Tekijä: Remes

Jes. 33

Tämä luku alkaa rukouksena ja muuttuu kesken kaiken profetiaksi tai rukousvastaukseksi. Kiinnitin huomiota siihen, että vastaus oli paljon suurempi kuin mitä pyydettiin. 

Lisäksi pohdiskelin, että voisiko luvussa olevan profetian avulla oppia jotain Jumalasta tai Jeesuksesta. Se tuli ainakin mieleen, että Hän haluaa olla elämämme keskipisteenä. Ja jos näin tapahtuu, niin elämä on paljon parempaa kuin aikaisemmin.

Gal. 3

Paavali asettaa lain ja uskon vastakkain tavalla, joka ei jätä tulkinnoille tilaa. Hän puhuu kirouksesta ja siunauksesta. Lyhyesti on kyse siitä, että luottaako ihminen omiin tekoihinsa vai Jumalan tekoon. Omiin tekoihin luottaminen on siis tuhoon tuomittu yritys.

Jäin miettimään sitä, että lakihenkistä elämää ei enää nykyään perustella samalla tavalla kuin Paavalin aikaan, vaan paljon kierommin. Meidän aikanamme ajatuskuvio menee karkeasti sanottuna seuraavasti. Ensinnäkin laki osoittaa meille, että olemme syntisiä. Tähän tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä. Kun otamme Jeesuksen vastaan, saamme myös Pyhän Hengen ja Hän antaa meille voimaa elää niin kuin Jumala tahtoo. Tähän asti kaikki on hyvin, mutta lakihenkisissä piireissä ”Jumalan tahto” on hyvin tiukka. Vaatimuksia ei ehkä kutsuta laiksi, mutta käytännössä eroa ei pysty huomaamaan. Tämä on ilkeä ansa, koska jos et pysty täyttämään asetettuja vaatimuksia, niin edellä sanotusta seuraa johdonmukaisesti se, että sinulla ei ole Pyhää Henkeäkään. Ja silloin et ole oikeasti uskossa. Joopa joo. On kauheaa, jos Pyhän Hengen avustakin on tullut vaatimus.

Pinnalta katsoen tälle ajatusketjulle löytyy siis pohjaa Raamatusta. Tietenkin Pyhä Henki auttaa meitä, kun olemme heikkoja. Mutta Jeesuksen sovitustyö ei koske vain aikaa, jolloin emme vielä olleet uskovia. Me tarvitsemme sovitusta jatkuvasti. Jeesus ei myöskään vapauttanut meitä sitoakseen meitä uudestaan. Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla siinä, että huomio kääntyy Jeesuksen sijasta meihin itseemme. Uskonelämästä tulee ilotonta ja ahdistavaakin. On myös hyvin vaikea kuunnella Jumalaa, jos pelkäämme sitä mitä Hänellä on sanottavana. Paavalin puheessa ”toisenlaisesta evankeliumista”, joka ei ole ilosanoma ollenkaan, on paljon  järkeä.

Marko

Jes. 32

Minun oli vaikea saada otetta tästä luvusta, koska kuvatut asiat jäivät mielessäni irrallisiksi. Jäin kuitenkin miettimään ensimmäisessä kappaleessa olleita ajatuksia oikeuden valtakunnasta. Sen yksi tuntomerkki on se, että sanojen merkityksiä ei väännellä:

Gal. 2

Juutalaisen lain ja uskon välinen suhde oli alkuseurakunnan kipupiste. Jopa sellaiset seurakunnan tukipylväät kuin Pietari ja Barnabas häilyivät puolelta toiselle tässä asiassa. En ihmettele tätä yhtään, koska kuuliaisuus on vaikea asia. Rajanvetoa joutuu tekemään jatkuvasti. Paavali antaa tähän ainakin yhden hyvän ohjeen. Jos kuuliaisuutemme johtuu siitä, että pelkäämme sitä, mitä muut meistä ajattelevat, niin ollaan väärillä jäljillä. Silloin kyse ei olekaan kuuliaisuudesta vaan jostakin muusta. Toinen kriteeri on se, että jos  ”kuuliaisuutemme” saa meidät karttamaan toisia ihmisiä, jopa toisia uskovia, niin siinä on jotain vikaa.

Luvun loppuosassa on tämä kuuluisa kohta:

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. 

En väitä ymmärtäväni tätä pohjia myöten. Sen verran siitä voi kuitenkin sanoa, että se kertoo hyvin läheisestä yhteydestä Jeesukseen. Minusta tuntuu, että sen enempää siitä ei tarvitsekaan ymmärtää. 

Marko

Jes. 31

Tämä luku alkoi hyvin samankaltaisesti kuin eilinen luku. Taas puhutaan Egyptistä ja varoitetaan siihen turvautumisesta ja kehotetaan palaamaan Herran luokse. Tässä siis esitetään Egypti ja Herra vastakohtina, ja kansa voi turvautua vain toiseen. Jotta tämän voisi ymmärtää, niin pitää tutkia, mitä teksti oikein sanoo Egyptistä. ”He luottavat  sotavaunujen määrään.” Egypti on siis sotilaallinen mahti, joka luottaa voimaan ja varmasti myös väkivaltaan. Siltä kuitenkin puuttuu moraalinen kompassi:

Farao oli maassaan jumalan asemassa. Sen vuoksi hänen käskyjään ei tarvinnut perustella mitenkään, eikä hänen tarvinnut noudattaa mitään sääntöjä. On helppo ymmärtää, että tällaisen tahon kanssa liittoutuminen oli hyvin vaarallista. Tietenkin mukana olivat myös epäjumalat. Tekstissä puhutaan hopeisista ja kultaisista epäjumalista, joita israelilaiset olivat alkaneet palvoa. Egyptissä tuota lajia olisi ollut tarjolla vielä paljon enemmän.

Minulle tämä teksti varoittaa siitä, että ulkoisen turvan hakeminen vie helposti ojasta allikkoon. Se tuntuu kovin tutulta ja ajankohtaiselta myös meidän aikaamme ajatellen.

Gal. 1

Mikä on oikea evankeliumi? Se on se, minkä Jeesus itse ilmoitti. Tämä on teemana tässä luvussa. Paavali korostaa, että sanoma Jeesuksesta ei ole ihmismielen mukainen, vaan siinä on jotain yllättävää, jopa paradoksaalista. Kun pitää tämän  mielessä, ei ole sinänsä ihmeellistä, että tulee ”toisenlaisia evankeliumeja”.  Ne ovat kuitenkin vaarallisia.

Paavali kertaa oman historiansa pääpiirteittäin. Kaikki tämä on erittäin arvokasta tietoa. Hän vahvistaa olleensa kiihkeä seurakunnan vainoaja. Siitä huolimatta Jumala oli valinnut hänet työhönsä jo hänen äitinsä kohdussa. Ajoitus voi tuntua vähän yllättävältä. Siis jo silloin, kun Paavali oli vainoaja, hänet oli valittu. Yllättävyyden lisäksi se on myös lohdullista ja rohkaisevaakin. Jumala on valinnut myös suurimman vastustajansa olemaan rakkautensa kohteena ja työnsä välikappaleena jo silloin, kun hän vielä avoimesti taistelee vastaan.

Vaikka Paavali tässä korostaa riippumattomuuttaan toisista ihmisistä, niin hän kuitenkin vertasi kokemuksiaan ja sanomaansa Jeesuksen alkuperäisten opetuslasten kanssa.  Heidän julistuksensa oli samanlainen. Hän kertoo nähneensä jopa Pietarin kolme vuotta kääntymisensä jälkeen. Ei siis ole olemassa ”paavalilaista evankeliumia”,  joka on erilainen kuin vaikkapa Pietarin julistama. Seuraavissa luvuissa tästä puhutaan tarkemmin, mutta tästäkin luvusta löytyy tämä kiteytymä:

Kristus uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.

Parilla lauseella on sanottu valtavasti asioita. Tämän varassa on hyvä jatkaa uuteen päivään.

Marko