Tekijä: Remes

Sak. 14

Tämän päivän profetia Herran päivästä on kauheaa luettavaa. Jerusalem valloitetaan ja sen asukkaita kohdellaan raakalaismaisesti. Tässä on tärkeää huomata, että tätä kirjoitettaessa Jerusalem oli jo vallattu ja kamaluudet oli jo koettu. Ne eivät olleet siis ennustusta tulevasta, vaan kuvaus siitä, mitä oli jo tapahtunut. Kun tämän pitää mielessä, niin tekstistä löytyy lupaus: 

Joh. 18

Eilen Sakarjan kirjassa profetoitiin lyödystä paimenesta, jonka lampaat joutuvat hajalle. Tämä teksti jatkaa samaa teemaa Uuden Testamentin puolella. Jeesushan oli juuri aiemmin puhunut itsestään viinipuuna, jossa meidän kaikkien oksina tulisi pysyä kiinni.  Nyt opetuslapset saivat tuntea, mitä oikeasti tarkoitti olla omillaan. Pietarista paljastui väkivaltainen ja myös arka puoli. Toisista opetuslapsista emme tiedä. Yksi nimeltä mainitsematon jäi pitämään Pietarille seuraa ja toiset kaiketi vain pakenivat. 

Rohkeus vaatii aina oikean ympäristön. Toki siinä on yksilöllisiä eroja, mutta hyvin harva pystyy olemaan rohkea tilanteessa, jossa on ulkoista uhkaa, johon liittyy vielä julkinen nöyryytys. Tässä luvussa Pietari ainakin epäonnistuu surkeasti. Toisaalta tiedämme, että hän oli myöhemmin tilanteissa, jotka olivat hänelle henkilökohtaisesti paljon vaarallisempia, mutta silloin hän osoittikin suurta rohkeutta. Ulkoisesti noissa tilanteissa ei ollut juurikaan eroa, mutta Pietarille itselleen lähtökohdat olivat hyvin erilaisia. Apostolien teot kertovat, kuinka Pyhä Henki oli täyttänyt hänet, ohjasi ja antoi hänelle rohkeutta. Pietari ei ollut enää yksin.

Marko

Sak. 13

Päivän tekstissä kuvataan sellaista  aikaa, jolloin kukaan ei halua esiintyä profeettana. Uskoisin, että näin käy silloin, kun profetiat ovat menneet suurelta osin pieleen. Israelin historiassa näin on varmaan käynyt vaikkapa sodissa kärsittyjen tappioiden aikoina. Kuninkaiden ”hoviprofeetat”  olivat  usein propagandakoneiston osana, joten he  puhuivat ensisijaisesti hallitsijan mielen mukaisia asioita. Sakarja oli itsekin profeetta, joten hän oli varmasti saanut osansa tällaisten palkkalaisten pilkasta. 

Muuten Sakarjan kirja jatkaa vahvasti vertauskuvallisella linjalla. Edellisessä luvussa jo viitattiin Jeesukseen, joten on luonnollista ajatella, että synnistä puhdistava lähde viittaa myös Häneen. Varsinkin, kun myöhempään kohtaan, joka kertoo lyödystä paimenesta ja hajalle joutuneista lampaista, suoraan viitataan Uudessa Testamentissa. Muilta osin tätä lukua on kyllä vaikeampi yhdistää Jeesuksen elämään. Mutta tuo ensimmäisen jakeen ”lähde, joka puhdistaa synnistä” kyllä vertautuu suoraan Jeesuksen elämään ja Hänen opetuksiinsa. Jeesus sanoi toissapäiväisessä luvussa opetuslapsilleen näin: ”Se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.” Yhdistämällä tämän lauseen päivän tekstiin, voimme oppia, että Jeesuksen puheet vaikuttavat puhdistavasti, aivan kuin virtaava vesi.

Joh. 17

Jeesuksen jäähyväisrukousta kutsutaan myös ylimmäispapilliseksi rukoukseksi. Sillä viitataan Heprealaiskirjeen ajatukseen Jeesuksesta ylipappina, jonka tehtävänä on rukoilla kansansa puolesta. Jeesus rukoilee kaikkien seuraajiensa puolesta, jotta he olisivat yhtä Hänen kanssaan, Jumalan kanssa ja keskenään. On huomiota herättävää, että nimenomaan yhteys on Jeesuksen asialistalla ensimmäisellä sijalla.  Jeesus antaa tälle myös selityksen. Yhteys on tärkeää, koska Isä ja Poika ovat yhtä. Olen törmännyt viime aikoina useasti ajatukseen, että meidän elämämme pitäisi kuvastaa teologiaamme. Esimerkiksi, koska uskomme saaneemme anteeksi, niin meidän tulisi itsemmekin olla anteeksiantavaisia. Sama pätee rakkauteen, sovitukseen, rauhaan ja siis myös yhteyteen. Siihen pyrkimällä epäsuorasti, kerromme Jumalasta, joka rakastaa jokaista ihmistä.

Yhteys on siis tapa todistaa, mutta tietenkin se on itsessäänkin arvokasta. Jos pyrimme yhteyteen, niin joudumme väistämättä kosketuksiin eri tavalla ajattelevien tai elävien ihmisten kanssa. Se rikastuttaa elämää ja toisaalta haastaa luutuneita käsityksiämme ja asenteitamme. 

Tämän tekstin ääressä on luontevaa pyytää yhteyttä kaikkien kristittyjen välille.

Marko

Sak. 12

Tämä on mystinen luku, jossa on monta kerrosta. Pinnalta katsoen puhutaan Juudan, erityisesti Jerusalemin, pelastumisesta. Jerusalemista tulee Herran avulla voittamaton este naapurikansoille ja niiden sitä vastaan suunnatut hyökkäykset epäonnistuvat surkeasti. Kesken kaiken kuva muuttuu: ”He kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.”

Kristityille tämä tietenkin puhuu Jeesuksesta, mutta minun on vaikea liittää Häntä luvun muuhun sanomaan. Ehkä puhe Jerusalemista onkin kuva tulevasta seurakunnasta? Olemme turvassa Jeesuksen kanssa, kunhan vain pidämme katseemme Hänessä? Myönnän, että menen tässä aika pitkälle, mutta epäilen, että tässä luvussa on paljon enemmän ammennettavaa kuin miltä päällepäin näyttää. 

Yksi selkokielinenkin opetus luvusta löytyy. Pelastus on alusta loppuun asti Jumalan työtä. Alleviivatakseen tätä Herra pelastaa ensin Juudan maaseudun estääkseen kaupunkilaisia ylpistymästä. Toisaalta mieleni tekisi vähän tulkita tätäkin. Jos tätä ajatusta soveltaa Jeesukseen, niin minusta tässä on viittaus Galileaan ja Jeesuksen toimintaan siellä.  

Joh. 16

Kuinkahan moni on joskus ajatellut minun tavallani, että olisi ollut paljon parempi elää silloin, kun Jeesus vielä vaikutti maan päällä kuin nyt. Tässä luvussa Jeesus on selkeästi eri mieltä. Hänen mielestään opetuslapsille on hyödyllistä, että Hän lähtee pois, koska se merkitsee Pyhän Hengen aikakauden alkamista. Jeesus opettaa tässä luvussa, että Pyhä Henki ei ole mikään epämääräinen voima, vaan persoona, jolla on toiminnassaan päämäärä. Hän näyttää Jeesuksen merkityksen seurakunnalle ja lopulta koko maailmalle. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että Hän itse ei pystynyt siinä vaiheessa kertomaan heille kaikkea, koska he eivät olleet vielä valmiita ottamaan sitä vastaan. Uskon, että yksi iso asia, jonka merkitys oli vielä hakusessa, oli Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Kyllähän Jeesus oli siitä jo puhunut, mutta opetuslapset eivät olleet sitä kuitenkaan vielä sisäistäneet edes sillä tasolla, että se on todella tapahtumassa. Puhumattakaan, että he olisivat valmiita miettimään sen merkitystä.

Tämä luku kehottaa meitä olemaan Pyhän Hengen koulussa. Kuunnellaan Häntä!

Marko