Tekijä: Kyyrä

1. Kun. 20
1. Joh. 3

Hyvän ja pahan taistelu sydämessä

Luvussa korostuu voimakkaasti pyhyyden ja puhtauden vaatimus. ”Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä ”(3).  ”Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä” (6). Tämä onkin aika kova väite, sillä synnittömyyshän onnistui vain Jeesukselta. Paavalikin totesi, että sitä hyvää, mitä tahtoo, ei pysty tekemään. Tai Roomalaiskirje 3:23: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Ajattelenkin, että Johannes haluaa kuvata sekä synnin vaarallisuutta että luonteen ja uskon kasvua, jonka tulisi näkyä kiusausten voittamisena ja yhä läheisempänä suhteena kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Tavoitteena on tulla Jeesuksen kaltaiseksi (2).

Kasvun aineksia ovat Jumalan lapsen aseman ymmärtäminen, itsensä puhtaana pitäminen ja pyrkimys elämään Jumalan tahdon mukaan. Raamatun totuuden ja lähimmäisen rakastaminen on myös tärkeää.  Rakastaminen ei saa olla pelkästään sanoilla ja puheella rakastamista, vaan siihen liittyy myös rakkauden teot ja totuudessa pysyminen (18). Rakkauden teko myös Pahan vastustaminen ja hyvän edistäminen. Ei tule keskittyä syntiin, vaan 23 jakeen käskyyn:” Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.” Näin pysymme hänessä ja saamme myös rukousvastauksia (22).

Edellisessä 2. luvussa on kasvun vaiheita kuvattu konkreettisella tavalla. Johannes osoittaa kirjoituksensa lapsille, nuorille sekä isille. Missähän sitä ollaan menossa? Tällainen vaatimusten lista ja käskyihin vetoaminen saa olon vähän levottomaksi, kun tajuaa että rima on nyt niin korkealla, että varmasti tippuu. Pitäisikö kuitenkin aloittaa treenit, vai olisiko se kuitenkin niin, että armo riittää!?

Juha

1. Kun. 6   Salomo rakentaa temppelin

Temppelin rakentaminen oli tarkkaa, aikaa vievää ja monen eri alan ammattilaisen yhteistyötä vaativa hanke. Minulle tuli mieleen tätä lukiessani ruumiin, ihmisen fyysisen olemuksen harjoittaminen, jonka rakentamiseen kiinnitetään nykyään entistä enemmän aikaa ja vaivaa. UT puhuu (1. Kor 6:12-20) ruumiista Pyhän Hengen temppelinä. Emme itse omista itseämme, vaan Jumala. Liikunta pitää Pyhän Hengen temppelin sellaisessa kunnossa, että se on Jumalalle kunniaksi!

Hyvinvointibisnes korostaa ihmisen kokonaisvaltaisuutta, jolloin keskiössä ovat ruoka, liikunta, lepo sekä henkinen hyvinvointi. Näitä tarkkaillaan huolellisesti erilaisten mittarien ja ammatti-ihmisten avulla. Tavoitteena on terve, hyväkuntoinen ja hyvinvoiva ihminen. Toisaalta Paavalin mukaan (1.Tim.4:8) ruumiin harjoittamisesta on hyötyä vain vähään, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen! Näin innokkaana kuntoilijana tämä aiheutti minussa halun ottaa vähän asiasta selvää ja löysinkin mielenkiintoisen artikkelin, josta asiasta kiinnostuneet voivat lukea aiheesta lisää: https://eerojunkkaala.net/2017/05/28/kuinka-vaarassa-paavali-voikaan-olla/

Jumala puhui Salomolle: ” Sinä olet ryhtynyt rakentamaan minun temppeliäni. Jos vaellat säädöksieni mukaan ja noudatat määräyksiäni, minä annan käydä toteen sen, minkä lupasin isällesi Daavidille. Minä asun israelilaisten keskellä enkä jätä kansaani” (1. Kun. 6:12-13). Ruumiin harjoittamisen lisäksi tulee huolehtia temppelin puhtaudesta eläen Jumalalle kuuliaisena. Näin kristittynä tämä vaatimus voi aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja epäonnistumisen pelkoa, kun huomaan, miten synti erottaa Jumalasta. Temppelissä asuva Pyhä Henki on onneksi puolustaja, joka kääntää katseen Jeesuksen puoleen syntien sovittajana: ”Katsokaa Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). Hänessä löytyy fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkinen ja hengellinen rauha.

Joh. 10

Jeesus on uhrilampaan lisäksi myös hyvä paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Hän on tullut antamaan yltäkylläisen ja ikuisen elämän. Me lampaat emme joudu hukkaan, eikä kukaan riistä meitä Jeesukselta. (Joh. 10:10,11,28)

Juha

2. Sam. 15

1. Piet. 4

Pietari valmisti kirjeellään kristittyjä kärsimään Jeesuksen tähden ja kanssa. Roomassa alkoivat vainot, joissa Pietari itsekin kuoli. Ne jotka eivät kuuluneet joukkoon, joutuivat tulilinjalle, kun ongelmat alkoivat. Juttelin äskettäin erään yliopiston palveluksessa olevan kristityn kanssa, joka on saanut kokea julkista häpäisyä ja sosiaalista eristämistä ottamalla kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin Raamatun näkökulmasta. Onpa häntä yritetty laittaa pois virastakin siksi, että on esitellyt tutkimustuloksia, jotka ovat ristiriidassa tämän nykyisin vallalla olevan ”yhden totuuden” kanssa. Jäin sitä ihmettelemään, että miten eriävät mielipiteet estäisivät häntä tekemästä tiedettä ja hoitamasta virkaansa. Eikö se on juuri tieteentekemisen edellytys, että asiaan tutustutaan mahdollisimman monipuolisesti. Hän vain totesi, että me kristityt emme ole valmiita antamaan vielä uhria tässä taistelussa.

Kun hän kertoi omaa tarinaansa, huomasin nyt lukiessani tätä lukua, että hän käytti samoja ilmaisuja kuin jakeissa 10-14 on. Hän iloitsi kärsimyksistä niin paljon, että halusi päästä julkisuuteen yhä enemmän. Tämä kohtaaminen pysäytti ja puhutteli minua. Miksi minä haluan olla hiljaa, vaikka arvojani ja periaatteitani vastaan käydään kovaa muutostaistelua?  Toivon, että voisin elää rohkeasti vakaumuksieni mukaan enkä pelkäisi tätä pelon ilmapiiriä, joka haluaa vaientaa kaikkien eriävien mielipiteiden esittämisen. Sen verran sain rohkeutta jo tehdä jotain ja nauttia mielipiteen ilmaisun vapaudesta, että kävin allekirjoittamassa netissä adressin, joka haluaa kiinnittää huomiota koulujen antamaan seksuaaliopetukseen. Mielestäni sen teksti kuvasi omia ajatuksia tästä asiasta hyvin.

Luvussa on tietenkin esitelty monia muitakin eri armolahjoja, sillä yhdessä me olemme enemmän! Niitä ei kannata jättää lepäämään, vaan: ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina” (10).

Uskoa, toivoa ja rakkautta elämääsi!

Juha