Tekijä: Remes

Jer. 41

Juuda oli nyt Babylonian vasallivaltio, mutta ajat olivat vielä levottomat. Tässä luvussa surmataan Geladja, joka oli alueen käskynhaltija ja hänen koko seurueensa. 

Jos tätä lukea lukee irrallisena, on vaikea ymmärtää Ismaelin toimintaa. Hän tappoi paljon ihmisiä ilmeisesti vain lähteäkseen pakoon. Mukaansa hän sai vankeja, mutta hänen joukkonsa oli niin pieni,  että mitä hän sitten suunnittelikaan, sillä ei ollut juuri onnistumisen mahdollisuuksia. Onneksi saamme selityksen, jos palaamme edelliseen lukuun. Silloin Geladjaa itse asiassa varoitettiin Ismaelista ja kerrottiin, että hän toimi ammonilaisten laskuun. Vastineeksi hänelle oli varmasti luvattu hyvä elämä naapurimaassa ja sinne hän lopulta sitten päätyikin.

Ismaelin julma ja opportunistinen toiminta sai nyt koko kansan vaikean tilanteen eteen, mutta sitä kysymystä käsitellään tarkemmin vasta ensi luvussa. Nyt jäin miettimään hänen motiivejaan. Hän oli valmis surmaamaan maanmiehiään, itse asiassa ystäviään, saadakseen itselleen turvatumman tulevaisuuden. Teko oli ilmeisen yllättävä, koska Geladja ei varoituksista huolimatta suostunut uskomaan tällaista Ismaelista. Luulen, että taustalta löytyy yksinkertaisesti pelko. Ismael oli ollut kuninkaan hovissa ja hänen elämänsä oli varmaan ollut tähän asti ihan mukavaa. Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut ja siksi hän oli langennut kiusaukseen toimia ammonilaisten laskuun. Kovat ajat osoittavat armottoman selvästi sen, mihin me elämässä oikeasti luotamme.

Hepr. 11

Luottamuksesta puheen ollen, tässä luvussa puhutaan sopivasti uskosta. Mitä usko tämän luvun perusteella on? 

”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”

Nykyään monet tuntuvat ajattelevan, että uskossa on kyse haihattelusta. Uskoa ajatellaan tiedon vastakohtana. Ensisilmäyksellä yllä oleva lause saattaa vaikuttaa siltä, että se vahvistaa tämän käsityksen, koska siinä puhutaan toivosta. Eli uskomme johonkin, koska kovasti toivomme sen olevan totta. 

Kun lukua lukee pidemmälle, niin huomaa, että tämä on virhepäätelmä. Toki uskoon liittyy toivo, mutta vähän eri tavalla kuin pinnalta katsoen näyttää. Usko antaa elämään uuden näkökulman ja antaa ihmisille syyn toimia päämäärätietoisesti ja oikein olosuhteista välittämättä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset uskon varassa tekevät typeriä juttuja, vaan siitä että ilman uskoa kukaan ei tee mitään. Tai ainakaan mitään hyvää. Ilman uskoa ihminen menettää helposti oman tahtonsa ja ajautuu vain virran vietäväksi. Jos emme usko, että valinnoillamme tai elämällämme on mitään merkitystä, niin miksi näkisimme vaivaa. Erityisen selvästi tämä käy ilmi vaikeina aikoina, kuten edellä olevasta Vanhan Testamentin kohdastakin käy ilmi.

Marko

Jer. 40

Jeremia oli alun perin kahleissa ja hänen oli määrä joutua pakkosiirtolaisuuteen. Hänet kuitenkin vapautettiin, koska babylonialaiset ilmeisesti pitivät hänen profetioistaan. Juudassa oli nyt käskynhaltija ja uusi pääpaikka oli nimeltään Mispa, jonne Jeremia asettui asumaan. Vaikka suurin osa kansasta joutui pakkosiirtolaisuuteen, niin jotkut olivat onnistuneet piileskelemään tai muuten välttämään kiinnijoutumisen ja Mispasta tuli heidän uusi kotinsa. 

Kun lukee näistä tapahtumista, on mielenkiintoista verrata asioita ennen ja jälkeen Juudan tuhoutumisen. Jeremia oli moittinut kansaa kovuudesta. Köyhistä ei oltu pidetty huolta ja kaikenlainen korruptio oli yleistä. Nyt tilanne oli se, että oli itse asiassa parempi olla köyhä kuin rikas. Babylonialaiset nimittäin säästivät kaikkein köyhimmät pakkosiirtolaisuudelta ja antoivat heille viinitarhoja ja peltotilkkuja omaisuudeksi. Heidän elämänsä saattoi siis jopa parantua, sillä luvussa mainittiin, että satokausi oli erityisen hyvä. Rikkaat puolestaan joko tapettiin tai vietiin pois.

Tämä osoittaa, että Herra piti lupaustensa mukaisesti huolta nimenomaan köyhistä. En halua tehdä tästä mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta asiaa kannatta kyllä pohdiskella.

Hepr. 10

Luku alkaa sanoilla: ”Laissa oli vain varjo tulevasta todellisuudesta”.  Tämä oli varmaan juutalaisille aika hurjaa kuunneltavaa. Eilen puhuttiin siitä, että temppelissä tapahtunut uhraaminen oli kuva, joka Jeesuksen kuolemassa korvautui paremmalla ja todellisemmalla uhrilla. Laki ei kuitenkaan siis ollut edes kuva, vaan pelkkä varjo.

Varjohan on siitä mielenkiintoinen asia, että siitä voi olla joskus aika vaikea päätellä mitään kohteesta, josta se on peräisin. Jos haluamme päätellä esimerkiksi esineen muodon sen varjon perusteella, niin se onnistuu vain, jos esinettä kääntelee ja siten saa esiin monta erilaista varjokuvaa. Näitä kuvia yhdistelemällä saa sitten paremman mielikuvan alkuperäisestä esineestä, mutta siitä huolimattakin tulos on epätäydellinen. Paljon jää pois, koska esimerkiksi värejä ei pysty erottamaan.

Missä mielessä laki siis heijastaa todellisuutta? Se kertoo siitä, että ihmisillä on tarve puhdistua ja löytää suhde Jumalaan. Mutta se ei tarjoa ratkaisua tähän ongelmaan, eikä se voi sitä edes teoriassakaan tehdä, koska laki perustuu ihmisten suorituksiin. Jeesuksen sovitustyö sen sijaan on kertakaikkinen ratkaisu. Se tuo kuvioon myös uuden ulottuvuuden eli lopullisen anteeksiannon.

Luvun loppupuolella tosin varoitetaan, että tämä ei ole mikään automaatti. Siksi me tarvitsemme joka päivä rohkaisua ja kestävyyttä. Ja sen vuoksi seurakunnan kokoontumiset ovat erityisen tärkeitä. Tämä asettaa meille myös haasteen ja kysymyksen. Saammeko kokoontumisissamme rohkaisua elää uudella tavalla? Tätä kannattaa miettiä ja rukoilla.

Marko

Jer. 39

Babylonialaiset valloittivat Jerusalemin ja suorittivat julman puhdistuksen. Eikä kaupungista ulkoisestikaan paljoa jäänyt jäljelle. Sen asukkaiden talot poltettiin ja muurit revittiin maahan. Tarkoitus oli selvästi lakkauttaa Juudan hallintokoneisto ja taannuttaa koko maa muutenkin.

Mielenkiintoista kyllä, babylonialaiset olivat selvästi tietoisia Jeremian profetioista. He kohtelivat häntä hyvin, mutta Jeremian kannalta tämä ei välttämättä ollut pelkästään hyvä asia. Juutalaiset saattoivat hyvinkin mieltää hänet valloittajien ystäväksi tai jopa petturiksi.

Mitäpä tekee Jeremia kaiken tämän kaaoksen keskellä?  Hän vie rohkaisevan sanan Herralta kaupungissa asuvalle maahanmuuttajalle! Inhimillisesti ajatellen Jeremialla olisi varmaan ollut tärkeämpiäkin henkilöitä rohkaistavana, mutta tässä onkin kyse Jumalan näkökulmasta. Jeremian ei tarvinnut yrittää hallita tilannetta, vaan riitti, että hän kuunteli Jumalaa ja toimi sen mukaisesti. Tämä on mielestäni puhuttelevaa ja opettavaistakin. 

Hepr. 9

Tässä luvussa kutsutaan Jumalan ja ihmisten välistä liittoa testamentiksi. Tätä sanaahan me olemme  tottuneet käyttämään Raamatun osista. Olisikohan parempi, jos puhuisimme Vanhan ja Uuden Testamentin sijasta Vanhasta ja Uudesta Liitosta? 

Itse asiassa en kyllä oikein ymmärtänyt tuota testamenttikohtaa. Uusi liitto toki oli selvästi testamentti, joka astui voimaan, kun Jeesus kuoli. Mutta kuka oli ensimmäisen liiton tekijä, jonka kuoleman jälkeen testamentti astui voimaan? Ilmeisesti tarkoitus oli osoittaa, että koska Mooseksen aikana kuoli pelkästään pukkeja ja härkiä, niin vanha liitto oli vain uuden liiton kalpea kuva. Tällaista ”kuvakieltä” käytetään Raamatussa muuallakin. Itselleni tutuin kohta on tämä:

”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.”

Raamatussa siis se, että joku on ”vain” kuva, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin epätodellinen tai huono. Se vain tarkoittaa sitä, että on olemassa vielä parempaa ja sitten kun se parempi tulee esiin, niin kuvan on aika väistyä. 

Marko