Tekijä: Remes

Jer. 43

Kansa tuli Jeremian luokse pyytämään neuvoa ja teki sitten juuri päinvastoin. Lisäksi he pakottivat Jeremiankin mukaan. Nuorempana mietin usein, että puhuuko Jumala minulle niin harvoin siksi, että Hän tietää, että minulla ei ole aikomustakaan totella? Tällaista ajatusta sanojaan säästelevästä Jumalasta ei kuitenkaan löydy Raamatusta. Sen sijaan siellä tulee vastaan toisenlainen tarina. Jos viesti ei mene perille ensimmäisellä kerralla, se toistetaan. Ja toistetaan ja toistetaan. Joten luonnollisesti Jeremia saa uuden profetian, jonka sisältö on aika lailla sama kuin aikaisemminkin. Yksinkertainen sovellus tästä tekstistä omaan elämään on seuraava kysymys: Jos tuntuu siltä, että Jumala on hiljaa, niin mikä on se viesti, jota Hän toistelee ja jota en tunnista Hänen puheekseen?

Hepr. 13

Tässä luvussa on paljon erialaisia kehotuksia. Suurin osa niistä on aika helppoja ymmärtää, joten juutuin luonnollisesti tähän haastavimpaan:

”Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen.”

Tämä on suora viittaus siihen, että Jeesus ristiinnaulittiin häpeällisesti ”leirin” ulkopuolella. Teloitusta ei Mooseksen lain mukaan saanut suorittaa asumusten keskellä, vaan se tapahtui syrjässä. Mutta mitä tämä kehotus voisi tarkoittaa käytännössä? Juuri ennen tuota lausetta oli tämä seuraava kappale:

”Meillä on alttari, jonka uhria ei liiton teltassa palvelevien ole lupa syödä. Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään.”

”Leirin ulkopuolelle menemisellä” on siis päämääränä pyhitys. Tarkoitus on siis päästä eroon jostakin. Jeesusta häväistiin, mutta ei siksi, että Hänen tekonsa olisivat olleet jotenkin häpeällisiä. Päinvastoin, häpeällistä oli se ulkokultaisuus ja tekopyhyys, mitä hänen vastustajansa harjoittivat. Tämä teksti on siis kutsu uuteen elämäntapaan, jossa mennään radikaalisti vastavirtaan, eikä tavoitella sitä, mitä yleensä pidetään arvokkaana. Tässä valossa myös kaikki muut luvussa esiintyvät kehotukset muuttuvat haasteeksi. Ne eivät ole vain mukavia toivotteluja, vaan kuvausta siitä, miltä tällainen elämä voisi näyttää.

Marko 

Jer. 42

Edellisen luvun levottomuuksien jälkeen kansa oli huolissaan. Babylonian asettama käskynhaltija joukkoineen oli murhattu. Oli ymmärrettävää, että vaikka kukaan heistä ei ollut asiaan syyllinen, niin valloittajat saattaisivat silti varmuuden vuoksi kostaa teon kaikille läsnäolijoille. Vaihtoehtoina oli jäädä ja luottaa babylonialaisten ymmärtäväisyyteen tai paeta Egyptiin. Kansa kysyi apua profeetta Jeremialta. joka lupasikin auttaa.

Jeremian vastaus oli aika pitkä, mutta hyvin yksiselitteinen: Älkää lähtekö minnekään. Jokainen Egyptiin lähtijä kuolee siellä ja sitä paitsi Babylonia tulee valtaamaan senkin maan. Sen sijaan paikalle jäävillä ei ole mitään hätää. 

Minä näen tässä kaikuja Jumalan suunnitelmasta. Jeremia ja muut profeetat olivat ennustaneet kyllä Jerusalemin tuhon, mutta he olivat myös puhuneet siitä, että kansasta jää jäljelle jäännös, josta Herra itse pitää huolta. Ainoa ehto tälle oli vain se, että piti heittäytyä Jumalan huollettavaksi! Oli selvää, että juuri tapahtuneiden kauheuksien valossa tämä ei ollut helppo tehtävä, mutta se oli kuitenkin ainoa toivo.

Hepr. 12

Jeremian aikaiset juutalaiset olisivat tarvinneet Heprealaiskirjettä ja kehotusta kestävyyteen. Heille Jumalan äänitorvena toimi Jeremia, mutta viesti oli ihan sama: Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu. Meillä ja Heprealaiskirjeen alkuperäisillä vastaanottajilla puhuja on Jeesus.

Tässä luvussa on kyllä paljon sellaista, jota ei ole ihan helppo kuulla ja ottaa vastaan. Puhutaan kurituksesta. Tämä kirjehän todennäköisesti kirjoitettiin vainojen keskellä olleelle seurakunnalle, joten puhe kurituksesta varmaan liittyy siihen. Mutta mikä on Jumalan osuus tässä? En väitä osaavani vastata tähän kysymykseen.  Kirjoittaja ei tietenkään tarkoittanut sitä, että kristittyjen vainojen aiheuttaja olisi Jumala. Kyllä vainoajat ovat toisia ihmisiä ja vainon takana on aina viha. Mutta aavistelen, että on paljon parempi ottaa jokainen asia vastaan Jumalalta, koska muut vaihtoehdot ovat huonompia. Jumalan avulla vaikeuksistakin voi koitua edes jotain hyvää. 

Marko

Jer. 41

Juuda oli nyt Babylonian vasallivaltio, mutta ajat olivat vielä levottomat. Tässä luvussa surmataan Geladja, joka oli alueen käskynhaltija ja hänen koko seurueensa. 

Jos tätä lukea lukee irrallisena, on vaikea ymmärtää Ismaelin toimintaa. Hän tappoi paljon ihmisiä ilmeisesti vain lähteäkseen pakoon. Mukaansa hän sai vankeja, mutta hänen joukkonsa oli niin pieni,  että mitä hän sitten suunnittelikaan, sillä ei ollut juuri onnistumisen mahdollisuuksia. Onneksi saamme selityksen, jos palaamme edelliseen lukuun. Silloin Geladjaa itse asiassa varoitettiin Ismaelista ja kerrottiin, että hän toimi ammonilaisten laskuun. Vastineeksi hänelle oli varmasti luvattu hyvä elämä naapurimaassa ja sinne hän lopulta sitten päätyikin.

Ismaelin julma ja opportunistinen toiminta sai nyt koko kansan vaikean tilanteen eteen, mutta sitä kysymystä käsitellään tarkemmin vasta ensi luvussa. Nyt jäin miettimään hänen motiivejaan. Hän oli valmis surmaamaan maanmiehiään, itse asiassa ystäviään, saadakseen itselleen turvatumman tulevaisuuden. Teko oli ilmeisen yllättävä, koska Geladja ei varoituksista huolimatta suostunut uskomaan tällaista Ismaelista. Luulen, että taustalta löytyy yksinkertaisesti pelko. Ismael oli ollut kuninkaan hovissa ja hänen elämänsä oli varmaan ollut tähän asti ihan mukavaa. Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut ja siksi hän oli langennut kiusaukseen toimia ammonilaisten laskuun. Kovat ajat osoittavat armottoman selvästi sen, mihin me elämässä oikeasti luotamme.

Hepr. 11

Luottamuksesta puheen ollen, tässä luvussa puhutaan sopivasti uskosta. Mitä usko tämän luvun perusteella on? 

”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”

Nykyään monet tuntuvat ajattelevan, että uskossa on kyse haihattelusta. Uskoa ajatellaan tiedon vastakohtana. Ensisilmäyksellä yllä oleva lause saattaa vaikuttaa siltä, että se vahvistaa tämän käsityksen, koska siinä puhutaan toivosta. Eli uskomme johonkin, koska kovasti toivomme sen olevan totta. 

Kun lukua lukee pidemmälle, niin huomaa, että tämä on virhepäätelmä. Toki uskoon liittyy toivo, mutta vähän eri tavalla kuin pinnalta katsoen näyttää. Usko antaa elämään uuden näkökulman ja antaa ihmisille syyn toimia päämäärätietoisesti ja oikein olosuhteista välittämättä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset uskon varassa tekevät typeriä juttuja, vaan siitä että ilman uskoa kukaan ei tee mitään. Tai ainakaan mitään hyvää. Ilman uskoa ihminen menettää helposti oman tahtonsa ja ajautuu vain virran vietäväksi. Jos emme usko, että valinnoillamme tai elämällämme on mitään merkitystä, niin miksi näkisimme vaivaa. Erityisen selvästi tämä käy ilmi vaikeina aikoina, kuten edellä olevasta Vanhan Testamentin kohdastakin käy ilmi.

Marko