Tekijä: Remes

1 Aik. 10

Jee, sukuluettelot loppuivat! Teksti vaihtuu proosaksi ja se kertoo Saulin ja hänen poikiensa kuolemasta. Saulista sanotaan, että hän luopui Herrasta, eikä ollut totellut hänen sanaansa.  Yksi ikuisuuskysymys on se, miksi Daavid kelpasi ja Saul ei? Raamattu antaa vastaukseksi Daavidin uskollisuuden. Daavidilla oli vikansa, mutta pohjimmiltaan hän oli nöyrä. Saul oli vahva ja komea mies, mutta sisimmältään kovin epävarma. Ehkä tästä syystä hän oli myös huolissaan asemastaan ja näki mörköjä sielläkin, missä niitä ei oikeasti ollut. Tunnetuin esimerkki tästä on hänen vihansa Daavidia kohtaan. Olisikohan tässä luvussa käyty taistelu päättynyt toisin, jos Daavid olisi ollut hänen rinnallaan taistelemassa filistealaisia vastaan?

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, kuinka pelko on vaarallinen opas. Uhkakuvia luomalla on helppo saada seuraajia, koska yhteinen vihollinen saa erimielisyydet unohtumaan. Kristityille pelko ei saisi olla esteenä Hengen hedelmille. Meidän tulee seurata Jeesusta ja rakastaa lähimmäisiämme peloistamme huolimatta. Pelko saa myös maailman näyttämään mustavalkoiselta. Ihmiset jakautuvat mielissämme hyviin ja pahoihin. Saattaa myös näyttää siltä, että valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja. Kun profeetta Samuel oli kuollut, niin Saul ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ottaa vielä kerran yhteyttä häneen noidan välityksellä. Tämä maksoi hänelle lopulta kuninkuuden.

Luuk. 3

Johannes Kastaja aloitti työnsä autiomaassa. Sinnehän Pyhä Henki vei Jeesuksenkin kasteen jälkeen, mutta ne ovat seuraavan luvun asioita. Autiomaa on Raamatussa usein paikka, jossa ihmiset kohtasivat Jumalan. Näin kävi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Mooses kutsuttiin erämaassa. Myös Elia kohtasi Jumalan vuorella erämaan keskellä. Nykypäivänä on harvinaista viettää aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Onkohan se syy siihen, että meille Jumalan kuunteleminen on usein niin vaikeaa?

Johanneksen sanomaan liittyi myös lupaus syntien anteeksiantamisesta. Se seurasi kääntymistä ja kastetta. Äkkiseltään tämä kuulostaa kristilliseltä, joten miten Johanneksen sanoma erosi Jeesuksen sanomasta? Itse asiassa aika paljonkin. Heidän moraaliopetuksensa ja käytännön ohjeensa muistuttivat toisiaan, mutta Jeesuksen julistuksen keskipisteenä eivät olleet teot vaan Hän itse ja Jumalan valtakunta. Jeesuskin puhui kääntymisestä, mutta painopiste ei ollut siinä, mistä käännyttiin pois, vaan siinä, mitä kohti käännyttiin. Kun lukee Johanneksen julistuksesta, niin ainakin minulle jää vähän epäselväksi, mihin hän itseasiassa ihmisiä kutsui. Jeesus sitä vastoin kutsui ja kutsuu edelleen ihmisiä omaan seuraansa.

Marko

1 Aik. 9

Sukuluettelot jatkuvat, mutta nyt siirrytään Jerusalemin asukkaisiin. Jos nyt oikein ymmärsin, niin tässä puhutaan pakkosiirtolaisuuden jälkeisestä ajasta. Tekstistä käy ilmi, että temppelin ylläpitoon tarvittiin kokonainen kaupunki, koska siellä oli niin paljon erilaisia tehtäviä ja ammattiryhmiä. Koko valtavan systeemin tarkoitus oli ylläpitää jatkuvaa rukousta. Uudessa testamentissa seurakuntaa kutsutaan eläväksi temppeliksi. Minulle tämä kertoo siitä, että meidänkin tehtäviimme kuuluisi panostaa rukoukseen.

Hauskana yksityiskohtana tässä luvussa on Gibeonin perustajan Jeielin sukuluettelo. Se oli nimittäin samanlaisena jo eilisessä luvussa. En tiedä, mikä hänessä oli niin merkittävää, mutta selvästikin meidän tulisi muistaa hänet.

Luuk. 2

Luukkaan jouluevankeliumi on tietysti meille hyvin tuttu. Ongelmana on, että se usein esitetään lasten kuvaelmana ja silloin luonnollisesti kertomuksesta tulee usein kiiltokuvamainen. Itselleni Jeesuksen syntymä muistuttaa hänen kuolemastaan. Hyvin harva Jeesuksen kuoleman nähdessään tajusi, että nyt oli kyse Jumalan Pojasta. Jopa opetuslapsille sen merkitys avautui vasta ylösnousemuksen jälkeen. Jeesuksen syntymä tapahtui niin köyhissä ja surkeissa oloissa, että kenellekään ei olisi luonnostaan tullut mieleen ajatella, että tässä on kyse kuninkaasta.  Se, mitä enkeli kertoi Jeesuksesta, oli toki suurta, mutta Marialle sen sanoman välittivät paimenet, jotka eivät todellakaan olleet mitään ylhäisöä.  Minulle tämä kuulostaa vähän samalta tilanteelta kuin se, kun myöhemmin  Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat, eli haudalla käyneet naiset, kertoivat opetuslapsille Jeesuksen olevan elossa. Erona oli vain se, että opetuslapset eivät uskoneet, kun taas Maria otti sanat vastaan ja jäi niitä miettimään.

Kertomus Jeesuksesta on siis jo alusta asti meille haaste. Otammeko sanoman ihmiseksi tulleesta Jumalasta vastaan, vaikka ulkoisesti kaikki näyttää varsin erilaiselta kuin mihin olemme varautuneet?

Marko

1 Aik. 8

Aikakirjat ovat saaneet maineensa sukuluetteloista ja tämä luku on esimerkki juuri niistä! Vuorossa on Benjaminin jälkeläisten luettelo. He asuivat Jerusalemia ympäröivällä alueella, joten pienuudestaan huolimatta benjaminilaiset saattoivat olla tärkeä heimo.  Sinänsä on mielenkiintoista, että eteläistä valtakuntaa kutsuttiin Juudaksi eikä Benjaminiksi tai vaikka jonkinlaiseksi sekoitukseksi näistä kahdesta nimestä. Olisiko ollut niin, että koska valta oli Juudan heimolla, niin nimi tuli sitä kautta?

Merkittävin nimi listassa on kuningas Saul.  Hänestä eteenpäin sukua jatkoi hänen pojanpoikansa Mefiboset, josta tässä käytetään nimeä Meribbaal. Wikipediassa tämä selitetään niin, että jossakin vaiheessa Baalin palvontaa alettiin inhoamaan niin paljon, että Baal korvattiin nimissä sanalla häpeä (bōšet). Näin siis ainakin wikipedia sanoo ja se kyllä selittäisi nämä nimet.  On sinänsä mielenkiintoista, että miksi Saulin suvussa annettiin Baaliin viittaava nimi?  Näin teki jopa Jonatan, joka oli Daavidin ystävä ja hengenheimolainen. Joskus meille tulee historiasta idealistinen kuva, eikä muisteta sitä, että silloinkin ihmiset olivat aivan yhtä epävarmoja ja häilyväisiä kuin nykyäänkin. Monet Israelin kuninkaatkin palvoivat mieluummin Baalia tai vähintään pitivät sitä mahdollisuutta avoinna. Ehkä Jonatan oli tässä suhteessa samanlainen?

Luuk. 1

Luukkaan evankeliumin ensimmäinen luku on oikeastaan prologi. Se kuvaa ympäristöä, johon Jeesus syntyi. Usein korostetaan sitä, että Jeesus syntyi köyhyyteen, tallissa ja huonossa oloissa. Tämä on tietysti totta, mutta tässä luvussa käy myös ilmi, että Jeesus syntyi rukoilevien ja uskollisten ihmisten keskelle. Rikkauttakin on monenlaista.

Enkeli sanoi Johanneksesta, että hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa. Johannes valmisti tietysti tietä Jeesukselle, mutta mitä tuo lause muuten tarkoittaa?  Elian henki -ilmaisua käytetään jo Vanhassa Testamentissa, kun Elian hengen sanottiin siirtyneen hänen oppilaaseensa Elisaan.  Mutta mitä sillä on tekemistä Johannes Kastajan kanssa? Toki Eliaa ja Johannesta yhdistää erämaa ja yksinäisyys. Molemmat olivat napit vastakkain kuninkaan kanssa.  Siihen helposti löydettävät yhteydet sitten loppuvatkin. Elia ja Elisa olivat molemmat tunnettuja voimateoistaan, eivät niinkään puheistaan. Johanneksesta muistetaan vain parannussaarnat. Voimatekoja hän ei kai tehnyt ollenkaan. Ehkä tässä ajatellaankin hengellistä todellisuutta. Elia käänsi Israelin kansan sydämet takaisin Herran puoleen. Johannes Kastaja teki ihan samaa. 

Marko