Tekijä: Remes

Jer. 40

Jeremia oli alun perin kahleissa ja hänen oli määrä joutua pakkosiirtolaisuuteen. Hänet kuitenkin vapautettiin, koska babylonialaiset ilmeisesti pitivät hänen profetioistaan. Juudassa oli nyt käskynhaltija ja uusi pääpaikka oli nimeltään Mispa, jonne Jeremia asettui asumaan. Vaikka suurin osa kansasta joutui pakkosiirtolaisuuteen, niin jotkut olivat onnistuneet piileskelemään tai muuten välttämään kiinnijoutumisen ja Mispasta tuli heidän uusi kotinsa. 

Kun lukee näistä tapahtumista, on mielenkiintoista verrata asioita ennen ja jälkeen Juudan tuhoutumisen. Jeremia oli moittinut kansaa kovuudesta. Köyhistä ei oltu pidetty huolta ja kaikenlainen korruptio oli yleistä. Nyt tilanne oli se, että oli itse asiassa parempi olla köyhä kuin rikas. Babylonialaiset nimittäin säästivät kaikkein köyhimmät pakkosiirtolaisuudelta ja antoivat heille viinitarhoja ja peltotilkkuja omaisuudeksi. Heidän elämänsä saattoi siis jopa parantua, sillä luvussa mainittiin, että satokausi oli erityisen hyvä. Rikkaat puolestaan joko tapettiin tai vietiin pois.

Tämä osoittaa, että Herra piti lupaustensa mukaisesti huolta nimenomaan köyhistä. En halua tehdä tästä mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta asiaa kannatta kyllä pohdiskella.

Hepr. 10

Luku alkaa sanoilla: ”Laissa oli vain varjo tulevasta todellisuudesta”.  Tämä oli varmaan juutalaisille aika hurjaa kuunneltavaa. Eilen puhuttiin siitä, että temppelissä tapahtunut uhraaminen oli kuva, joka Jeesuksen kuolemassa korvautui paremmalla ja todellisemmalla uhrilla. Laki ei kuitenkaan siis ollut edes kuva, vaan pelkkä varjo.

Varjohan on siitä mielenkiintoinen asia, että siitä voi olla joskus aika vaikea päätellä mitään kohteesta, josta se on peräisin. Jos haluamme päätellä esimerkiksi esineen muodon sen varjon perusteella, niin se onnistuu vain, jos esinettä kääntelee ja siten saa esiin monta erilaista varjokuvaa. Näitä kuvia yhdistelemällä saa sitten paremman mielikuvan alkuperäisestä esineestä, mutta siitä huolimattakin tulos on epätäydellinen. Paljon jää pois, koska esimerkiksi värejä ei pysty erottamaan.

Missä mielessä laki siis heijastaa todellisuutta? Se kertoo siitä, että ihmisillä on tarve puhdistua ja löytää suhde Jumalaan. Mutta se ei tarjoa ratkaisua tähän ongelmaan, eikä se voi sitä edes teoriassakaan tehdä, koska laki perustuu ihmisten suorituksiin. Jeesuksen sovitustyö sen sijaan on kertakaikkinen ratkaisu. Se tuo kuvioon myös uuden ulottuvuuden eli lopullisen anteeksiannon.

Luvun loppupuolella tosin varoitetaan, että tämä ei ole mikään automaatti. Siksi me tarvitsemme joka päivä rohkaisua ja kestävyyttä. Ja sen vuoksi seurakunnan kokoontumiset ovat erityisen tärkeitä. Tämä asettaa meille myös haasteen ja kysymyksen. Saammeko kokoontumisissamme rohkaisua elää uudella tavalla? Tätä kannattaa miettiä ja rukoilla.

Marko

Jer. 39

Babylonialaiset valloittivat Jerusalemin ja suorittivat julman puhdistuksen. Eikä kaupungista ulkoisestikaan paljoa jäänyt jäljelle. Sen asukkaiden talot poltettiin ja muurit revittiin maahan. Tarkoitus oli selvästi lakkauttaa Juudan hallintokoneisto ja taannuttaa koko maa muutenkin.

Mielenkiintoista kyllä, babylonialaiset olivat selvästi tietoisia Jeremian profetioista. He kohtelivat häntä hyvin, mutta Jeremian kannalta tämä ei välttämättä ollut pelkästään hyvä asia. Juutalaiset saattoivat hyvinkin mieltää hänet valloittajien ystäväksi tai jopa petturiksi.

Mitäpä tekee Jeremia kaiken tämän kaaoksen keskellä?  Hän vie rohkaisevan sanan Herralta kaupungissa asuvalle maahanmuuttajalle! Inhimillisesti ajatellen Jeremialla olisi varmaan ollut tärkeämpiäkin henkilöitä rohkaistavana, mutta tässä onkin kyse Jumalan näkökulmasta. Jeremian ei tarvinnut yrittää hallita tilannetta, vaan riitti, että hän kuunteli Jumalaa ja toimi sen mukaisesti. Tämä on mielestäni puhuttelevaa ja opettavaistakin. 

Hepr. 9

Tässä luvussa kutsutaan Jumalan ja ihmisten välistä liittoa testamentiksi. Tätä sanaahan me olemme  tottuneet käyttämään Raamatun osista. Olisikohan parempi, jos puhuisimme Vanhan ja Uuden Testamentin sijasta Vanhasta ja Uudesta Liitosta? 

Itse asiassa en kyllä oikein ymmärtänyt tuota testamenttikohtaa. Uusi liitto toki oli selvästi testamentti, joka astui voimaan, kun Jeesus kuoli. Mutta kuka oli ensimmäisen liiton tekijä, jonka kuoleman jälkeen testamentti astui voimaan? Ilmeisesti tarkoitus oli osoittaa, että koska Mooseksen aikana kuoli pelkästään pukkeja ja härkiä, niin vanha liitto oli vain uuden liiton kalpea kuva. Tällaista ”kuvakieltä” käytetään Raamatussa muuallakin. Itselleni tutuin kohta on tämä:

”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.”

Raamatussa siis se, että joku on ”vain” kuva, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin epätodellinen tai huono. Se vain tarkoittaa sitä, että on olemassa vielä parempaa ja sitten kun se parempi tulee esiin, niin kuvan on aika väistyä. 

Marko

Jes. 34

Tässä luvussa meno on hurjaa. Nyt tuhotaan kaikki kansakunnat, eikä sekään riitä, vaan myös taivaan joukot saavat osansa. Kontrasti edellisen luvun lopun iloisiin tunnelmiin on valtava. Erikseen tuhotaan vielä Edom ja siitä maasta tulee aivan autio. Lopulta siellä elävät vain erämaan eläimet, joille maa on jaettu ikään kuin perintöosaksi.

Mitä tästä pitäisi oppia? En ole varma. En tiedä edes sitä, että mihin tapahtumiin tässä viitataan. Mietin sitäkin, että liittyvätkö luvussa kuvatut asiat edes toisiinsa. Onko alun kuvaus kansakuntien tuhosta yleinen kuvaus historiasta ja Edomia koskeva osuus erillinen juttu. Näin voi hyvin olla, koska jos kerran kansakunnat on tuhottu, niin miksi Edomista olisi mitään jäljellä. Toinen mahdollisuus on ajatella, että alun kuvaus kertoo Jumalan tuomiosta yleisellä tasolla ja sitten Edom on ikään kuin käytännön sovellus. Kumminkin päin ajateltuna se on karmeaa. Ainoa rakentava ajatus, mitä tästä sain irti, on luvun kaksi ensimmäistä lausetta, jossa kansakuntia kehotetaan kuuntelemaan. Tämä on siis varoitus siitä, mitä tuleman pitää, jos meno ei muutu. Edomin tuhon syyksi sanotaan se, että se on ”Siionin ahdistaja”. Edom siis tuomitaan sen mukaan, miten se kohtelee naapurikansaansa. Tämä ajatus esiintyy usein Raamatussa ja on varsin ajankohtainen meidänkin aikanamme.

Gal. 4

Ehkä paras lääke lakihenkisyyttä vastaan on oivaltaa, että olemme nyt Jumalan lapsia, emme palkollisia. Jos palkollinen ei suorita tehtäviään, niin hän on pian työtön. Lapsilla saattaa toki olla velvollisuuksia, mutta heidän asemansa ei millään lailla perustu tekoihin.

Paavalin pointti tässä luvussa on, että asiat ovat muuttuneet Jeesuksen tulon jälkeen.  Mooseksen lain aikakausi on loppunut ja nyt elämme uskon aikakautta. Tästä seuraa tietysti kysymyksiä. Onko koko Vanha Testamentti vanhentunut? Onko lailla tai elämäntyylillä enää mitään merkitystä? Paavali vastaa jälkimmäiseen kysymykseen myöhemmissä luvuissa. Ensimmäiseen kysymykseen tulee vastaus jo nyt, kun Paavali perustelee sanojaan nimenomaan Vanhalla Testamentilla. Se on edelleen Jumalan sanaa, mutta Jeesus antaa siihen toisen näkökulman. Lain sijaan se puhuukin uskosta ja osoittaa Jeesukseen. Esimerkiksi kertomus Hagarista ja Saarasta saa aivan uuden merkityksen ja tulkinnan. On olemassa ihmisten luontainen tapa tehdä asioita ja sitten on Jumalan tapa, joka perustuu lupaukseen ja uskoon. 

Kun ensimmäisen kerran edes hitusen sisäistin puheen siitä, että olemme Jumalan lapsia, tajusin yhden asian: Kristinusko  tarjoaa minulle enemmän kuin mikään muu uskonto ja aatesuunta. Kaikki muut tarjoavat metodeja siitä miten elää, mutta Jeesus tarjoaa meille aseman. Sen kanssa ei voi kilpailla mikään.

Marko