Tekijä: Remes

2. Aik. 26

Ussia on toinen kuningas peräjälkeen, joka aloitti hyvin, mutta sitten ylpistyi. Ussian rikos tosin tuntuu pienemmältä kuin hänen isänsä. Hän meni temppeliin uhraamaan, vaikka sitä sai tehdä vain pappi. Ussian loppuelämää sävytti spitaali ja hän eli tuon vaiheen eristyksissä. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta mainitaan tekstissä: ”Niin kauan kuin Sakarja eli, Ussia palveli Jumalaa.”  Kukahan tämä Sakarja oli? Ehkä hän oli se sama profeetta, joka oli toiminut jo Ussian isän aikana? Oli miten oli, hän hoiti hommansa hyvin. Tämä teksti siis opastaa, että on tärkeää  saada aitoa palautetta. On vaarallista, jos joku on sellaisessa asemassa, että hän ei ole vastuussa kenellekään.

Matt. 21

Jeesus teki ruoskan ja tyhjensi temppelin kaupustelijoista ja rahanvaihtajista. Miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että Hän sanoi olevansa hiljainen ja nöyrä? Minkälainen käytös on sallittua Hänen seuraajilleen? Siinäpä sitä on pohtimista. Ensimmäinen asia, mihin itse kiinnitin huomiota on se, että Jeesuksen toiminnassa ei ollut mitään itsekästä. Hän ei henkilökohtaisella tasolla hyötynyt temppelin puhdistamisesta mitenkään. Päinvastoin, hallitsevan käytännön avoin haastaminen oli varmasti yksi syy, miksi ylipapit halusivat hänet tappaa. Jeesuksen toiminta ja hänen tässä luvussa kerrotut opetuksensa ja vertauksensa olivat itse asiassa niin provosoivia, että voidaan jopa kysyä, että pyrkikö Hän tahallaan pakottamaan vastustajansa tekemään ratkaisunsa? Jeesushan oli varsin tietoinen siitä, että kyseessä oli Hänen viimeinen matkansa.  Tämä kävi selväksi jo edellisessä luvussa, kun Hän sanoi näin: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista”.

Tästä syystä ajattelen, että  Jeesuksen ”toimintamallia” ei niin vain voi ottaa oman käyttäytymisen pohjaksi.  Jeesuksen aggressiivinen toiminta ei ollut mikään sääntö, vaikka se tässä nimenomaisessa tilanteessa varmasti oli osa Jumalan suunnitelmaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö Hänen sanoillaan ja teoillaan olisi merkitystä myös meille. Esimerkiksi ajatus siitä, että temppelin pitäisi olla rukousta ja parantumista varten, kannattaa ottaa vakavasti. Myös nykypäivän seurakunnassa kaupallisuus voi olla uhka.

Marko

2. Aik. 25

Amasjan edesottamukset olivat kummallisen ristiriitaisia. Aluksi hän vaikutti noudattavan Jumalan tahtoa tinkimättömästi, mutta sitten hän yllättäen vaihtoi kurssia ja alkoikin palvella edomilaisten jumalia.  Lopulta hän haastoi riitaa Israelin kuninkaan kanssa ja siitä alkoi hänen poliittinen alamäkensä. Ainoan vihjeen muutoksen syistä saamme Israelin kuninkaan Joasin kirjeestä. Siinä hän toteaa yksinkertaisesti, että Amasja ylpistyi sotavoittojensa seurauksena.  Jos näin on, niin hän varmaan halusi keskittää kaiken vallan itselleen. Tällöin  epäjumalanpalvelus saattoi olla laskelmointia ja yritys vähentää papiston valtaa. Joka tapauksessa luvun alussa esitetty yhteenveto pitää paikkansa: ”Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, mutta ei täydestä sydämestään.”  Tämän luvun anti minulle on juuri muistutus puolisydämisyyden vaaroista. 

Matt. 20

”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” Tämä on loppukaneetti Jeesuksen vertaukselle viinitarhan työmiehistä.  Millä tavalla työmiehet sitten vertauksessa rankattiin?  Tuntipalkalla! Kaikki  työmiehet saivat saman verran palkkaa riippumatta työpäivän pituudesta. Kokivatko koko päivän työtä tehneet siis vääryyttä? Riippuu laskentatavasta. Tuntipalkkana he saivat vähemmän kuin muut, mutta päiväpalkka oli sama kuin muillakin. Mielestäni tämän vertauksen kärki on siinä, että meidän ei pitäisi verrata itseämme toisiin ihmisiin. Jos pidämme katseen Jeesuksessa, niin näemme Hänen hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa. Mutta jos  katsommekin toisia, niin nämä asiat eivät ehkä olekaan itsestäänselvyyksiä.

Marko

2. Aik. 24

Tämän luvun taustalla taitaa olla vähän enemmän kuin mitä pinnalle näkyy. Ensiksi kerrotaan, että kun pappi Jojada vielä eli, kuningas Joas ja koko kansa pysyi uskollisena Herralle. Mutta sitten kun hän kuoli, suunta vaihtui lähes välittömästi.  Syitä voi vain arvailla. Vaikka tekstissä kerrotaankin, että kansa maksoi temppeliveroa ”ilomielin”, niin  ehkä tämä into laimeni jonkin ajan kuluttua. Pitää kuitenkin muistaa, että kun Mooses tuon veron määräsi, se oli ainoa  kerättävä vero. Nyt tilanne oli toinen ja  kuningashuoneen ylläpito oli jo itsessään kallista. 

Toinen mahdollinen selitys on se, että tavallinen kansa oli etääntynyt temppelipalveluksesta. Heille epäjumalien palveleminen ja omat uhrilehdot olivat arkipäivää.  Joas oli tehnyt temppelissä paljon uudistuksia, mutta missään ei kerrota, että olisi käytetty aikaa kansan opettamiseen tai osallistamiseen. Tuohon aikaan ei vielä ollut synagogia.

Joas lopulta menetti henkensä salaliiton seurauksena. Tässäkin on jotain mystistä. Kyse ei ollut varsinaisesta vallankaappauksesta, koska kuninkuus annettiin Joasin pojalle Amasjalle. Tekstissä sanotaan, että vallankaappaus oli kosto Jojadan pojan kivityksestä, mutta oliko Joas sitten siinä jotenkin mukana? Tulkitsen tämän niin, että salaliittolaiset olivat vanhoja pappi Jojadan kannattajia, jotka eivät pitäneet siitä, mihin suuntaan asiat olivat menossa. He yrittivät kääntää kehityksen väkivallalla. 

Tämä kaikki on  tietysti spekulointia. Tämä luku kertoo kuitenkin sen, että suhde Jumalaan on aika helppo menettää. Se voidaan helposti vaihtaa ulkokohtaiseen sääntöjen noudattamiseen. Tai se voidaan korvata epäjumalanpalveluksella.

Matt. 19

Tässä luvussa puhutaan avioliitosta, naimattomuudesta, lapsista, rikkaudesta ja opetuslasten tulevasta palkasta. Näiden moninaisten teemojen keskellä on vielä kertomus siitä, kuinka Jeesus on lähestymässä Jerusalemia ja ristinkuolemaa. Tutkittavaa siis riittää!

Yhteinen piirre Jeesuksen vastauksissa hänelle esitettyihin kysymyksiin on se, että opetuslapset yllättyivät. He eivät osanneet odottaa, että avioliittoon piti sitoutua niin syvästi. Sitten Jeesus otti vielä vastaan lapsia! Keskustelu rikkaan nuorukaisen kanssa sai heidät ihmettelemään, onko pelastuminen ylipäätään mahdollista. Minusta tuntuu, että Jeesuksen pitäisi päästä yllättämään meidätkin samalla tavalla.  On hyvä olla ymmällään Jeesuksen seurassa. Jumalan valtakunta on radikaalisti erilainen kuin se, mitä me luonnostamme ajattelemme ja mihin mukavuudenhalussamme haluaisimme uskoa. Jos uskostamme katoaa ihmettely, niin voi olla, että olemme laittaneet Jumalan ikään kuin helposti hallittavaan laatikkoon. Mutta samalla elämä kapenee. Jeesuksen vastaukset eivät aina tunnu mukavilta, mutta silti niissä on selvästi tunnistettava elämän maku.

Marko