Tekijä: Remes

Sak. 13

Päivän tekstissä kuvataan sellaista  aikaa, jolloin kukaan ei halua esiintyä profeettana. Uskoisin, että näin käy silloin, kun profetiat ovat menneet suurelta osin pieleen. Israelin historiassa näin on varmaan käynyt vaikkapa sodissa kärsittyjen tappioiden aikoina. Kuninkaiden ”hoviprofeetat”  olivat  usein propagandakoneiston osana, joten he  puhuivat ensisijaisesti hallitsijan mielen mukaisia asioita. Sakarja oli itsekin profeetta, joten hän oli varmasti saanut osansa tällaisten palkkalaisten pilkasta. 

Muuten Sakarjan kirja jatkaa vahvasti vertauskuvallisella linjalla. Edellisessä luvussa jo viitattiin Jeesukseen, joten on luonnollista ajatella, että synnistä puhdistava lähde viittaa myös Häneen. Varsinkin, kun myöhempään kohtaan, joka kertoo lyödystä paimenesta ja hajalle joutuneista lampaista, suoraan viitataan Uudessa Testamentissa. Muilta osin tätä lukua on kyllä vaikeampi yhdistää Jeesuksen elämään. Mutta tuo ensimmäisen jakeen ”lähde, joka puhdistaa synnistä” kyllä vertautuu suoraan Jeesuksen elämään ja Hänen opetuksiinsa. Jeesus sanoi toissapäiväisessä luvussa opetuslapsilleen näin: ”Se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.” Yhdistämällä tämän lauseen päivän tekstiin, voimme oppia, että Jeesuksen puheet vaikuttavat puhdistavasti, aivan kuin virtaava vesi.

Joh. 17

Jeesuksen jäähyväisrukousta kutsutaan myös ylimmäispapilliseksi rukoukseksi. Sillä viitataan Heprealaiskirjeen ajatukseen Jeesuksesta ylipappina, jonka tehtävänä on rukoilla kansansa puolesta. Jeesus rukoilee kaikkien seuraajiensa puolesta, jotta he olisivat yhtä Hänen kanssaan, Jumalan kanssa ja keskenään. On huomiota herättävää, että nimenomaan yhteys on Jeesuksen asialistalla ensimmäisellä sijalla.  Jeesus antaa tälle myös selityksen. Yhteys on tärkeää, koska Isä ja Poika ovat yhtä. Olen törmännyt viime aikoina useasti ajatukseen, että meidän elämämme pitäisi kuvastaa teologiaamme. Esimerkiksi, koska uskomme saaneemme anteeksi, niin meidän tulisi itsemmekin olla anteeksiantavaisia. Sama pätee rakkauteen, sovitukseen, rauhaan ja siis myös yhteyteen. Siihen pyrkimällä epäsuorasti, kerromme Jumalasta, joka rakastaa jokaista ihmistä.

Yhteys on siis tapa todistaa, mutta tietenkin se on itsessäänkin arvokasta. Jos pyrimme yhteyteen, niin joudumme väistämättä kosketuksiin eri tavalla ajattelevien tai elävien ihmisten kanssa. Se rikastuttaa elämää ja toisaalta haastaa luutuneita käsityksiämme ja asenteitamme. 

Tämän tekstin ääressä on luontevaa pyytää yhteyttä kaikkien kristittyjen välille.

Marko

Sak. 12

Tämä on mystinen luku, jossa on monta kerrosta. Pinnalta katsoen puhutaan Juudan, erityisesti Jerusalemin, pelastumisesta. Jerusalemista tulee Herran avulla voittamaton este naapurikansoille ja niiden sitä vastaan suunnatut hyökkäykset epäonnistuvat surkeasti. Kesken kaiken kuva muuttuu: ”He kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.”

Kristityille tämä tietenkin puhuu Jeesuksesta, mutta minun on vaikea liittää Häntä luvun muuhun sanomaan. Ehkä puhe Jerusalemista onkin kuva tulevasta seurakunnasta? Olemme turvassa Jeesuksen kanssa, kunhan vain pidämme katseemme Hänessä? Myönnän, että menen tässä aika pitkälle, mutta epäilen, että tässä luvussa on paljon enemmän ammennettavaa kuin miltä päällepäin näyttää. 

Yksi selkokielinenkin opetus luvusta löytyy. Pelastus on alusta loppuun asti Jumalan työtä. Alleviivatakseen tätä Herra pelastaa ensin Juudan maaseudun estääkseen kaupunkilaisia ylpistymästä. Toisaalta mieleni tekisi vähän tulkita tätäkin. Jos tätä ajatusta soveltaa Jeesukseen, niin minusta tässä on viittaus Galileaan ja Jeesuksen toimintaan siellä.  

Joh. 16

Kuinkahan moni on joskus ajatellut minun tavallani, että olisi ollut paljon parempi elää silloin, kun Jeesus vielä vaikutti maan päällä kuin nyt. Tässä luvussa Jeesus on selkeästi eri mieltä. Hänen mielestään opetuslapsille on hyödyllistä, että Hän lähtee pois, koska se merkitsee Pyhän Hengen aikakauden alkamista. Jeesus opettaa tässä luvussa, että Pyhä Henki ei ole mikään epämääräinen voima, vaan persoona, jolla on toiminnassaan päämäärä. Hän näyttää Jeesuksen merkityksen seurakunnalle ja lopulta koko maailmalle. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että Hän itse ei pystynyt siinä vaiheessa kertomaan heille kaikkea, koska he eivät olleet vielä valmiita ottamaan sitä vastaan. Uskon, että yksi iso asia, jonka merkitys oli vielä hakusessa, oli Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Kyllähän Jeesus oli siitä jo puhunut, mutta opetuslapset eivät olleet sitä kuitenkaan vielä sisäistäneet edes sillä tasolla, että se on todella tapahtumassa. Puhumattakaan, että he olisivat valmiita miettimään sen merkitystä.

Tämä luku kehottaa meitä olemaan Pyhän Hengen koulussa. Kuunnellaan Häntä!

Marko

Sak. 11

Sakarja esiintyy tässä luvussa teuraslampaiden paimenena. En pysynyt perillä siitä, mitä tapahtui, koska ensin sanottiin, että hän paimensi lampaita itse, mutta sitten sanottiin, että hän erotti kolme paimenta kuukauden sisällä. Kenties he olivat hänen apulaisiaan tai palkkalaisiaan? Oli miten oli, kaikki oli vertauskuvaa siitä, miten kansat joutuvat kuninkaittensa mielivallan alle. Armo ja sopu katoavat, kun kansoilla on huonot johtajat. Johtajat itsekin muuttuvat entistä huonommiksi. Tämä on kovin tutunoloinen kehityskulku ihan lähimenneisyydessäkin.

Joh. 15

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Tämä lause mielestäni kiteyttää koko luvun sanoman. Toki asiasta on paljon muutakin sanottavaa. Meidän ja Jumalan välisestä suhteesta puhuessaan Jeesus puhuu ilosta,  rakkaudesta ja hedelmän tuottamisesta. Myöhemmin tähän vielä liitetään osallisuus Pyhästä Hengestä. 

Yksi pieni kohta tässä luvussa kiinnitti huomioni tällä kertaa: ”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, joka pysyy”.  Jeesus tahtoo, että seurakunta on aktiivinen. Hedelmän tuottaminen, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa, tapahtuu ”tuolla jossain”.  Tämä ei ole minulle henkilökohtaisesti mitenkään helppo asia. Vaikka voin kyllä sen sanoa, että niinä harvoina hetkinä, kun olen edes vähän toiminut tämän periaatteen mukaan, Jeesus on ollut uskollinen lupaukselleen. Joka tapauksessa tämän luvun äärellä pyydän Häntä näyttämään sen, mikä olisi seuraava askel tähän suuntaan.

Marko