Tekijä: Remes

3. Moos. 7

Tässä luvussa annetaan ohjeita siihen, kuinka suoritetaan hyvitysuhri. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, tämä oli henkilökohtainen uhri. Se piti toimittaa silloin, kun joku oli tehnyt jotain väärin. Toinen vastaava uhri oli syntiuhri, mutta se oli enemmän yhteisöllinen juttu.

Näin kristillisestä näkökulmasta katsoen hyvitysuhri  tuntuu vähän vaikealta. Kaikkihan me rikomme Jumalan tahtoa vastaan, joten pitääkö jatkuvasti olla uhraamassa. Tästä tulee mieleen Job, joka suoritti varmuuden vuoksi uhreja  lastensa puolesta. Entä mitä tekevät köyhät, joilla ei ole varaa uhreihin? Itse ymmärrän uhrit niin, että ne olivat sen aikainen keino saada hyvä omatunto. Kun uhrisavu nousi kohti taivasta, niin se oli konkreettinen ilmaus siitä, että paha teko on sovitettu. Tarkoituksena ei koskaan ollut se, että uhreilla korvattaisiin itse elämä. Miikan kirjan kuudennessa luvussa on nämä sanat:

– Mitä minun pitäisi tuoda,
kun astun Herran eteen,
kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja,
vuoden vanhoja vasikoita?
Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit
ja virtanaan tulviva uhriöljy?
Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani,
oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

2. Kor. 6

Tästä luvusta oli vaikea saada otetta. Mistä Paavali oikein puhuu? Ensin kehotetaan ottamaan Jumalan arvo vastaan oikealla tavalla, sitten kuvaillaan apostolien elämän paradoksisuutta ja sitten varoitetaan epäjumalien palvelemisesta. Sama  tunne siitä, että en oikein ymmärrä asiayhteyttä, koskee oikeastaan koko kirjettä. Ehkä yksi salaisuuden avain on jakeessa 13: ”Antakaa vastalahja – puhun kuin lapsilleni – avartukaa tekin!” 

Paavali siis kokee, että korinttilaiset ovat kääntämässä hänelle selkänsä. Tai ehkä he ovat luisumassa lakihenkisyyteen, mikä selittäisi Paavalin ohjeen pysyä Jumalan armossa. Toisaalta hän antaa ymmärtää, että välirikko on tavallaan osa hänen kutsumustaan. Paavali on tottunut olemaan samanaikaisesti suosittu ja halveksittu. Näiden asioiden kanssa voi olla miten tahansa, mutta on joka tapauksessa koskettavaa, kuinka Paavali tuo ilmi syvän kiintymyksensä Korintin seurakuntaa kohtaa. Hänen puoleltaan ovi on auki.

Marko

2. Moos. 25

Tässä luvussa valmistetaan liiton arkku, jossa säilytettiin lain tauluja. Se oli siis konkreettinen muisto Jumalan ja Israelin kansan välillä edellisessä luvussa tehdystä liitosta. Näitä konkreettisia muistoesineitä tai -alttareita rakennettiin Vanhan Testamentin aikaan lähes aina, kun tapahtui jotain merkittävää. Nykyään otetaan kuvia, mutta usein ne jäävät jäsentämättömäksi sillisalaatiksi bittiavaruuteen. Minusta tuntuu, että Jumala tietää kyllä, kuinka epävarma ihmisen muisti on…. 

Apt. 18

Korintti oli paikka, jossa Paavali viipyi huomattavan kauan, yli puolitoista vuotta. Syynä vaikutti olevan taas kerran Pyhän Hengen johdatus. Hän jäi Korinttiin, koska Herra sanoi, että Hänellä on siellä paljon kansaa. Jäin tässä miettimään sitä, että Paavalille ei ollut noussut palvelustyö hattuun. Se ei ollut hänelle tapa ilmaista itseään tai päteä, vaan se oli hänen tapansa seurata Jeesusta. Ennen kuin Jeesus oli hänet tuohon hommaan kutsunut, niin hän oli toiminut usean vuoden Antiokian seurakunnassa opettajana. Toki hänellä oli silloinkin selvästi evankelistan lahja, mutta hän ei tavoitellut sen suurempaa mainetta. Uskon, että jos Korintissa Jeesus olisi kehottanut häntä tekemään jotain muuta, hän ei olisi jäänyt haikailemaan apostolin virkaa, vaan vaihtanut uraa. 

Marko

2. Moos. 24

Kuinka monta liittoa Jumala itse asiassa tekee Vanhassa Testamentissa? Raamatussa kerrotaan ainakin liitosta Noan, Abrahamin ja Daavidin  kanssa. Jotkut liitot ovat erillisiä, jotkut ovat jatkumoa tai laajennuksia toisiin liittoihin. Kaikissa näissä liitoissa on omat lupauksensa ja sääntönsä.

Tässä luvussa Jumala tekee liiton Israelin kansan kanssa. Jumala oli toki valinnut Israelin omaksi kansakseen jo kauan aikaisemmin, mutta nyt valinta sinetöitiin ja virallistettiin. Tätä on mielenkiintoista verrata uuteen liittoon, jonka Jeesus teki seurakunnan kanssa. Kun lukee vaikkapa Paavalin kirjeitä, niin tuntuu siltä, että uusi liitto on vasta odottamassa täyttymystään. Olemme vasta ”kihlausvaiheessa” ja häät ovat vielä edessäpäin:

”Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen.  (2. Kor. 11: 2)”

Tämä ei tarkoita sitä, että uusi liitto olisi epävarmalla pohjalla, mutta parempaa on vielä tulossa.

Apt. 17

Paavali ja kumppanit siirtyivät uudelle mantereelle, mutta toimintatapojaan he eivät muuttaneet. Uuden kaupungin evankeliointi aloitettiin synagogasta ja ensimmäiset kristityt kaupungissa olivat pääsääntöisesti juutalaisia. Tästä huolimatta Paavalia pidettiin nimenomaan pakanoiden apostolina. Johtuikohan tämä siitä, että Paavali kuitenkin avoimesti piti ovea auki kaikille ihmisille?

Ateenassakin Paavali kävi synagogassa, mutta ilmeisesti kovin suurta tulosta ei tullut. Hän myös keskusteli kaikkien tapaamiensa ihmisten kanssa torilla ja lopulta herätti niin paljon huomiota, että joutui Areiopagille tekemään selkoa sanomisistaan. En ollut aiemmin oikein ymmärtänyt, että Paavalin kuuluisa puhe on siis  pidetty eräänlaisessa kuulustelussa. Hän ei tosin ollut syytettynä mistään, vaan kyseessä oli enemmän ajatustenvaihto.

Paavalin puheen sisältö oli sanoma Jumalasta, joka on kaikkia lähellä. Itse asiassa Hänen läsnäolonsa ylläpitää elämää meissä. 

Marko