Tekijä: Kyyrä

2. Aik. 35 Apt. 2

2. Aik. 35

Mielenkiintoinen kertomus yhden ihmisen elämästä päättyy. Josian ja Hiskian kuninkuudessa oli paljon samoja tapahtumia. Kuuliaisuus, nöyryys ja uskollisuus Jumalalle toi heille vaikutusvaltaa kuninkaana ja Jumalan suosion. Kumpikin oli vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa ja halusi palvella Herraa ja kansaa kokosydämisesti. Se näkyi epäjumalanpalveluksen hävittämisenä sekä temppelin kunnostamisena toimivaksi jumalanpalveluspaikaksi. Kumpikin kuningas myös uudisti kansan liiton Herran kanssa ja sai elää rauhassa.

Psalmi 1. tuli mieleen tätä kirjoittaessa:” Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki mitä hän tekee, menestyy.”

Nautitaan nyt loma-aikana luonnosta, sen vehreydestä ja kauneudesta sekä kasvun ihmeestä ja  Raamatusta!

Juha

2. Aik. 34 Apt. 1

2. Aik. 34

Josia aloitti uransa jo kahdeksanvuotiaana lapsikuninkaana, mutta kasvoi tehtäviensä vaatimaan aikuisuuteen ajan kanssa Jumalan johdatuksessa ja luultavasti myös oheiskasvattajien tukemana: ”Josia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä kulkien esi-isänsä Daavidin teitä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle” (2). 16-vuotiaana nuorukaisena hän alkoi kysellä Jumalan tahtoa, ja parikymppisenä hän ryhtyi hävittämään epäjumalanpalveluspaikkoja. Sitä kesti kuusi vuotta, jota seurasi temppelin korjaaminen.

Sitten tuli Josian elämän tärkein vaihe, kun temppelirahojen joukosta löydettiin yllättäen Mooseksen lakikirja. Hän järkyttyi kuultuaan lain kirjan sanat, koska siellä oli kerrottu, millainen Jumalan vihaa kohtaa epäjumalanpalvelijoita. Josia halusi toimia oikein koko kansan puolesta, ja apua kysyttiin profeetalta.

Nöyrtyminen oli jälleen avain siihen, että Jumala auttoi ja lupasi Josian päästä rauhassa hautaan. Josia uudisti liiton Jumalan kanssa, jossa luvattiin seurata Herraa kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta sekä noudattaa lain kirjan määräyksiä ja säädöksiä. Josian elinaikana kukaan ei luopunut Herrasta, vaan koko Israel palveli Jumalaansa.

Tätä hyvien ja pahojen kuninkaitten vuorottelua seuratessa mietin, että eikö vähemmästäkin olisi voinut jo tehdä oikeita johtopäätöksiä siitä, miksi elämää kannattaa elää Jumalan yhteydessä. Ei se kyllä taida nykyisinkään onnistua, vaikka elämme uuden liiton aikaa, jossa Jumalan valitsema pääsiäiskaritsa Jeesus lahjoittaa syntien anteeksiantamisen verensä kautta. ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29)

Vaikka temppelin uhrikäytänteet loppuivat Jeesuksen seuraajilla, synti ja epäjumalanpalvelus jatkavat elämäänsä uusin muodoin. Lain lisäksi tarvitaan armo! Rakkaussuhde ei synny lain vaatimusten kautta, vaan Jumalan armahtavan rakkauden läsnäolon myötä!

Jäi meille vielä suurin käsky, jossa kehotetaan rakastamaan Herraa, Jumalaamme, koko sydämestämme, koko sielustamme ja mielestämme ja voimallamme, sekä lähimmäistämme niin kuin itseämme. Siinä riittää opeteltavaa loppuelämäksi!

Siunausta päivääsi!

Juha

2. Aik. 33 Matt. 28

2.Aik. 33

Nyt tutustumme todellisiin harhaan johtajiin. Lapsikuningas Manasse aloitti uransa 12-vuotiaana ja hallitsi Jerusalemissa 55 v.  Hänen poikansa Amon oli kuninkaaksi tullessaan 21-vuotias, mutta hallitsi vain 2 vuotta.

Miksi jotkut onnistuivat kuninkaana, mutta toiset eivät?  Tuli mieleen jae sananlaskuista:” Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea” (Snl. 22:6).  Jäin siis miettimään kuninkaiden lapsuutta ja sitä, miten poikien kasvatus hovissa hoidettiin? Kaikki ei ehkä ollut mennyt ihan mallikkaasti, jos elämänura vie kansaa tuhoa kohti. Oliko hovin rikkaus ja ylellisyys paaduttanut omantunnon ja kovettanut sydämen pois Jumalan tuntemisesta? Vaikka Manassella oli hyvämaineinen ja Herraa pelkäävä isä, niin silti hän valitsi väärin eksyttäen Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään vielä enemmän pahaa kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Jumalan täytyi puuttua peliin, ja Manasse nöyrtyi vasta silloin, kun hänet oli nenärenkaasta talutettu Babyloniin. Siellä hän rukoili Jumalaa ja Jumala kuuli rukouksen ja johdatti hänet takaisin valtaistuimelle.

Come backin jälkeen Manasse toimi hyvin isänsä tavoin poistaen epäjumalanpalvelusta varten tehdyt patsaat ja muut iljetykset sekä aloitti uhrata Herran alttarilla. Kansa velvoitettiin tekemään samoin.

Manassen poika Amon oli todennäköisesti seurannut isänsä vaellusta, mutta Jumala joutui poistamaan hänet pelistä jo kahden hallitusvuoden jälkeen. Hän ei nöyrtynyt Herran edessä, vaan toisti isänsä väärät teot ja lisäsi syntiensä määrää.

Meillä vanhemmilla on siis aikamoinen vastuu kristillisen kasvatuksen saralla. Miten voimme tarjota parhaat mahdolliset eväät kasvuun ja välittää sanomaa armollisesta Jumalasta. Ilman Jumalan apua ja siunausta tehtävä tuntuu mahdottomalta. Ajattelen myös, että yksin emme siinä pärjää, vaan tarvitsemme apua kanssakasvattajilta. Puoliso, sukulaiset, ystävät ja kummit tarjoavat usein tärkeää tukea kasvuun. Seurakunta ja koulu ovat myös kokemukseni mukaan myös suuressa roolissa lapsen Jumalasuhteen kasvussa. Kohtaamispaikka ja kohtaamisen pedagogiikkaa arvostava kristillinen koulu ovat meidän perheelle olleet tärkeitä oheiskasvattajia. 

Rukoillaanko lastemme puolesta nyt heti!

Juha