Tekijä: Remes

Jer. 44

Juudan asukkaita oli paennut suuri määrä Egyptiin ja he olivat alkaneet palvoa Taivaan kuningatarta. Wikipedian mukaan tällä jumalattarella oli monta nimeä, joista ehkä nykyään tutuin lienee Astarte. Tämä yllätti minut, koska olisin luullut heidän palvovan jotain nimenomaan egyptiläistä jumalatarta, kuten Isistä, jota myöskin kutsuttiin Taivaan kuningattareksi. Joka tapauksessa Jeremia tietenkin vastusti tätä palvontaa. Vastaus, jonka hän kansalta sai, oli mielenkiintoinen:

”Mutta siitä lähtien kun lakkasimme polttamasta suitsuketta Taivaan kuningattarelle emmekä enää tuoneet hänelle juomauhreja, meiltä on puuttunut kaikkea. Me kuolemme miekkaan ja nälkään!”

Kansa siis ajatteli, että viimeaikaiset kovat ajat olivat seurausta siitä, että he olivat lopettaneet jumalattaren palvonnan. Jeremia osoittaa, että tässä ajattelussa on paha aukko. Tapahtumajärjestys ei ollut se, että ensin Juudan asukkaat lopettivat palvonnan ja sitten tulivat kovat ajat, vaan kaikki kävi juuri päin vastoin. Oli miten oli, tällainen varmuuden vuoksi palvonta on aika laimeaa. Ihmiset eivät olleet oikeasti kiinnostuneita Astartesta, vaan suhtautuivat asiaan vaihtokauppana tai henkivakuutuksena. Samalla tavalla he varmaan suhtautuivat sitten Jumalaankin eli välineenä parempaan elämään. Ei tällainen ole tuntematonta kristillisissäkään piireissä. Voimme hyvinkin ajatella Jeesusta pelkästään antajana. Lähestymme häntä silloin, kun tarvitsemme jotain tai elämässä on vaikeaa ja muulloin hän joutuu olemaan sivuosassa. Niinpä niin, hiljentykäämme hetki miettimään, mitä tarkoittaa lause ”Jeesus on Herra”.

Jaak. 1

Jaakob aloittaa kirjeensä hyvin vertauskuvallisesti kertomalla, että vastaanottajat ovat kaksitoista hajallaan asuvaa heimokuntaa. Näin hän tulee yhdessä lauseessa sanoneeksi aika paljon. Kaksitoista heimokuntaa tietysti viittaa Jaakobin poikiin tai heidän jälkeläisiinsä. Lause ei ole siis pelkästään toivotus, vaan se on myös väite. Seurakunta on siis uusi Israel. 

Muuten sisältö keskittyy koettelemuksiin. Sävy on kuitenkin yllättävän optimistinen. Koettelemukset ovat hyödyksi, koska tulemme selviytymään niistä ja silloin muutumme ihmisinä kestävimmiksi ja eheämmiksi. ”Nykyaikainen” kyyninen ihminen tietysti kysyy, että mitenkäs sitten käy niiden, jotka eivät selviydy. Ja tällä kysymyksellä hän tulee paljastaneeksi itsensä, koska epäuskohan siinä puhuu. Tässä tekstissä ei tällaiselle asenteelle löydy oikein ymmärrystä,  tai kuten Jaakob sanoo: ”Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee.”

Tämä voi tuntua tylyltä, koska eihän luottamusta pysty itsestään puristamaan. Minulle tuli mieleen tähän pari huomautusta. Ensinnäkin, Jeesuksen puheista löytyy kyllä samanlaista tekstiä. Jostain syystä ne eivät tunnu ainakaan omaan korvaan yhtä kylmiltä. Syynä on siinä, että Jeesus korosti aina Jumalan mahdollisuuksia. Ja tästä päästään toiseen huomautukseen. Nimittäin Jaakob tässä puhuu siitä, että luottamus perustuu Jumalan olemukseen. Jumala vastaa rukouksiin, koska Hän on hyvä. Jos meidän on vaikea luottaa Jumalaan, niin ongelma ei ole henkisissä kyvyissämme. Silloin pitäisi miettiä, että minkälainen suhde meillä ylipäätään on Jumalaan ja minkälainen kuva meillä on Hänestä mielessämme.

Joka tapauksessa minusta tuntuu, että kesken kaiken Jaakob tuli ajatelleeksi, että tulikohan nyt sanottua vähän liian tiukasti. Sävy nimittäin muuttuu tämän jälkeen huomattavan paljon lempeämmäksi:

”Älkää eksykö, rakkaat veljet! Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.”

Jaakobin kirjeen oikea sanoma taitaa olla se, että Jumala on tarkoittanut meidät tähän maailmaan muuttamaa sitä. Siksi hän korostaa tekoja, jotka näyttävät kaikille ihmisille, mikä ja minkälainen Jumala todella on.

Marko

Jer. 43

Kansa tuli Jeremian luokse pyytämään neuvoa ja teki sitten juuri päinvastoin. Lisäksi he pakottivat Jeremiankin mukaan. Nuorempana mietin usein, että puhuuko Jumala minulle niin harvoin siksi, että Hän tietää, että minulla ei ole aikomustakaan totella? Tällaista ajatusta sanojaan säästelevästä Jumalasta ei kuitenkaan löydy Raamatusta. Sen sijaan siellä tulee vastaan toisenlainen tarina. Jos viesti ei mene perille ensimmäisellä kerralla, se toistetaan. Ja toistetaan ja toistetaan. Joten luonnollisesti Jeremia saa uuden profetian, jonka sisältö on aika lailla sama kuin aikaisemminkin. Yksinkertainen sovellus tästä tekstistä omaan elämään on seuraava kysymys: Jos tuntuu siltä, että Jumala on hiljaa, niin mikä on se viesti, jota Hän toistelee ja jota en tunnista Hänen puheekseen?

Hepr. 13

Tässä luvussa on paljon erialaisia kehotuksia. Suurin osa niistä on aika helppoja ymmärtää, joten juutuin luonnollisesti tähän haastavimpaan:

”Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen.”

Tämä on suora viittaus siihen, että Jeesus ristiinnaulittiin häpeällisesti ”leirin” ulkopuolella. Teloitusta ei Mooseksen lain mukaan saanut suorittaa asumusten keskellä, vaan se tapahtui syrjässä. Mutta mitä tämä kehotus voisi tarkoittaa käytännössä? Juuri ennen tuota lausetta oli tämä seuraava kappale:

”Meillä on alttari, jonka uhria ei liiton teltassa palvelevien ole lupa syödä. Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään.”

”Leirin ulkopuolelle menemisellä” on siis päämääränä pyhitys. Tarkoitus on siis päästä eroon jostakin. Jeesusta häväistiin, mutta ei siksi, että Hänen tekonsa olisivat olleet jotenkin häpeällisiä. Päinvastoin, häpeällistä oli se ulkokultaisuus ja tekopyhyys, mitä hänen vastustajansa harjoittivat. Tämä teksti on siis kutsu uuteen elämäntapaan, jossa mennään radikaalisti vastavirtaan, eikä tavoitella sitä, mitä yleensä pidetään arvokkaana. Tässä valossa myös kaikki muut luvussa esiintyvät kehotukset muuttuvat haasteeksi. Ne eivät ole vain mukavia toivotteluja, vaan kuvausta siitä, miltä tällainen elämä voisi näyttää.

Marko 

Jer. 42

Edellisen luvun levottomuuksien jälkeen kansa oli huolissaan. Babylonian asettama käskynhaltija joukkoineen oli murhattu. Oli ymmärrettävää, että vaikka kukaan heistä ei ollut asiaan syyllinen, niin valloittajat saattaisivat silti varmuuden vuoksi kostaa teon kaikille läsnäolijoille. Vaihtoehtoina oli jäädä ja luottaa babylonialaisten ymmärtäväisyyteen tai paeta Egyptiin. Kansa kysyi apua profeetta Jeremialta. joka lupasikin auttaa.

Jeremian vastaus oli aika pitkä, mutta hyvin yksiselitteinen: Älkää lähtekö minnekään. Jokainen Egyptiin lähtijä kuolee siellä ja sitä paitsi Babylonia tulee valtaamaan senkin maan. Sen sijaan paikalle jäävillä ei ole mitään hätää. 

Minä näen tässä kaikuja Jumalan suunnitelmasta. Jeremia ja muut profeetat olivat ennustaneet kyllä Jerusalemin tuhon, mutta he olivat myös puhuneet siitä, että kansasta jää jäljelle jäännös, josta Herra itse pitää huolta. Ainoa ehto tälle oli vain se, että piti heittäytyä Jumalan huollettavaksi! Oli selvää, että juuri tapahtuneiden kauheuksien valossa tämä ei ollut helppo tehtävä, mutta se oli kuitenkin ainoa toivo.

Hepr. 12

Jeremian aikaiset juutalaiset olisivat tarvinneet Heprealaiskirjettä ja kehotusta kestävyyteen. Heille Jumalan äänitorvena toimi Jeremia, mutta viesti oli ihan sama: Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu. Meillä ja Heprealaiskirjeen alkuperäisillä vastaanottajilla puhuja on Jeesus.

Tässä luvussa on kyllä paljon sellaista, jota ei ole ihan helppo kuulla ja ottaa vastaan. Puhutaan kurituksesta. Tämä kirjehän todennäköisesti kirjoitettiin vainojen keskellä olleelle seurakunnalle, joten puhe kurituksesta varmaan liittyy siihen. Mutta mikä on Jumalan osuus tässä? En väitä osaavani vastata tähän kysymykseen.  Kirjoittaja ei tietenkään tarkoittanut sitä, että kristittyjen vainojen aiheuttaja olisi Jumala. Kyllä vainoajat ovat toisia ihmisiä ja vainon takana on aina viha. Mutta aavistelen, että on paljon parempi ottaa jokainen asia vastaan Jumalalta, koska muut vaihtoehdot ovat huonompia. Jumalan avulla vaikeuksistakin voi koitua edes jotain hyvää. 

Marko