Tekijä: Remes

Sananl. 13

Tämä luku maalaa mieleeni ajatuksen siitä, että vaivannäkö ja kurinalaisuus kuuluvat hyvään elämään. Liian helposti tullut menestys on väliaikaista. Näen tämän ajatuksen myös niissä lausumissa, jotka tuntuvat itselle vierailta. Esimerkiksi kuuluisin päivän sananlaskuista on paljon parjattu lausuma: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan.” Ruumiillinen kuritus on tietysti kiellettyä, mutta voisiko ajatella tämän lauseen kuuluvan modernisoituna vaikka näin: ”Joka ei halua pahoittaa lapsensa mieltä, vihaa häntä.”  Liian tiukka kuri on pahasta, mutta toinenkin äärilaita on huono. Sääntöjen ja rajoitusten puutekin aiheuttaa ongelmia.  No, en nyt rupea Raamattua uudestaan kirjoittamaan, mutta jotenkin näin ymmärrän tämän luvun sanoman. Ja minusta tuntuu, että sitä kannattaa kyllä kuunnella.

Apt. 4

Edellisessä luvussa kerrottu kertomus hyppelevästä rammasta saa synkemmän suunnan, kun Pietari ja Johannes pidätetään. Nykymaailman vinkkelistä heidän kuulustelunsa oli vähän outo. Jos vastaavaa olisi tapahtunut meidän päivinämme, niin ensimmäiset kysymykset olisivat varmaan alkaneet sanoilla ”mitä” ja ”miten”. Esimerkiksi ”Mitä tarkkaan ottaen tapahtui?” ja ”Miten te sen teitte?”. Teko siis tulkittaisiin jonkinlaiseksi silmänkääntötempuksi. Mutta sen ajan johtajilla oli aivan toinen lähestymistapa. He halusivat tietää, mistä  teko oli peräisin. Siksi he kysyivät, ketä miehet edustivat, kun he tekivät ihmeen. Tämä paljastaa tietenkin sen, että heidän maailmakuvansa oli hyvin erilainen kuin nykypomoilla. Maailmaa ei nähty naturalististen silmälasien läpi, vaan erilaisten voimien  temmellyskenttänä. Koska tällainen ajattelumalli on meille vieras, niin koko tilannetta ja siinä olevaa Pietarin puhetta voi olla vaikea ymmärtää.  

Verrattuna edellisen luvun puheeseen, minusta Pietarin sanoma tuntuu nyt paljon tiukemmalta. Aikaisemmin hän puhui suostuttelevaan sävyyn korostaen sitä, että pelastus oli valmistettu kaikille kuulijoille. Nyt sanoma oli typistettynä: Jeesus jonka te hylkäsitte ja tapoitte, on ainoa, joka voi pelastaa. Kaikenlainen diplomaattisuus oli poissa. Minulle tämä puhuu siitä, että Pietarilla ei ollut tarvetta varjella nahkaansa ja yrittää esittää kristinuskosta salonkikelpoisempaa versiota. Mutta tavallaan Pietarilla ei ollut myöskään vaihtoehtoa. Koska oikea pinnan alla oleva kysymys oli se, että onko tämä teko tapahtunut hyvän vai pahan voiman vaikutuksesta, niin ainoa johdonmukainen vastaus oli korostaa Jeesusta. Ei olisi ollut uskottavaa sanoa, että Jeesus nyt oli ihan tavallinen tyyppi, jonka nimellä vain sattuu olemaan sellainen voima, että se parantaa rampoja. Suuri neuvosto toki ymmärsi tämän ja siten heillä oli ongelma, jota he eivät osanneet ratkaista. Heidän näkökulmastaan Jeesus ei mitenkään voinut olla muuta kuin harhaoppinen opettaja, mutta ei hänellä kyllä sitten voinut olla tuollaista voimaakaan. Jos he olisivat halunneet rankaista apostoleja, niin heidän olisi pitänyt osata selittää tämä ristiriita kansalle. Tämän vuoksi he eivät tienneet mitä tehdä ja päätyivät vain uhkailemaan.

Luvun lopussa oleva rukous on tuttuudestaan huolimatta koskettava. Seurakunta ei rukoillut ulkoisen uhan poistumista, vaan rohkeutta ja Jumalan vaikutusta. Tästä voisi ottaa mallia.

Marko

Sananl. 12

”Totuus ei pala tulessakaan”, sanotaan suomalaisessa sananlaskussa. Tälle luvulle nimen antanut sananlasku sanoo saman asian näin: ”Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion.” Tavallaanhan tässä puhutaan siitä, että ajatukset voidaan testata, ja aika näyttää mikä toimii. Ei tämä nyt ihan tieteellinen metodi ole, mutta idullaan sen voi halutessaan tässä nähdä. Muuten päivän sananlaskut suosittavat ahkeruutta ja harkintaa. Yhtenä mottona voisi olla sekin, että tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Mutta palataan tuohon totuuteen. Minulle edellä mainittu sananlasku puhuu siitä, että totuuden puolella toimimisella on pitkät, jopa iankaikkisuuteen asti ulottuvat seuraukset. Toisaalta on lohdullista, että vääryys on ”vain tuokion” kestävää.  Uudessa Testamentissa Paavali puhuu vähän samantapaisesti, kun hän kirjoittaa korinttilaisille, että katoava ei voi saada omakseen katoavaisuutta. Tulkitsen tämän yksinkertaisesti niin, että meistä jää lopulta jäljelle se, mikä on totta ja siten katoamatonta. Kaikki muu onkin sitten valetta ja saakin unohtua.

Apt. 3

Pietari paransi ramman, josta sanotaan, että hän parannuttuaan hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Hän tuli apostolien kanssa temppeliin ja tokihan tuollainen käytös herätti huomiota, varsinkin kun mies oli monelle tuttu kerjääjä. En usko, että temppelissä oli tuona päivänä kovin monta muuta hyppelijää! 

Pietarin puheen aloitus oli ehkä aavistuksen ylimielisen kuuloinen, kun hän kysyi: ”Miksi te tätä ihmettelette?” Jos hyppelevä rampa ei ihmetytä, niin en tiedä mikä sitten. Pietari kuitenkin taisi tarkoittaa, että asiaa ei tarvitse ihmetellä siksi, koska Jumalalle kaikki on mahdollista. Jos rampa olisi parantunut Pietarin omasta kyvystä tai voimasta johtuen, niin sitten asia olisi ollut ihmetyksen arvoinen. Mutta nyt olemme tekemisissä elävän Jumalan kanssa, joten on luonnollista odottaa suuria tapahtuvaksi.  

Pietari häivytti puheessa oman osuutensa ihan minimiin. Rampa ei parantunut hänen vuokseen vaan Jeesuksen nimen ja uskon vuoksi. Tosin saattoi olla, että Pietari tarkoitti tässä nimenomaan omaa uskoaan. Ilman sitä hän ei olisi voinut niin rohkeasti käskeä miestä kävelemään. Mutta uskokin oli Jeesuksen antama lahja ja Pietarilla oli kyllä elämässään riittävästi kokemuksia tilanteista, jolloin hän oli yrittänyt pärjätä ilman sitä.

Minulle tässä tilanteessa oli puhuttelevaa se, että ihmiset olivat viettämässä aivan normaalia arkeaan, kun he yllättäen joutuivat toteamaan Jumalan toimivan sen keskellä. Tämänlaisia Jumalan yllätyksiä kaipaan meidänkin seurakuntaamme ja yhteiskuntaamme yleisemminkin.

Marko

Esra 9

Tämä on hankala luku. Vastakkain ovat laki ja empatia. Seka-avioliitot olivat selvästi vastoin Mooseksen lakia. Toisaalta näin oli jo tapahtunut, jota mitä asialle piti tehdä. Esran ratkasu oli suoraviivainen, perheet vain tylysti hajotettiin. Mitäs tästä pitäisi ajatella?

En voi välttyä ajatukselta, että laintulkinta oli tässä liian tiukka. Koskiko Mooseksen laissa kauan sitten annettu kielto tosiaan Israelissa Esran aikana asuneita kansoja? Ymmärtääkseni ne kansat, joista varoitettiin, olivat jo kauan sitten poistuneet. Toisekseen, Mooseksen laissa toki kiellettiin sekaantumasta ympäröiviin kansoihin, mutta ideana oli varjella Israelia epäjumalien palvelemiselta. Minä tulkitsen tämän niin, että ”seka-avioliitot” olivat kyllä sallittuja, jos kuitenkin sitouduttiin palvelemaan Herraa. Olihan Daavidinkin sukupuussa henkilöitä, jotka eivät olleet syntyperäisiä juutalaisia. Edellisistä luvuista kävi ilmi, että esimerkiksi samarialaiset palvelivat Herraa. Heillä saattoi olla vieraita tapoja, mutta olivatko erot oikeasti ylitsepääsemättömiä. Noin yleisesti ottaen Mooseksen laki suhtautui kuitenkin myönteisesti ”muukalaisiin”,  jos nämä olivat valmiita liittymään kansaan.

En osaa vastata näihin kysymyksiin. Sen tiedän, että vääryyttä ei voi oikaista toisella vääryydellä. Toisaalta ymmärrän, miksi tässä asiassa oltiin niin tiukkoja. Pelättiin uutta pakkosiirtolaisuutta ja Jumalan vihaa. Sen kuitenkin tiedän, että Jeesus suhtautui samarialaisiin hyvin eri tavalla. Tässä alla lisää.

Joh, 4

Niin, samarialaisista puheen ollen. Edellä olevasta Vanhan Testamentin kohdasta käy hyvin ilmi, miksi juutalaisten ja samarialaisten välissä oli iso juopa. Tätä taustaa vasten Jeesuksen toiminta tässä luvussa on erittäin radikaalia.

Jo pelkästään se, että Jeesus ylipäätään meni Samariaan, oli merkillepantavaa. Luvun alussa sanottiin, että päästäkseen Juudeasta Galileaan, Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Kartasta katsoen se pitää paikkansa, mutta hurskaimmat juutalaiset kuitenkin kiersivät sen. Matkasta tuli näin pitempi, mutta ei se mitenkään mahdottoman pitkä silti ollut. Jeesus ei kuitenkaan mennyt Samarian läpi vain oikaistakseen tai laiskuuttaan, vaan hän oli valmis myös kohtaamaan siellä asuvia ihmisiä. Itse asiassa hän lopulta jäi Sykarin kaupunkiin kahdeksi päiväksi opettamaan. Tämän seurauksena kaupungissa puhkesi pienimuotoinen herätys.

Minä rinnastan Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen Esran kirjan tapahtumiin. Esran kirjassa juutalaiset lähettivät samarialaiset vaimonsa pois. Tässä luvussa Jeesus kutsuu hylätyn samarialaisen naisen luokseen ja antaa hänelle ihmisarvon ja uuden elämän.

Marko