Tekijä: Kyyrä

Joos. 22 Room. 8

Joosua 22, Loppukehotuksia

Joosuan jäähyväisten aika lähestyi. Hän kiitti kansoja uskollisuudesta Jumalan, Mooseksen ja hänen käskyjensä noudattamisesta. Siitä oli seurauksena saavutettu rauha, ja kotiuttaminen oli mahdollista. Loppukehotuksena toistuu tuttu ja tärkeä ohje suhteessa Jumalaan, joka toistuu myös Jeesuksen opetuksessa: ”Rakastakaa Herraa, Jumalaanne , kulkekaa aina hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, pysykää hänelle uskollisina ja palvelkaa häntä koko sydämestänne ja sielustanne” (5). Hienoa, että kaiken sotimisen jälkeen puhutaan rakkaudesta. Sitten suuri päällikkö Joosua siunasi heidät ja saattoi heidät matkaan.

Room. 8,  Jumala on rakkaus

Nyt alkaa Paavalin katse kääntyä synnistä ja turmeltuneisuudesta tulevaisuuteen. Jeesuksen yhteydessä ei ole kadotustuomiota, vaan hyvä tulevaisuus. Odotamme uskossa Jumalan lasten vapautta ja tulevaa kirkkautta (21). Voimme luottaa, että vaikeuksista ja kärsimyksistä huolimatta ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (28). ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan”? (31). Eikä mikään ”voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”(38)!

Tällaisella opetuksella voimme vapautua liiasta itsen tarkkailusta ja syntiin keskittymisestä. Kun ymmärrän tilani Jumalan lapsena ja rakkauden kohteena, tulee suhteeseen sävyksi rakkaus. Silloin pääsemme kilvoittelemaan siitä, kuinka oppisin paremmin rakastamaan Jumalaa, lähimmäistä ja itseäni. Tässä muutoksessa suuret kiitokset ansaitsee Pyhä Henki, joka tekee eläväksi, auttaa meitä ja rukoilee puolestamme (26).

”Kaikki, jota Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia” (14)

Juha

Joos. 20 Room. 7

Joosua 20, Turvakaupungit

Israelilla oli mielenkiintoinen systeemi vahingossa toisen surmanneen ihmisen oikeusturvaksi. Olikohan tällaisia tapauksia paljonkin, kun tällainen systeemi täytyi luoda. Joosua järjesti systeemin kuntoon kuuliaisesti Herran ohjeen mukaan. Hengellisesti ajatellen meidän turvapaikkamme on Jeesuksen ristin juurella, jossa saamme vastaanottaa ja uskoa armon ja anteeksiannon lahjaksi itsellemme. Näin on Jumalamme sen suunnitellut rakkaudesta meitä kohtaan.

Room. 7, Vapauteen Kristus kutsuu meitä 

”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo” (19). ”Huomaan, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta” (21). Paavali antaa hurjan kuvan sisimmässään käytävästä taistelusta. Synti on siis meissä loppuun asti, vaikka kuinka yrittäisimme olla kuuliaisia ja pyhiä, johon meitä kutsutaan.

Meitä kutsutaan palvelemaan Jumalaa uudella tavalla uskossa Kristuksen täytettyyn työhön ja lahjavanhurskauteen, Hengen mukaan. Hyvät työt ovat tärkeitä ja meitä kehotetaan tekemään hyvää kaikille ja palvelemaan toinen toistamme Jeesuksen esimerkin mukaan. Hyvää tekemällä tuomme iloa Jumalalle ja lähimmäisille sekä itsellemme. Se kasvattaa myös luonnetta! ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä” (Room.12:21). Mitähän hyvää voisin tänään tehdä? Ketä ilahduttaa?

Juha

Joos. 11 Room. 6

Joosua 11, Voitto kotiin!

”Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha. (23) 

Ei ole helppoa elää Jumalan antamien ohjeiden mukaan, vaikka se näyttää tuottavan hyvän lopputuloksen. Joosua oli rohkea ja periksiantamaton johtaja, jolta voi ottaa mallia.

Room. 6, Uusi elämän Kristuksessa  

Uusi identiteetti Jumalan lapsena tuo elämään paljon uutta. Matka kohti eheyttä kestää koko elämän, mutta on työstämisen ja vaivannäön arvoista. Olen hyväksytty Jeesuksessa ilman suorituksia Jumalan yhteyteen, jossa löytyy myös merkitys ja tehtävä, kun saa omilla lahjoillaan ja elämällä palvella suurempaa päämäärää! Tekeminen ei siis lopu, vaikka pelastus tuleekin armosta. Ef. 2:10 ohjaa meitä Jeesuksen yhteydessä toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumalan on meidät tarkoittanut. ”Olette päässeet vapaaksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta ”(18).

Vaikka rauha on saavutettu, synnin valta voitettu ja lahjaksi on saatu armolahjana iankaikkinen elämä, ei elämä ole helppoa. Vanha ja uusi eli synti ja vanhurskaus taistelevat toisiaan vastaan. Meidän tulee oppia johtamaan itseämme, harjoittamaan itsehillintää ja hyveitä sekä huolehtimaan hyvinvoinnistamme. Sillä: ”Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi. Kun nyt olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiin jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi ” (13). Vallan tulee siis vaihtua. Heprealaiskirjeessä 3:13 muistutetaan myös siitä, että voimme olla toinen toisiamme tukemassa tässä taistelussa:” Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä… ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi”.

Juha