Tekijä: Remes

Jes. 30

Hiljainen luottamus on teidän voimanne. Kansa oli valmiina panikoimaan ja säntäilemään paikasta toiseen. Etsimään apua Egyptistä tai sitten varustautumaan hankkimalla sotahevosia. Mutta nuo konstit eivät toimineet.

Mikä sitten toimi?

2. Kor. 13

Jumalan läsnäolosta puheen ollen. Paavali kysyy aiheellisen kysymyksen: ”Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne?”  Tämä kysymys saattaa huolettaa uskossaan epävarmoja ja johtaa epäterveeseen itsetutkisteluun. Meidän pitäisi katsoa Jeesukseen, eikä omaan sisimpäämme. Mutta ei Paavali sellaista tässä suosittelekaan. Tämä lause ei ole mikään erillinen kehotus vaan osa kokonaisuutta. Korinttilaisilla on valinnan paikka, seuratako Paavalin opetusta vai ottaa vastaan ”toisenlainen Jeesus”, jota heille oltiin tarjoamassa. Kysymys kuuluu, kumpaan opetukseen Jumala sitoutuu? 

Tämä on aiheellinen kysymys seurakunnassa kaikkina aikoina. Onko opetuksemme tai toimintamme sellaista, että Jeesus on siinä oikeasti mukana ja keskipisteenä? Korinttilaisten tapauksessa kyse oli siitä, että paikalle oli tullut ”auktoriteetteja”, jotka perustelivat sanomansa omalla taustallaan ja asemallaan. Paavalikin oli joutunut käyttämään usean luvun verran papyrusta sen osoittamiseen, että hän oli oikea apostoli. Mutta sillä tavalla ei voida kuitenkaan lopulta päätellä sitä, kumpi on oikeassa. Kuten Paavali kirjoitti aiemmin, siihen tarvitaan Jumalan suosittelu.

Marko

Jes. 29

Jesaja valittaa, että hänen näkyjänsä ei meinata ymmärtää.  Syy ei ole sanomassa, vaan sen vastaanottajissa. He ovat kuin unessa tai horroksessa. Tällainen tunne on tuttua meidän ajassamme, jossa ihmiset näyttävät pääosin puhuvan toistensa ohitse. Kun pään sisällä on valmiina ”systeemi”, joka antaa etukäteen varman tiedon siitä, mitä toinen osapuoli ajattelee ja miten niihin ajatuksiin pitää suhtautua, niin on selvää, että oikeata keskustelua ei voida käydä.

Jesaja puhuu tässä vähän samankaltaisesta ongelmasta, mutta nyt kyse on uskonnollisuudesta. Kansan kuuliaisuus oli vain ulkoa opittujen sääntöjen kaavamaista noudattamista. Tämä voi näyttää hurskaalta, mutta oikeasti kysymys on siitä, että ihminen kuvittelee pystyvänsä hallitsemaan elämäänsä. Jos kanssakäymisemme Jumalan kanssa on järjestelmä, niin itseasiassa suhdetta Jumalaan ei tarvita. Valitettavasti tällainen kaavamainen uskonnollisuus estää ihmisiä varsin tehokkaasti myös uudistumasta. Ajatus on se, että minullahan on kaikki hyvin, koska teen säännöllisesti kaikenlaisia uskonnollisia temppuja. ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät”, sanoi Jeesus. Minusta tuntuu, että meidän fariseusten kannattaa kuunnella Häntä.

2. Kor. 12

Paavali ylpeilee heikkoudestaan. Tässä hän asettaa esimerkin, jota usein toistellaan sanallisesti, mutta todella harvoin noudatetaan käytännössä. Jotta tekstin kärjen todella ymmärtää, niin on muistettava, että tuohon aikaan heikkous oli vain ja ainoastaan hävettävää. Yleinen käsitys oli se, että jos joku vaikka joutui vankilaan, niin se oli merkki siitä, että hänen jumalansa oli joko suuttunut tai ei joko pystynyt tai halunnut pitää hänestä huolta. Sama koski muitakin luvussa mainittuja asioita, myös Paavalin kuuluisaa ja salaperäistä fyysistä vammaa. Jos ajattelee evankeliointia, niin tällaisten ongelmien olisi pitänyt merkitä sitä, että kukaan ei edes olisi suostunut kuuntelemaan Paavalia. Siitä huolimatta Jumala oli käyttänyt häntä erittäin menestyksekkäästi. Kun ihmiset huomasivat, että Jumala oli paikalla, niin Paavalin heikkous ei ollut este. Päin vastoin se oikeastaan vain korosti sanomaa. 

Jumala sanoi Paavalille, että Hänen armonsa riittää. Me typistämme tämän sanoman liian usein koskemaan vain pelastusta. Paavalille armo oli läsnä kaikessa. Erityisesti hän oli Jumalan armosta apostoli lähtökohdistaan huolimatta.

Marko

Jes. 28

Tämän luvun symboliikka on itselle sen verran vierasta, että hienoudet jäivät varmaan ymmärtämättä. Ovatkohan esimerkiksi varhaisviikunat erityisen hyviä? Tai miksi puhutaan Efraimin juomareista? Efraimin aluetta kutsuttiin Samariaksi, mutta pitää muistaa, että tässä puhutaan ajasta ennen pakkosiirtolaisuutta. Tuohon aikaan Samariassa ei siis asunut samoja samarialaisia, joista puhutaan myöhemmin  Raamatussa. Tekstistä käy ilmi, että alue oli vaurasta. Kaupunkia kutsutaan ihanaksi. Se on kuin kruunu tai seppele vuoren huipulla. Kaunis päältä, mutta pinnan alla sillä meni vähän heikommin, koska se oli täynnä juomareita. Mistähän kertoo se, että johonkin on pesiytynyt sellainen kulttuuri,  jossa liiallinen alkoholin käyttö on tavallista tai hyväksyttävää? Vai pitäisikö kysyä, että jos näin käy, niin mitkä asiat runsas alkoholin käyttö korvaa? Ainakin se tuo lisää ongelmia ja ennen pitkää koko elämä alkaa pyöriä sen ympärillä.

Kun tämä ihana kaupunki on lopulta hotkaistu kuin varhaisviikuna, niin Herra lupaa olla itse ihanana kruununa ja ylväänä seppeleenä jäljelle jääneille. Ulkoista loistoa ei enää ole, mutta sisäisesti menee onneksi paremmin. Tämä on toistuva teema Jesajan kirjassa. Profeetta ei lupaa, että mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi. Sen sijaan hän lupaa, että Jumala on kansansa kanssa pahojen asioiden tapahduttuakin.

Luvun loppupuolella on tuttu kohta kulmakivestä. Teksti muistuttaa Jeesuksen vertausta kahdesta rakentajasta, joista toinen rakensi hiekalle ja toinen kalliolle. Sitten tuli rajuilma ja paljasti rakenteiden erot. Jesajakin puhuu tulevasta rajuilmasta. Samoin kuin Jeesuksen vertauksessa, se tulee koettelemaan perustuksia myöten, kuinka kestävällä pohjalla elämä lopulta on. Jeesuksen vertauksessa kalliolle rakentamista on se, että noudattaa vuorisaarnassa annettuja opetuksia. Tässä luvussa ei suoraan sanota, mikä kestävä pohja on, mutta siinä  kerrotaan, että se liittyy oikeuteen ja vanhurskauteen. Minulle tämä puhuu tietenkin Jeesuksesta itsestään. 

2. Kor. 11

Nyt saadaan näkökulma alkuseurakunnan elämään. Se ei ollut helppoa ja yksinkertaista, vaan aikamoista kaaosta. Erilaisia opettajia ja käsityksiä oli paljon. Paavali puhuu jopa ”toisesta Jeesuksesta”.  Julistettiin siis Jeesusta, mutta niin, että Häntä ei enää alkuperäiseksi tunnista. Mistäpä oikean sitten tunnistaa? Paavali antaa ohjenuoraksi rakkauden. Toinen mittatikku voisi olla toiminnan takana olevat motiivit. Paavali ei yrittänyt millään tavalla hyötyä korinttilaisista taloudellisesti tai muutenkaan. 

Vaikka Paavali puhui rakastavasti, niin se ei tarkoita sitä, että Paavalin puhetta olisi ollut aina helppo ottaa vastaan. Siinä saattoi aika ajoin olla tiukkaakin tekstiä. Mutta kaikesta paistaa läpi huoli kuulijoiden hyvinvoinnista.  Olisikohan tässä yksi ohjenuora lisää oikean opettajan tunnistamiseen? Väärät opettajat haluavat neuvoa meitä,  jotta elämämme ja maailma yleensäkin olisi enemmän sellainen kuin he haluavat. Oikeat opettajat haluavat neuvoa meitä, jotta elämämme olisi parempaa. Minusta tuntuu, että tästä voisi olla vielä paljonkin löydettävää.

Marko