, kun temppelirahojen joukosta löydettiin yllättäen Mooseksen lakikirja. Hän järkyttyi kuultuaan lain kirjan sanat, koska siellä oli kerrottu, millainen Jumalan vihaa kohtaa epäjumalanpalvelijoita. Josia halusi toimia oikein koko kansan puolesta, ja apua kysyttiin profeetalta.

Nöyrtyminen oli jälleen avain siihen, että Jumala auttoi ja lupasi Josian päästä rauhassa hautaan. Josia uudisti liiton Jumalan kanssa, jossa luvattiin seurata Herraa kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta sekä noudattaa lain kirjan määräyksiä ja säädöksiä. Josian elinaikana kukaan ei luopunut Herrasta, vaan koko Israel palveli Jumalaansa.

Tätä hyvien ja pahojen kuninkaitten vuorottelua seuratessa mietin, että eikö vähemmästäkin olisi voinut jo tehdä oikeita johtopäätöksiä siitä, miksi elämää kannattaa elää Jumalan yhteydessä. Ei se kyllä taida nykyisinkään onnistua, vaikka elämme uuden liiton aikaa, jossa Jumalan valitsema pääsiäiskaritsa Jeesus lahjoittaa syntien anteeksiantamisen verensä kautta. ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29)

Vaikka temppelin uhrikäytänteet loppuivat Jeesuksen seuraajilla, synti ja epäjumalanpalvelus jatkavat elämäänsä uusin muodoin. Lain lisäksi tarvitaan armo! Rakkaussuhde ei synny lain vaatimusten kautta, vaan Jumalan armahtavan rakkauden läsnäolon myötä!

Jäi meille vielä suurin käsky, jossa kehotetaan rakastamaan Herraa, Jumalaamme, koko sydämestämme, koko sielustamme ja mielestämme ja voimallamme, sekä lähimmäistämme niin kuin itseämme. Siinä riittää opeteltavaa loppuelämäksi!

Siunausta päivääsi!

Juha

2. Aik. 33 Matt. 28

2.Aik. 33

Nyt tutustumme todellisiin harhaan johtajiin. Lapsikuningas Manasse aloitti uransa 12-vuotiaana ja hallitsi Jerusalemissa 55 v.  Hänen poikansa Amon oli kuninkaaksi tullessaan 21-vuotias, mutta hallitsi vain 2 vuotta.

Miksi jotkut onnistuivat kuninkaana, mutta toiset eivät?  Tuli mieleen jae sananlaskuista:” Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea” (Snl. 22:6).  Jäin siis miettimään kuninkaiden lapsuutta ja sitä, miten poikien kasvatus hovissa hoidettiin? Kaikki ei ehkä ollut mennyt ihan mallikkaasti, jos elämänura vie kansaa tuhoa kohti. Oliko hovin rikkaus ja ylellisyys paaduttanut omantunnon ja kovettanut sydämen pois Jumalan tuntemisesta? Vaikka Manassella oli hyvämaineinen ja Herraa pelkäävä isä, niin silti hän valitsi väärin eksyttäen Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään vielä enemmän pahaa kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Jumalan täytyi puuttua peliin, ja Manasse nöyrtyi vasta silloin, kun hänet oli nenärenkaasta talutettu Babyloniin. Siellä hän rukoili Jumalaa ja Jumala kuuli rukouksen ja johdatti hänet takaisin valtaistuimelle.

Come backin jälkeen Manasse toimi hyvin isänsä tavoin poistaen epäjumalanpalvelusta varten tehdyt patsaat ja muut iljetykset sekä aloitti uhrata Herran alttarilla. Kansa velvoitettiin tekemään samoin.

Manassen poika Amon oli todennäköisesti seurannut isänsä vaellusta, mutta Jumala joutui poistamaan hänet pelistä jo kahden hallitusvuoden jälkeen. Hän ei nöyrtynyt Herran edessä, vaan toisti isänsä väärät teot ja lisäsi syntiensä määrää.

Meillä vanhemmilla on siis aikamoinen vastuu kristillisen kasvatuksen saralla. Miten voimme tarjota parhaat mahdolliset eväät kasvuun ja välittää sanomaa armollisesta Jumalasta. Ilman Jumalan apua ja siunausta tehtävä tuntuu mahdottomalta. Ajattelen myös, että yksin emme siinä pärjää, vaan tarvitsemme apua kanssakasvattajilta. Puoliso, sukulaiset, ystävät ja kummit tarjoavat usein tärkeää tukea kasvuun. Seurakunta ja koulu ovat myös kokemukseni mukaan myös suuressa roolissa lapsen Jumalasuhteen kasvussa. Kohtaamispaikka ja kohtaamisen pedagogiikkaa arvostava kristillinen koulu ovat meidän perheelle olleet tärkeitä oheiskasvattajia. 

Rukoillaanko lastemme puolesta nyt heti!

Juha

2. Aik. 32 Matt. 27

2. Aik. 32

Elämään kuuluvat luontaisetuna myös taistelut ja vastoinkäymiset, joilla uskoamme ja vakaumustamme koetellaan. Hiskian saatua valtakunnan sisäiset asiat kuntoon, tuli haaste ulkoa päin. Hän reagoi hienosti Assyrian kuninkaan piiritykseen, joka alkoi ensin propagandan avulla. Sanherib lähetti Jerusalemiin miehiä valehtelemaan ja levittämään valeuutisia syyttämällä Hiskiaa harhaan johtajaksi sekä vähättelemään Hiskian uskoa Jumalansa pelastavaan voimaan. ”Vielä vähemmän voi teidän jumalanne pelastaa teidät minun käsistäni” (15). Näin lähettiläät huusivat hepreaksi säikäyttääkseen ja saadakseen Jerusalemin asukkaat pelon valtaan.

Hiskia toimi johtajana hienosti. Hän vahvisti rakenteita sekä loi tulevaisuuden uskoa kansalle. Muuri vahvistettiin, vesilähteet peitettiin ja aseita valmistettiin lisää. Lisäksi Hiskia rohkaisi kansaa panemaan turva Jumalaan. ” Olkaa lujia ja rohkeita! Älkää pelästykö! Meidän kanssamme on Herra, Jumalamme, joka auttaa meitä ja sotii puolestamme.” Rukoiltuaan yhdessä Jesajan kanssa, Hiskia sai rukousvastauksen, jossa Herran enkeli tuli ja surmasi kaikki sotilaat ja päälliköt.

Jumala koetteli Hiskiasta vielä sairauden kautta. Hän sai taas rukousvastauksen ja parani, mutta ei ollut kiitollinen siitä ihmeestä vaan ylpistyi. Tämä ei ollut hyväksi hänelle ja kansalle, vaan Jumala vihastui. Nöyrtymisen kautta he pelastuivat vihalta.

Hiskia menestyi kaikessa mitä teki, kuoli rikkaana miehenä ja meni lepoon isiensä luo. Kaikki osoittivat hänelle kunnioitustaan, sekä kotijoukot että ulkopuoliset kansat.

Luku antanee myös meillekin vinkkejä, miten selviytyä kiusauksista hengissä ja vaeltaa Hengessä loppuun asti! Ainakaan Jumalan tuntemista ei kannata jättää huhupuhujen tai galluppien varaan, vaan kannattaa pysyä alkuperäislähteen eli Raamatun parissa.

Juha