Tekijä: Remes

5. Moos. 17

Tämä ei ole mikään helppo luku.  Toki tästä saa pohjaa ymmärtää Uutta Testamenttia.  Esimerkiksi Stefanus kivitettiin ilmeisesti tässä luvussa asetetun lain perusteella. Tarkoitan lakia, joka määrää sen, miten epäjumalien palveleminen pitää kitkeä maasta.  Selvästi siis uskoa Jeesukseen pidettiin epäjumalien palvelemisena. Tämä unohtuu meiltä helposti, mutta onhan se ymmärrettävää, kun asiaa ajattelee.

Mitä tulee itse luvun sisältöön, niin jäin vähän ihmettelemään sitä, että todistajille ei annettu mitään kelpoisuusvaatimuksia. Hyväksyttiinkö siis kuka vaan todistajaksi? Tuollainen systeemi kyllä edellyttää sitä, että kaikki toimivat hyvässä uskossa ja rehellisesti. Esimerkiksi kun Jeesus tuomittiin, niin paikalla oli ilmeisesti useitakin todistajia, mutta he eivät meinanneet päästä yksimielisyyteen syytteistään.  Tämä kertoo siitä, että tätä ”aukkokohtaa” laissa oli ruvettu käyttämään hyväksi ja todistajia oli haalittu mistä vain saatiin. Tämä on taas yksi osoitus siitä, että laki on vain ”vartija”, kuten Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä. Se ei pysty muuttamaan ihmisiä sisältäpäin.

Filem. 1

Kirje Filemonille on lyhyt, mutta siinä on paljon asiaa. Ensinnäkin Paavali kehottaa suhtautumaan karanneeseen orjaan myötätuntoisesti. Oikeastaan enemmänkin, sillä hän kehottaa Filemonia ottamaan vastaan tämän kuin oman veljensä ja vapauttamaan hänet. Tämä oli itsessään jo aika radikaalia, koska Rooman valtakunnan koko yhteiskuntajärjestys perustui orjuuteen ja sen vuoksi karanneita orjia kohdeltiin hyvin karusti. Mutta nyt Filemon olikin ”vaihtanut valtiota” ja Jumalan valtakunnassa oli eri säännöt. 

Paavali kuvaa Filemonia rakkaaksi ystäväkseen, mutta sitten toisaalta kertoo vain kuulleensa hyvää hänen uskostaan ja rakkaudestaan. Voi siis olla, että he eivät olleet tavanneet pitkään aikaan. Siitä huolimatta kertomukset Filemonin teoista olivat siis kiirineet hänen korviinsa. Minulle tämä kertoo siitä, että ensimmäiset kristityt kertoivat toisistaan ”hyviä juoruja”. Tietenkin piirit olivat silloin pienet, mutta silti, tiedämmekö nykyään edes omassa seurakunnassamme toistemme vahvuuksista tai taisteluista.

Filemon oli ilmeisesti varakas, koska hänellä oli orjia ja niin iso talo, että seurakunta mahtui kokoontumaan siellä. Nykyajan näkövinkkelistä käsin voi tuntua ristiriitaiselta ajatella, että orjien omistaja saattoi toimia seurakunnan johtajana. Orjuutta oli kuitenkin hyvin monen tasoista. Pahimmillaan se oli silkkaa julmaa alistamista, mutta parhaimmissa tilanteissa sitä saattoi verrata nykyajan työsuhteeseen.  Orjiin saatettiin suhtautua myös kuin perheenjäseniin. Kaikesta huolimatta Filemonin kirje osoittaa, että alkuseurakunnassa jouduttiin miettimään, miten suhtautua sen aikaisen yhteiskunnan kipupisteisiin. Kaikki kristityt eivät olleet köyhiä, joten joukossa oli sellaisiakin, jotka saattoivat käyttäytymisellään ja asemallaan vaikuttaa merkittävästikin.  He olivat tavallaan osa koneistoa. Jos Filemon teki, kuten Paavali pyysi, eli vapautti Onesimoksen ja otti hänet vastaan vertaisenaan, niin se oli vahva viesti kaikille siitä, miten Jumalan valtakunnassa asiat olivat uudella tavalla.

Marko

5. Moos. 16

Jälleen kerran Jumala määrää israelilaiset viettämään juhlia. Kolme isoa juhlaa vuodessa valmisteluineen merkitsee ajallisestikin aikamoista panostusta. Tietenkin juhlia oli muitakin, sillä esimerkiksi jokainen sapatti oli myös juhla. Juhlat olivat iloista aikaa, mutta niillä myös elettiin uudestaan tärkeitä historian tapahtumia. On hyvä muistaa, että  Mooseksen laki ei ole kuvausta siitä, miten tullaan juutalaiseksi, vaan siitä, että se annettiin kansalle, jonka Jumala oli jo ottanut omakseen ja vapauttanut orjuudesta. Se on siis kuvausta siitä, miten pysytään siinä liitossa, jonka Herra on jo tehnyt kansansa kanssa. Lähtökohtana on siis Jumalan valinta ja vapautus.

Tit. 3

Kuvaus terveen opin mukaisesta elämästä jatkuu. Tässä puhutaan enemmän suhteista seurakunnan ulkopuoliseen ihmisiin. Tarkoitus on tehdä hyvää ja elää sovussa kaikkien kanssa. Muuten luvun sisältö sopii hyvin ajatuksiin siitä, mitä päivän Vanhan Testamentin luku herätti. Jumalan pelastus tulee aina ennen ihmisen toimintaa. Nämä seuraavat sanat tiivistävät hyvin evankeliumin:

”Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,  jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.”

Marko

5. Moos. 15

Mooseksen laissa on mielenkiintoinen piirre, joka tulee esiin tässäkin luvussa. Useat säädökset on kirjoitettu niin, että niissä on korostettu heikommassa asemassa olevan oikeuksia. Nyt annetaan ohjeita velkojen anteeksiantamisesta ja orjien vapauttamisesta. Olen usein miettinyt sitä, kuinka meidän yhteiskuntaamme olisi varmaan tuolloin pidetty kovin kylmänä ja kovana. Mehän tietenkin ajattelemme heistä samalla tavalla. Joka tapauksessa nykyään ajatus siitä, että lainat pitäisi antaa anteeksi joka seitsemäs vuosi, olisi aika radikaali. Samoin orjat piti vapauttaa, elleivät he sitten halunneet vapaehtoisesti jäädä asemaansa. Tämä vapaaehtoinen orjuus on kiinnostava asia, josta olisi hauska tietää lisää. Nyt aivan ummikkona vain oletan, että varsinkin köyhillä ihmisillä orjuus saattoi olla parempi vaihtoehto kuin elää vaikkapa kerjäläisinä.

Tit. 2

Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että tässä luvussa ei puhuta oikeasta vaan terveestä opista. Minä ymmärrän sen niin, että tässä opilla ei niinkään tarkoiteta säädöksiä, joilla pelastutaan. ”Terve oppi” kuvaa asioita, joilla elämä sujuu paremmin ja joita noudattamalla kuvastetaan ja julistetaan sitä, mihin uskotaan.  Ehkä naivisti ajattelen, että käytännössä se on myös jotain, mikä luonnostaan kuulostaa järkevältä ja tasapainoiselta.  En esimerkiksi usko, että kreetalaisille tuli yllätyksenä se, että heitä kehotettiin välttämään juopottelua. Toki terveessä opissa on myös piirteitä, jotka sotivat luonnollisia ajatusmallejamme vastaan. Kehotus rakastamaan kaikkia on aina radikaali.

Marko