Tekijä: Remes

2. Moos. 22

Tässä luvussa on iso kasa erilaisia säädöksiä. Jotkut ovat aika mielenkiintoisia, esimerkiksi  varkaudesta joutui maksamaan kaksinkertaisen korvauksen. Tämä tuntuu minusta itseasiassa aika maltilliselta rangaistukselta.  

Joukossa oli myös paljon ohjeita siitä, mitä tapahtuu jos lainattu omaisuus katoaa tai tuhoutuu. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi ihmiset silloin lainailivat niin paljon tavaraa toisilleen? Vai oliko kyse jonkinlaisesta säilytyspalvelusta, tavallaan pankkien edeltäjistä? Tähän liittyvät myös säädökset rahan lainaamisesta. Siitä ei saanut ottaa korkoa. Tässä olisi meidän aikamme talousviisaille miettimistä. Käsittääkseni koko nykyaikainen pankkisektori perustuu enemmän tai vähemmän kokonaan koron käytölle.

Tämän tekstin äärellä mietin kohtuullisuutta. Tarkoitus näissäkin ohjeissa selvästi oli, että kaikille jäisi riittävät hyvän elämän mahdollisuudet. Toivoisin, että asioita perusteltaisiin nykyäänkin enemmän inhimillisyydellä kuten tässä:

”Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä; onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias.”

Apt. 15

Tämän päivän luvussa riidellään paljon. Ensin riideltiin Mooseksen lain asemasta. Myöhemmin Paavali ja Barnabas riitelivät matkaseurueensa kokoonpanosta. Ensimmäinen riita ratkesi, mutta toinen ei. Paavalin ja Barnabas lähtivät eri teille. Paavali jatkoi pohjoiseen, kun taas Barnabas lähti takaisin Kyprokselle. Perimätiedon mukaan hän oli kotoisin sieltä, mikä saattoi olla syynä sinne lähtemiselle.  Barnabasta pidetäänkin Kyproksen kirkon perustajana.

Jerusalemin kokous oli ensimmäinen kirkolliskokous. Asialistalla olikin aika iso asia: pitääkö kristittyjen antaa ympärileikata itsensä voidakseen pelastua. Laajemmin kyse oli Mooseksen lain asemasta. Ymmärrän lopputuloksen niin, että apostolit totesivat, että kristityt eivät ”perineet” liittoa, jonka Jumala teki Israelin kanssa. Kyse oli aivan uudesta liitosta, kuten Jeesus itsekin sanoi ehtoollista asettaessaan. Tämän vuoksi säännötkin olivat erilaiset. Toki Jumala oli ja on sama ja siksi myös Vanhan Testamentin tekstit auttavat meitä tuntemaan Häntä.

Tätä kaikkea Paavali selittää paljon minua paremmin Roomalaiskirjeessä, joten on hyvä, että se tulee Raamatunlukuohjelmassa taas kohtapuolin vastaan! 

Marko

2. Moos. 21

Tässä luvussa on paljon erilaisia lakeja, puhutaan orjuudesta, erilaisista rikoksista ja onnettomuuksista.  Näistä on vaikea sanoa paljon mitään, koska elämme niin erilaisessa maailmassa nykyään. Tästä syystä  Vanhan Testamentin soveltaminen meidän elämäämme vaatii yleisten periaatteiden löytämistä. Tekstistä täytyy ikään kuin löytää punainen lanka. Näen päivän tekstissä kantavana periaatteena sen, että  siinä kiinnitetään paljon huomiota heikommassa asemassa olevien oikeuksiin. Toki toivoisin, että siinä mentäisiin vieläkin pidemmälle, mutta en tiedä sen aikaisesta elämästä juuri mitään, joten tästä on paha sanoa sen enempää. 

Joka tapauksessa teksti selvästi vastustaa mielivaltaa ja se on tietenkin hyvin pätevä periaate meidän tilanteessammekin. Jeesuksen opetusten kautta tätä voi jalostaa edelleen. Mielestäni kristittyjen ei esimerkiksi tulisi pitää turhan tarkasti kiinni omista oikeuksistaan muiden kustannuksella. 

Apt. 14

Paavalin  ja Barnabaksen saapuminen uuteen kaupunkiin noudatti usein samankaltaista kaavaa. Aluksi kansa oli innoissaan heidän sanomastaan ja moni tuli uskoon. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun heitä jo vastustettiin ja usein koko kaupunki jakautui kahtia.  Tekstissä ei kerrota mistä vastustus johtui, mutta arvaan, että syitä oli kolmenlaisia: uskonnollisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia. Varsinkin Juutalaiset vastustivat heitä uskonnollisista syistä. Puhe Jeesuksesta kuulosti heistä Jumalan pilkalta. Kreikkalaiset eivät varmasti hekään pitäneet siitä, että heidän jumaliaan pidettiin epäjumalina tai ”turhina” kuten Paavali päivän tekstissä asian hieman epädiplomaattiseen sävyyn ilmaisee. Toisekseen uusi usko, joka veti erityisesti puoleensa köyhiä, haastoi vallitsevat käsitykset siitä, miten ihmisen arvo määräytyy. Tämä saattoi joidenkin mielestä uhata yhteiskuntarauhaa, joka perustui aika pitkälti luokkayhteiskuntaan. Ajatus siitä, että orjat ja isännät olivat Jumalan edessä samanarvoisia oli varmasti vaikea niellä. Ja lopulta, temppelit olivat eräänlaisia sen ajan tehtaita, jotka takasivat toimeentulon monelle. 

Tämän tekstin ääressä jäin miettimään, että miten meidän sanomastamme on tullut niin hampaatonta, että se ei tunnut haastavan ketään. Päinvastoin, kristinusko meidän kulttuurissamme käsitetään konservatiiviseksi voimaksi, joka vastustaa kaikkia muutoksia. Evankeliumi ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään ja sillä olisi yhä edelleen voima haastaa vallitsevia käsityksiä ja vallata alaa. 

Marko

2. Moos. 20

Jos kymmentä käskyä lukee suoraviivaisesti tekstinä, niin siitä nousee esiin kaksi käskyä:

1. Älä tee itsellesi patsasta, äläkä muutakaan jumalankuvaa.
2. Muista pyhittää lepopäivä.

Nämä siksi, että niitä selitetään niin monisanaisesti.  Kun Raamattua lukee pidemmälle, niin  huomaa, että jumalankuvia kyllä Israelissa tehtiin, mutta sapattikäsky otettiin vakavammin.  Nykyään taitaa olla toisinpäin. Toki kristityt tulkitsevat kuvakieltoa hieman eri tavalla. Mutta lepopäivästä muistuttaminen on hyvin ajankohtaista. Olemme unohtaneet levon merkityksen. Tai emme ole unohtaneet, mutta kiire ja suorittaminen ovat nykyään valtavirtaa. 

Lepopäivän merkitystä perustellaan sillä, että Jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä. Tämä muotoilu hieman peittää sen tosiasian, että sapatti on mielestäni ensisijaisesti lahja. Tekstissä sanotaankin, että Jumala siunasi sen.

Apt. 13

Tässä luvussa Paavali käy Pafoksessa, jossa minäkin kävin Heidin kanssa kolme kuukautta sitten. Paavali tosin kulki jalkapelillä Kyproksen saaren päästä päähän, kun me taas istuimme mukavasti autossa.  Oli mielenkiintoista nähdä paikka, jossa todennäköisesti oli saaren käskynhaltijan Sergius Pauluksen asunto ja jossa Paavalikin mahdollisesti vieraili. 

Luvun keskeisin sisältö on kuitenkin Paavalin puhe Pisidian Antiokiassa. Apostolien teoissa on muutama tällainen puhe, joissa joku apostoleista kertoo Israelin historian pääpiirteissään läpi. Tämä on joskus tuntunut minusta omituiselta, koska kyllähän juutalaiset kuulijat historiansa tunsivat ennestäänkin. Sitten  kuitenkin oivalsin, että historia kerrottiin aina niin, että tuttuihin kertomuksiin tuli aivan uusi näkökulma. Juutalaiset olivat tottuneet ajattelemaan niin, että tärkeimmät tapahtumat olivat jo kaukana takanapäin. Nyt Paavali kertoi heille, että kertomus saikin täyttymyksen Jeesuksessa.  Samalla hän kertoi Jumalasta, joka ei ollutkaan unohtanut kansaansa, vaan toimi tässä ja nyt.

Minusta tuntuu, että me kaikki tarvitsisimme tällaista uutta näkökulmaa historiaamme.  Kaikkihan me muodostamme elämästämme ikään kuin kertomuksen. Jos tämä oma kertomuksemme suuntautuu vain taaksepäin, niin elämästämme tulee ”vanhojen hyvien aikojen” muistelua. Jumala ei ole kuitenkaan unohtanut meitäkään ja Hänellä on varallemme hyviä suunnitelmia.

Marko