Tekijä: Remes

Ps. 30

Psalmin otsikossa sanotaan, että tämä on temppelin vihkimisjuhlan laulu. Ilman tuota otsikkoa en olisi kyllä arvannut temppeliyhteyttä ollenkaan. Psalmissa laulaja kertoo minä-muodossa siitä, kuinka Jumala on kääntänyt hänen elämänsä suunnan. Aikaisemmin hän oli kuolemanvaarassa, ilmeisesti vakavasti sairas, mutta nyt kaikki on hyvin ja hän kiittää Herraan siitä. Mitenköhän tätä psalmia on sitten käytetty vihkimisjuhlassa? Nehän olivat kyllä aika pitkät bileet, joten sinne mahtui kaikenlaista.

Kun vähän tutkin (=googlasin) tätä, niin huomasin, että kirkkoisä Augustinus tulkitsi tämän psalmin viittaavan Jeesuksen ylösnousemukseen ja Jumalan rakennuksen, seurakunnan, perustamiseen. Kuulostaa äkkiseltään hieman kaukaa haetulta, mutta kun lukee tekstin uudestaan tästä näkökulmasta, niin aika hyvin se kyllä sopii.

Kaikkinensa psalmi puhutteli minua. Se myös herätti ajattelemaan, että pitäisikö meidän tilaisuuksissamme olla enemmän draamaa?

Matt. 5

Muutama päivä sitten tulin kirjoittaneeksi, että Jeesukseen verrattuna Johannes Kastajan sanoma tuntuu vähän miedolta. Silloin mielessäni oli vuorisaarna. Vuorisaarna on siitä outo, että vaikka sen sanoma on hyvin haastava, niin siinä on silti kutsuva ja hyväksyvä pohjavire. Sehän alkaa autuaaksi julistuksilla ja niihin voinee samaistua jokainen, joka katsoo omaa elämäänsä rehellisesti. Sen jälkeen Jeesus kehottaa tekemään hyvää radikaalilla tavalla, mutta tavoitteena ei ole itsensä korostaminen, vaan tekoja tehdään, ”jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa”. 

Hyvä on, mutta entäs sitten tämä lause: ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Vanhassa käännöksessä ei puhuttu tässä kohdassa Jumalan tahdosta, vaan vanhurskaudesta. Se antaa mahdollisuuden selittää asian pois sanomalla, että Jumalan antama lahjavanhurskaus on parempi kuin fariseusten omavanhurskaus.  Se voi rauhoittaa mieltä, mutta en usko, että voimme noin vain sivuuttaa Jeesuksen tässä tekstissä meille antamaa haastetta. 

Luulen, että vastausta pitää etsiä vähän toisin. Kun Jeesus sanoi, että pitäisi pystyä parempaan kuin fariseukset, niin hän antoi mittatikuksi ne ihmiset, joilla oli suurin itsekuri ja paras tietämys Jumalan laista. Kuulostaa vähän samalta kuin jos joku sanoisi meille, että jos ette noudata terveitä elämäntapoja paremmin kuin fitness-ammattilaiset, niin huonosti käy. Tähän pystyisi vain sellainen, jolla olisi seurassaan maailman paras personal trainer. Jesuksen pääsanoma liittyi siihen, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Pyhän Hengen vaikutus ja läsnäolo on se asia, joka muuttaa kuvion. Vuorisaarna on toki aina haastava, mutta Jumalan kanssa siitä voi tulla myös jännittävä ja innostava seikkailu.

Marko

Ps. 29

Tämä psalmi keskittyy Jumalan suuruuteen. Rukoilija ei kerro siinä itsestään tai tilanteestaan mitään. Tästä voisi päätellä, että tämä on tarkoitettu osaksi jumalanpalvelusta, vaikka miksei se sopisi yksityisiin rukoushetkiinkin. Jumalan suuruuden muistaminen ja ylistäminen on tärkeä osa rukouselämää. Ilman sitä katse keskittyy omiin kykyihin tai vaikeisiin olosuhteisiin. Kun palautamme mieliimme ketä me palvelemme, niin asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. 

Tätä psalmia lukiessa tuli mieleen, että olemme ehkä vähän etääntyneet ajatuksesta, että Jumala toimii luonnossa. Jumalaa mennään kohtaamaan kirkkoon ja seurakuntaan ja hyvä niin. Hän on kuitenkin läsnä kaikkialla.

Matt. 4

Jeesusta kiusattiin ja kiusausten ytimessä oli sana ”jos”. Jos olet sitä mitä uskot tai toivot olevasi, niin todista se tavalla tai toisella, vaikka se veisi sielusi. Jeesus ei langennut tähän, mutta miten lienee meidän laitamme. Jeesus moitti myöhemmin fariseuksia siitä, että heidän elämänsä oli muuttunut esitykseksi. Heille oli niin tärkeää osoittaa oma hurskaus toisille, että he olivat valmiita seisomaan kadunkulmissa päivät pitkät rukoilemassa. He eivät huomanneet, että Jumalaa tuollainen ei kiinnostanut pätkääkään.

Jeesus kohtasi kiusaukset tilanteessa, jossa Jumala oli juuri aikaisemmin Jordan virralla kuuluttanut rakkauttaan ja hyväksyntäänsä. Tämä on oikea järjestys ja vastalääke ulkokultaisuuteen. Jumala rakasti meitä ennen kuin olimme tehneet yhtään mitään ja hyväksyi meidät seuraansa. Siihen ei tekemiset tai tekemättä jättämiset vaikuta. Sen vuoksi ei ole tarpeen murehtia elämämme ”jos”-lauseista. Tämä on hankala juttu, koska niiden mukaan toimiminen tuntuu hurskaalta. Totuus on kuitenkin se, että jos yritämme todistaa teoillamme olevamme jotakin, niin se on itseasiassa kiusauksiin lankeamista ja Jumalan lupausten epäilemistä.

Marko

Ps. 28

Pinnalta katsoen tämä on taas yksi avunhuutopsalmi, mutta yritin tutkia sitä, mikä siinä on omaleimaista. Esiin nousi seuraava lause:

Matt. 3

Johanneksen saarnasta jää tässä vähän epämääräinen kuva. Hän puhuu taivasten valtakunnasta ja parannuksesta, mutta yksityiskohdista ei puhuta mitään. Jos kurkistamme Luukkaan evankeliumista, niin saamme selville, että sanoma liittyi vaatimattomaan elämään, omastaan jakamiseen ja lähimmäisistä huolehtimiseen. Minusta tuntuu, että Jeesuksen opetuksiin verrattuna Johannes oli kevyemmällä linjalla. Hänen opetuksensa tuntuvat oikeansuuntaisilta, mutta eivät varsinaisesti haastavilta. Muiden tarpeista piti huolehtia, mutta maltillisesti. Jeesuksen puheiden radikaaliuteen verrattuna esimerkiksi Johanneksen ohje sotilaille tuntuu jopa laimealta:

”Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne.”

Jeesus selvästi hyväksyi Johanneksen opetuksen, sillä ottihan hän itsekin kasteen vastaan. Johannes saarnasi ehkä Jeesusta miedommin, mutta kuitenkin samansuuntaisesti. Hänen opetustensa jälkeen kansa oli tottuneempi vaikkapa ajatukseen siitä, että oikeudenmukaisuus on tärkeämpää kuin ulkoinen hurskaus. Johanneskin puhui taivasten valtakunnasta. Sen vuoksi Jeesuksen puheiden täytyi ainakin aluksi kuulostaa hyvin tutuilta.

Tässä valossa on helppo ymmärtää, miksi raamatun mukaan Johannes valmisti tietä Jeesukselle. Mielestäni tämä teksti opettaa meille sen, että vaikka teot eivät meitä pelasta, niin niistä on hyötyä toisella tavalla. Oikeudenmukaisuus ja vaatimaton elämäntapa raivaavat esteitä Jeesuksen tieltä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Marko