Tekijä: Kyyrä

1. Moos. 45 Hepr. 3

Luvussa verrataan Jeesusta suureen profeettaan ja kansanjohtaja Moosekseen. Mooses ei pärjää Jeesukselle, mutta ansaitsee kunnioituksen, koska oli Herransa luottamuksen arvoinen ja palveli Jumalaa omalla elämäntehtävällään.

Pääasia on kuitenkin huoli siitä, miten pyhät (= me Jumalalle erotetut) voivat taistella kiusausta ja syntiä vastaan? Sydämen paatumus, kapina ja Jumalan koetteleminen oli tuttua jo Mooseksen aikana ja kansalle kävi huonosti. Synti erottaa sydämemme pikku hiljaa Jumalasta ja luopumus johtaa epäuskoon. Epäusko esti perillepääsyn lepopaikkaan! Aika hurjaa luettavaa, jos vertaa lepopaikkaa pelastukseen!? Ei riitä että aloittaa vaelluksen hyvin, vaan pitää päästä perille! Paavali kehottaa ottamaan mallia hengellisen elämän hoitamisessa huippu-urheilijoilta (1.Kor 9:24), joilla on päämäärä ja hyvä itsekuri ohjaamassa elämää. Voitto vaatii kovaa työtä ja itsensä kieltämistä ja tällainen kilvoittelu kuuluu myös kristityn elämään, vaikka pelastus tulee onneksi armosta!

Jonkinlaisena yhteenvetona tuli vielä mieleen Sananlaskut 4:23:” Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” Kilvoittelu ja sydämen puhtaudesta huolehtiminen on kokonaisvaltaista elämää, jossa tarvitaan itsestä huolehtimisen taitoja ja kestäväisyyttä. Lisäksi elämän tärkeitä suhteita (Jumala ja lähimmäiset) tulee hoitaa joka päivä, eikä unohtaa seurakuntaakaan!

Juha

1. Moos. 44 Hepr. 2

Luvussa korostetaan enkelien ja Jeesuksen sanoman eroa. Enkelit ovat olleet Jumalan sanansaattajia, mutta Jeesuksen jälkeen Jumala puhuu poikansa Jeesuksen kautta. Jeesuksen sanoista on pidettävä kiinni, sillä ne tuovat iankaikkisen näkökulman elämään ”ettei yksikään, joka häneen uskoon hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Jeesuksen uhrikuolema merkitsi sitä, että hän riisti kuolemallaan vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta (langennut enkeli). Näin Jeesus päästää kaikki kuoleman pelon orjuudessa eläneet vapaiksi (14-15).  Näin synttäreiden jälkeen, kun vanheneminen ja elämän rajallisuus on entistä ilmeisemmin tosiasia, jota ei voi paeta, on tämä sana kuoleman pelon voittamisesta yllättävän lohdullista luettavaa.

Jeesuksen ihmisyys ja inhimillisyys ovat tärkeä osa Jeesuksen pelastustyötä. Hän suostui ihmisen osaan, mutta ilman syntiä, voidakseen olla virheetön uhrikaritsa. ”Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta” (9). Jeesus kutsuu meitä veljikseen ja haluaa auttaa meitä meidän kiusauksissa ja kärsimyksissä. On lohdullista tietää, että hän ymmärtää ihmisen elämää ja haluaa auttaa meitä kasvukivuissamme.

Juha

1. Moos. 43 Hepr. 1

Heprealaiskirje selittää kokonaisuudessaan paljon VT:tä tuodakseen esille sen, että Jeesus on Messias, profeeettojen lupaama pelastajakuningas. Kirje lienee suunnattu juutalaiskristityille kehotukseksi Jeesuksen seuraamiseen vaikeinakin aikoina. Oli ilmeistä, että paluu takaisin synagogaelämään houkutteli ja siksi korostus on Jeesuksen ylivertaisuudessa vanhaan elämään verrattuna. Ehkä tämä kirje antaa meillekin ajattelemisen aihetta uskon ja oman hengellisen elämän tärkeydestä nykyisessä maailmanajassa.

Luku nostaa esiin Jeesuksen roolia luomisessa, lunastuksessa ja nyt hallitsijana istumassa Jumalan oikealla puolella. Jeesuksen ylivertaisuus enkeleihin verrattuna tuodaan myös vahvasti edelle. Nykyään enkeleistä puhutaan aika usein, kuten esim.(https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/alexander-stubb-valtti-taparasti-kolarin-pyoralenkilla-joku-suojelusenkeli-tuli-paikalle/7840914#gs.7v4ec5 ) ja läpi Raamatun kulkee kertomuksia enkeleiden olemassaolosta. Enkelit ja arkkienkelit ilmestyvät ihmisille ja ilmoittavat suuria pelastushistorian tapahtumia. VT:ssa mainitaan nimeltä arkkienkelit Mikael ja Gabriel. UT:ssa enkeleitä pidetään henkiolentoina, Jumalan tahdon toteuttajina (14) ja taivaallisina sotajoukkoina. Jouluevankeliumissa mainitaan nimeltä myös Gabriel. Löytynee käsitteelle suojelusenkeli myös pohjaa Raamatusta.

En ole koskaan oikein miettinyt suhdettani enkeleihin, niiden olemassaoloon, mutta tuntuu siltä, että niiden toimintaa ja läsnäoloa ja tehtävää ehkä vähän vähätelläänkin. Toisaalta enkeleistä ja henkimaailmasta näyttäisi olevan paljon helpompi puhua kuin Raamatun Jeesuksesta. Voisiko syynä olla se, että Jeesus ja Raamattu haastaa ottamaan kantaa Jeesuksen ydintehtävään ja tutkimaan myös omaa sisintään, eikä siinä pääse niin helpolla? Jeesus oli Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnin! Jeesus toimitti puhdistuksen synneistä (3), jotta meillä olisi pääsy Isän luo!

Siunausta päivääsi!

t. Juha