Tekijä: Remes

2. Aik. 29

Hiskia oli yksi parhaista kuninkaista koskaan. Hänen valtakautensa oli kuin raikas tuulahdus ummehtuneessa huoneessa ja siitä lukee mielellään. Tässä luvussa hän on vielä verrattain nuori ja juuri astunut valtaan. Hän ei kuitenkaan tuhlaa aikaa valtansa tai asemansa pönkittämiseen, vaan ensitöikseen hän puhdisti ja korjasi temppelin.  Ja tosiaan kirjaimellisesti ensitöikseen, sillä hän oli ollut kuninkaana vasta vähän yli kaksi viikkoa, kun temppeli otettiin jälleen käyttöön. Tämä on vaikuttava suoritus, sillä mikäli oikein ymmärsin, niin temppeli oli hänen isänsä jäljiltä käytännössä hylätty. Ovet olivat kiinni tai rikki ja sisällä oli kaikenlaista sinne kuulumatonta roskaa. Tämä tuo mieleen Neuvostoliiton, jossa aikoinaan muutti kirkkoja elokuvateattereiksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kirkkoja alettiin kunnostamaan ja se oli samantapaista työtä, kuin mitä tässä luvussa kuvataan.

Hiskian tinkimättömyys ja nöyryys on puhuttelevaa ja rohkaisevaa. Hän teki paljon uudistuksia, mutta ei aggressiivisesti tai ryppyotsaisesti. Tässäkin luvussa on iloinen, jopa kepeä sävy.

Matt. 24

Tässä luvussa sävy on kaikkea muuta kuin kepeä! Se on silti rohkaiseva. Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja olemaan valmiina. Jeesus  kuvaa tätä valmiina oloa hyvinkin arkipäiväisin ilmauksin:

”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa.”

Jeesuksen opetukset tässä ja seuraavassa luvussa puhuvat siis uskollisuudesta pienissä asioissa. Hiskia tuossa edellä oli tästä hyvä esimerkki. Hänen uudistuksensa alkoivat temppelin ovien kunnostamisella. 

Jatketaan siis mekin uskollisesti omalla paikallamme, toinen toistamme tukien. Hyvää kesää kaikille!

Marko

2. Aik. 28

Kuningas Ahasilla on vähän samantapainen filosofia kuin Paavalin ajan ateenalaisilla. Hän uhrasi varmuuden vuoksi kaikille lähiseudun jumalille, jotta ei suututtaisi heistä ketään. Yritys ei tietenkään onnistunut, mutta hyvin inhimillistähän tuo on. Tämä on myös nykyään suosittu ajatus. Tosin se ehkä muotoiltaisi vaikka niin,  että kaikki uskot tai uskonnot ovat samanarvoisia.  Ajatusharha on tietenkin siinä, että jumalat eivät ole samanlaisia ja noin vain keskenään vaihdettavissa. Ahasjasta esimerkiksi kerrotaan tällaista: ”Hän uhrasi Ben-Hinnomin laaksossa ja pani poikansa kulkemaan tulen läpi.”

Ahasja joutui siis pettymään ja hän kärsi tappion toisensa jälkeen. Yksi tappio tuli veljeskansalle Israelille ja suuri joukko Juudan asukkaista joutui vangiksi.  Onneksi paikalla oli profeetta ja muutama muu, jotka saivat heidän luopumaan naapureidensa orjuuttamisesta ja vangit lopulta vapautettiin. Tämä oli minusta lohdullinen kertomus. Jumala piti omistaan huolta kaikkein synkimmälläkin hetkellä. 

Matt. 23

Edellä mainittu kertomus orjien vapauttamisesta on myös sikäli merkittävä, että se paljastaa sen, että israelilaiset olivat hyvin tietoisia siitä, että heidän elämänsä oli menossa väärään suuntaan. Heille oli kyllä saarnattu Jumalan lakia, mutta heillä ei tainnut olla aavistustakaan siitä, miten huonoon suuntaan kääntyneen kurssin voisi oikaista. Sama ongelma oli Jeesuksen ajan fariseuksilla ja heidän seuraajillaan. Tiukka lakihenkisyys johti ulkokultaisuuteen ja teeskentelyyn: ”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.” Toinen lakihenkisyyden ongelma on se, että se johtaa arvojärjestyksen vääristymiseen. Onhan helppoa tehdä tarkkoja käyttäytymisohjeita helposti hallittavista asioista. Tai kuten Jeesus asian ilmaisi: ”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.”  Niinpä niin, tilistä maksettavat kymmenykset voi mitata, mutta kuinka tiedät olevasi riittävän oikeudenmukainen.  

Tämän tekstin ääressä haluan kuitenkin keskittyä näihin Jeesuksen sanoihin: ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” Jeesus käyttää tässä luvussa aika kovaa kieltä, mutta se johtuu siitä, että Hän oikeasti välittää. 

Marko

2. Aik. 27

Jotam on yksi tuntemattomimmista kuninkaista ja hänen elämästään kertova luku on aika lyhyt. Kuten isänsä Ussia, Jotam panosti rakentamiseen ja varustautumiseen. Paljon muuta emme hänestä sitten tiedäkään. Huvittavaa kyllä, opimme tästä luvusta melkein enemmän ammonilaisilta kerätyistä veroista kuin Jotamista itsestään. 

Wikipedia kertoo, että Jotamin aikana Juudassa oli useita tunnettuja profeettoja: Jesaja, Hosea, Aamos ja Miika. Heidän työnsä varmasti tuki myös Jotamia hänen kuninkuudessaan.  Kun luemme näitä kuninkaiden elämäkertoja, on hyvä muistaa, että paikalla oli myös muita ihmisiä ja he vaikuttivat  kuninkaiden päätöksiin ja elämään.  Niin, ehkä me kuitenkin tiedämme Jotamista tarpeeksi.  Seuraava luvusta löytyvä lause kiteyttää hyvin hänen elämänsä ja sopisi vaikka hautakiveen:

”Jotamista tuli mahtava hallitsija, koska hän vaelsi horjumatta Herran, Jumalansa, tietä.”

Matt. 22

Vertaus kuninkaan pojan häistä tiivistää hyvin sen, kuinka suuren muutoksen Jeesus toi maailmaan.  Juutalaisten temppeli ja synagogat olivat tarkoitettu pyhille ja (rituaalisesti) puhtaille ihmisille. Mutta nyt ohje oli:  ”Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.”  Ainoa ehto oli se, että kutsuun piti suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella ja laittaa häävaatteet päälle. Tämä on tietenkin vertauksessa se kohta , joka saattaa jättää epämiellyttävän olon. Jeesus ei esitä tässä yksinkertaista asetelmaa,  jossa voimme mukavasti asettua hyvien puolelle ja mollata pahiksia. Tässä on kyse kuninkaan kutsusta ja siitä, miten me itse kukin suhtaudumme siihen.

Marko