Tekijä: Remes

2. Moos. 23

Tämän luvun käskyt ovat helpommin lähestyttäviä ja jotenkin kevyempiä kuin aiemmat. Tämä johtuu siitä, että ne ovat yleisiä rehellisyyteen kehottavia ohjeita ja ilman niiden noudattamista yhteiskunta varmasti korruptoituisi. Viimeisenä listassa on varsin ajankohtainen ohje:

Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena.

Tätä samaa sanaa ”muukalainen” käytetään Uudessa Testamentissa myös kristityistä osoittamaan, että olemme taivaan kansalaisia. Kodittomuuden kokemus voi tulla monesta muustakin syystä, tokihan lähes jokaisella on joku asia, jossa kokee vierautta valtakulttuurin ja sen tapojen kanssa. Itse koen, että tämä yhteinen vierauden tunne on hyvä asia, koska se auttaa meitä olemaan empaattisia muita kohtaan. Tai auttaa, mikäli emme taistele sitä vastaan ja yritä väkisin puristaa muita samaan muottiin itsemme kanssa.

Näin tämä ohje kertoo myös sen, miten meidän tulisi suhtautua kansallisiin traumoihimme. Egyptin orjuus olisi voinut katkeroittaa Israelin niin, että Israelista olisi tullut tiukasti suljettu valtio, jossa satunnaiset muukalaiset joko orjuutettaisiin tai karkotettaisiin. Tässä Jumala kuitenkin kieltää tällaisen väärän sisäänpäin kääntymisen. Jos Raamattua lukee pidemmälle, niin kansat yleensä ottaen tuomitaan sen mukaan, miten ne kohtelevat toisiaan ja maassaan asuvia muukalaisia.

Apt. 16

Tässä luvussa on kuuluisa kuvaus siitä, miten Jumala johdatti Paavalia matkoillaan. Ensin tulee kaksi ”negatiivista tulosta”, kun kerrotaan, että Pyhä Henki esti heitä julistamasta evankeliumia sekä Aasian maakunnassa että Bityniassa. Lopulta tulee ”positiivinen tulos”, kun Paavali näkee unen miehestä, joka pyytää häntä tulemaan Makedoniaan. Minusta on harmillista, että tekstissä ei kerrota tarkemmin sitä, miten Pyhän Henki esti heitä.  Ilmeisesti Luukas ajatteli, että Pyhän Hengen ohjaus on niin arkipäiväistä ja yleistä, että sitä ei tarvitse sen tarkemmin kuvata lukijakunnalle. Joka tapauksessa Paavali totteli, eikä väkisin yrittänyt tehdä työtä paikoissa, mihin häntä ei oltu lähetetty. Tämä on hyvä ohje meillekin.

 

Marko

2. Moos. 22

Tässä luvussa on iso kasa erilaisia säädöksiä. Jotkut ovat aika mielenkiintoisia, esimerkiksi  varkaudesta joutui maksamaan kaksinkertaisen korvauksen. Tämä tuntuu minusta itseasiassa aika maltilliselta rangaistukselta.  

Joukossa oli myös paljon ohjeita siitä, mitä tapahtuu jos lainattu omaisuus katoaa tai tuhoutuu. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi ihmiset silloin lainailivat niin paljon tavaraa toisilleen? Vai oliko kyse jonkinlaisesta säilytyspalvelusta, tavallaan pankkien edeltäjistä? Tähän liittyvät myös säädökset rahan lainaamisesta. Siitä ei saanut ottaa korkoa. Tässä olisi meidän aikamme talousviisaille miettimistä. Käsittääkseni koko nykyaikainen pankkisektori perustuu enemmän tai vähemmän kokonaan koron käytölle.

Tämän tekstin äärellä mietin kohtuullisuutta. Tarkoitus näissäkin ohjeissa selvästi oli, että kaikille jäisi riittävät hyvän elämän mahdollisuudet. Toivoisin, että asioita perusteltaisiin nykyäänkin enemmän inhimillisyydellä kuten tässä:

”Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä; onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias.”

Apt. 15

Tämän päivän luvussa riidellään paljon. Ensin riideltiin Mooseksen lain asemasta. Myöhemmin Paavali ja Barnabas riitelivät matkaseurueensa kokoonpanosta. Ensimmäinen riita ratkesi, mutta toinen ei. Paavalin ja Barnabas lähtivät eri teille. Paavali jatkoi pohjoiseen, kun taas Barnabas lähti takaisin Kyprokselle. Perimätiedon mukaan hän oli kotoisin sieltä, mikä saattoi olla syynä sinne lähtemiselle.  Barnabasta pidetäänkin Kyproksen kirkon perustajana.

Jerusalemin kokous oli ensimmäinen kirkolliskokous. Asialistalla olikin aika iso asia: pitääkö kristittyjen antaa ympärileikata itsensä voidakseen pelastua. Laajemmin kyse oli Mooseksen lain asemasta. Ymmärrän lopputuloksen niin, että apostolit totesivat, että kristityt eivät ”perineet” liittoa, jonka Jumala teki Israelin kanssa. Kyse oli aivan uudesta liitosta, kuten Jeesus itsekin sanoi ehtoollista asettaessaan. Tämän vuoksi säännötkin olivat erilaiset. Toki Jumala oli ja on sama ja siksi myös Vanhan Testamentin tekstit auttavat meitä tuntemaan Häntä.

Tätä kaikkea Paavali selittää paljon minua paremmin Roomalaiskirjeessä, joten on hyvä, että se tulee Raamatunlukuohjelmassa taas kohtapuolin vastaan! 

Marko

2. Moos. 21

Tässä luvussa on paljon erilaisia lakeja, puhutaan orjuudesta, erilaisista rikoksista ja onnettomuuksista.  Näistä on vaikea sanoa paljon mitään, koska elämme niin erilaisessa maailmassa nykyään. Tästä syystä  Vanhan Testamentin soveltaminen meidän elämäämme vaatii yleisten periaatteiden löytämistä. Tekstistä täytyy ikään kuin löytää punainen lanka. Näen päivän tekstissä kantavana periaatteena sen, että  siinä kiinnitetään paljon huomiota heikommassa asemassa olevien oikeuksiin. Toki toivoisin, että siinä mentäisiin vieläkin pidemmälle, mutta en tiedä sen aikaisesta elämästä juuri mitään, joten tästä on paha sanoa sen enempää. 

Joka tapauksessa teksti selvästi vastustaa mielivaltaa ja se on tietenkin hyvin pätevä periaate meidän tilanteessammekin. Jeesuksen opetusten kautta tätä voi jalostaa edelleen. Mielestäni kristittyjen ei esimerkiksi tulisi pitää turhan tarkasti kiinni omista oikeuksistaan muiden kustannuksella. 

Apt. 14

Paavalin  ja Barnabaksen saapuminen uuteen kaupunkiin noudatti usein samankaltaista kaavaa. Aluksi kansa oli innoissaan heidän sanomastaan ja moni tuli uskoon. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun heitä jo vastustettiin ja usein koko kaupunki jakautui kahtia.  Tekstissä ei kerrota mistä vastustus johtui, mutta arvaan, että syitä oli kolmenlaisia: uskonnollisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia. Varsinkin Juutalaiset vastustivat heitä uskonnollisista syistä. Puhe Jeesuksesta kuulosti heistä Jumalan pilkalta. Kreikkalaiset eivät varmasti hekään pitäneet siitä, että heidän jumaliaan pidettiin epäjumalina tai ”turhina” kuten Paavali päivän tekstissä asian hieman epädiplomaattiseen sävyyn ilmaisee. Toisekseen uusi usko, joka veti erityisesti puoleensa köyhiä, haastoi vallitsevat käsitykset siitä, miten ihmisen arvo määräytyy. Tämä saattoi joidenkin mielestä uhata yhteiskuntarauhaa, joka perustui aika pitkälti luokkayhteiskuntaan. Ajatus siitä, että orjat ja isännät olivat Jumalan edessä samanarvoisia oli varmasti vaikea niellä. Ja lopulta, temppelit olivat eräänlaisia sen ajan tehtaita, jotka takasivat toimeentulon monelle. 

Tämän tekstin ääressä jäin miettimään, että miten meidän sanomastamme on tullut niin hampaatonta, että se ei tunnut haastavan ketään. Päinvastoin, kristinusko meidän kulttuurissamme käsitetään konservatiiviseksi voimaksi, joka vastustaa kaikkia muutoksia. Evankeliumi ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään ja sillä olisi yhä edelleen voima haastaa vallitsevia käsityksiä ja vallata alaa. 

Marko