Tekijä: Remes

Joos. 3

Israelin kansa saapuu tässä luvussa viimeinkin luvattuun maahan. Jordanin ylitys tapahtui tavalla, joka muistuttaa Kaislameren ylitystä. Nytkin vedet pysähtyivät ja kansa pääsi kulkemaan kuivaa maata pitkin. Samankaltaisuus ei ollut sattumaa. Kansalle oli tarkoitus osoittaa, että Herra tosiaan oli Joosuan kanssa samalla tavalla kuin Hän oli ollut Mooseksen kanssa.

Jos katsoo karttaa, niin israelilaiset tulivat tavallaan väärästä suunnasta. Egypti on Israelin lounaispuolella, mutta nyt he saapuivat idästä. Tämä osoittaa sen, että kansa oli jo pitkään ollut maantieteellisesti lähellä päämääräänsä.  He olivat vain kiertäneet sitä kuin kissa kuumaa puuroa vuosikausien ajan. 

Tämän tosiasian tajuaminen voi olla terveellistä meille, jotka hätiköimme ja odotamme asioita tapahtuvaksi käden käänteessä. Eilisessä Markuksen evankeliumin luvussa suositeltiin kärsivällisyyttä ja kehotettiin valvomaan. Jumalalla on oma aikataulunsa ja kun on oikea aika, niin isoja muutoksia voi tapahtua hyvinkin lyhyessä ajassa. Toisaalta nämä hetket saattavat vaatia vuosien kärsivällistä odottamista ja uskollisuutta.

On kuitenkin väärin ajatella, että on olemassa erillisiä ”Pyhän Hengen toiminta-aikoja”. Vaikka israelilaiset pääsivät luvattuun maahan vasta 40-vuotisen erämaavaelluksen päätteeksi, niin Herra oli ollut heidän kanssaan koko ajan. Samalla tavalla Hän on meidän kanssamme, vaikka näyttäisikin siltä, että joku kaipaamamme iso muutos odotuttaa itseään. Myös tällaisina aikoina Pyhä Henki toimii.

Tämä luku opettaa luottamaan Jumalaan. Hän on aina hyvä ja läsnä.

Mark. 14

Markuksen evankeliumissa ollaan päästy pääsiäisen tapahtumiin. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka nopeasti kaikki tapahtui. Siitä, kun Juudas petti Jeesuksen, meni vain päivä tai pari ristiinnaulitsemiseen. Opetuslasten tuttu ja turvallinen maailma romahti tosiaan hetkessä.

Kun Jeesus asetti ehtoollisen, niin Hän korosti sanaa liitto. Jumala on tehnyt kanssamme uuden liiton, joka täydentää israelilaisten kanssa tehdyn vanhan liiton. Ehtoollisella me muistamme Jeesusta ja Hänen kuolemaansa, mutta ei vain yleisellä tasolla. Tarkoitus on nimenomaan palauttaa mieliimme, että Hänen ansiostaan meillä on rauha Jumalan kanssa ja kuulumme uuteen liittoon. 

Tästä liitosta voimme lukea Jeremian kirjasta (Jer. 31: 31-34)

Marko

Joos. 2

Tässä luvussa kerrotaan, miten ja miksi Rahabista tuli Israelin kansan jäsen. Hän oli  Jeesuksen sukuluettelon jäsen ja yksi harvoista naisista, jotka siinä mainitaan. Samalla hän oli myös Daavidin ja kaikkien muidenkin Juudan kuninkaiden esiäiti.

Jerikon kaupungin tilanne oli sellainen, että kaikki siellä olivat varmoja siitä, että israelilaiset voittavat. He olivat kuulleet kertomuksia Herran voimasta ja ymmärsivät, että mitään ei ole tehtävissä. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Jerikon kuningas ei ilmeisesti tehnyt yhtään mitään. Hän vetäytyi siilipuolustukseen ja tiedämme kyllä, että siinä ei käynyt hyvin. Rahab sen sijaan päätti vaihtaa puolta. Emme tiedä, miten israelilaiset vakoojat alun perin päätyivät juuri hänen taloonsa, mutta sen tiedämme, että hän tarttui tilaisuuteen heti kun sellaisen sai. 

Rahab ja koko hänen sukunsa pelastui siten, että hän sitoi punaisen nauhan talonsa ikkunaan. Tämä oli merkkinä israelilaisille ja siitä he tiesivät säästää kyseisen talon. Kertomus muistuttaa pääsiäisestä ja siitä merkistä, minkä israelilaiset maalasivat verellä  ovenpieliinsä Egyptissä. Jostain syystä tätä lukiessani tuli mieleeni kastetilaisuudessa lausutut sanat: ”Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut sinut opetuslapsekseen.” Meidätkin on siis merkitty ja tämän merkin suojassa voimme kestää maailman myrskyt.

Mark. 13

Jeesus kertoo tässä luvussa viimeisistä tapahtumista. Minulle tästä tuli mieleen Ilmestyskirjan näyt ja niiden opettamat asiat. Kun maailmassa tapahtuu pahoja asioita, niin toisille ne ovat vain kasvottoman kohtalon oikkuja. Jeesus kuitenkin opettaa, että on mahdollista kulkea niiden läpi Hänen kanssaan Pyhän Hengen ohjaamana ja auttamana.

Minulle surullisin kohta tässä luvussa on Jeesuksen ennustus siitä, että myös perheenjäsenet nousevat toisiaan vastaan. Uskoisin, että se on ollut opetuslapsille vielä vaikeampi pala nieltäväksi. Hehän elivät hyvin perhekeskeisessä kulttuurissa. Itse asiassa  perhe oli oikeastaan pienin ihmisyksikkö. Ihminen, joka joutui erotetuksi perheestään, ei tavallaan ollut edes olemassa. Tällaisia Jeesuksen nimen tähden ”orpoja” ihmisiä on meidänkin keskuudessamme ja seurakunnan tehtävänä on tarjota heille uusi perhe. Jeesuksen lupaus on heille ja meille tämä Luukkaan evankeliumin luvusta 18 löytyvä lause: 

Jeesus sanoi heille: Totisesti, kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän.

Marko

Joos. 1

Pitkä erämaavaellus on nyt takana. Joosua perii Mooseksen aseman kansan johtajana. Tässä vaiheessa Israelissa ei ollut kuningasta, joten valta ei periytynyt suvuittain, vaan Jumala valitsi johtajan. Joosua oli yksi niistä, jotka kävivät vakoilemassa luvattua maata Mooseksen aikana ja hän ja Kaleb olivat ainoat, jotka uskoivat Israelilaisten mahdollisuuksiin. Hänet siis valittiin siksi, että hän luotti Jumalan lupauksiin eikä antanut pelolle (liikaa) valtaa.

Tätä taustaa vasten on huomiota herättävää, että tässä luvussa Joosualle sanotaan lause: ”Ole luja ja rohkea” peräti neljä kertaa!  Oliko hän vanhemmiten menettämässä  luottamustaan? Vai oliko Joosua todellisuudessa luonteeltaan arka ja hänen täytyi tietoisesti valita Jumalaan luottaminen uudestaan ja uudestaan? Kenties kyseessä olikin Jumalan epäsuora lupaus antaa Joosualle rohkeutta tarpeen mukaan. Tai oliko kehotus suunnattukin varsinaisesti Joosuan seuraajille?  Tällöin tästä kehotuksesta tulisi ikään kuin motto Joosuan koko hallinnolle. Emme voi tietää, mikä näistä vaihtoehdoista on oikein, vai onko yksikään. Voihan olla, että Joosua oli koko ajan ollut luja ja rohkea ja Jumala vain kehotti häntä olemaan oma itsensä. Tällöin kehotuksen voisi ”suomentaa” vaikka näin: ”Nyt olet johtavassa asemassa ja valta voi houkutella sinut varmistelemaan asemaasi tai tehdä sinusta liian mukavuudenhaluisen. Älä unohda sitä, minkä vuoksi sinut valittiin tähän tehtävään, vaan jatka samaan malliin. ”  Hauska juttu muuten: kun olin kirjoittanut tämän tekstin, niin huomasin, että Heikki oli pohtinut tätä samaa asiaa viime torstain kirjoituksessaan, vähän eri näkökulmasta. 

Ole luja ja rohkea! Tämän lupauksen ja kehotuksen haluan ottaa tästä luvusta mukaani tähän päivään.

Mark. 12

Tämä luku sisältää Jeesuksen opetuksia ja vastauksia Hänelle esitettyihin kysymyksiin. Jotkut näistä kysymyksistä olivat pahantahtoisia ja niiden tarkoitus oli saada Jeesus kiinni sanoistaan. Tämä jotenkin muistuttaa nykyaikaa. Mekin elämme tilanteessa, jossa varsinkin julkisuuden henkilöt voivat joutua todellisiin vaikeuksiin, jos he asettavat sanansa tavalla tai toisella epäkorrektisti. Tämän vuoksi on mielenkiintoista seurata, miten Jeesus pelasi tätä julkisuuspeliä.

”Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Tämä oli Jeesuksen vastaus, kun Häneltä kysyttiin, pitääkö maksaa veroja. Itse kysymys oli tietysti ansa. Israelin valtio oli roomalaisten miehittämä ja siellä oli vahva sisäinen vastarintaliike. Heitä ei kannattanut suututtaa. Toisaalta roomalaiset olivat ankaria isäntiä ja heidän valtansa perustui kovaan kuriin, jota ylläpiti voimakas armeija. Jos Jeesus olisi sanonut, että veroja ei tarvitse maksaa, niin se olisi ollut avoin kehotus kapinaan.  Minusta olisi ollut aivan ymmärrettävää, jos Jeesus olisi kieltäytynyt vastaamasta koko kysymykseen, koska se oli niin selvästi pelkkä kierous. 

Mitä tuo vastaus sitten oikeastaan merkitsi? Tekstissä sanotaan, että se jätti kysyjät ymmälleen, joten sitä ei ole ihan helppo ymmärtää. Itse ymmärrän sen niin, että Jeesus antoi vastaukselle raamit ja pakotti kysyjät ottamaan itse kantaa. Asetelmana  ei ollut enää ”Jeesus vastaan paha kysymys”, vaan Hän kehotti kysyjiään vastaamaan kysymykseensä itse. Tehkää niin kuin on oikein. No mikä sitten on oikein? Tilannehan oli se, että rahoja oli kahta tyyppiä. Oli roomalaisten rahaa, jossa oli keisarin kuva. Näitä käytettiin verojen maksuunkin. Sitten oli temppelirahaa. Kirjaimellisesti siis kaksi erillistä järjestelmää. Jeesuksen vastaus tuo julki sen, että vastakkainasettelun sijaan on mahdollista elää sovussa näiden rinnakkaisten järjestelmien kanssa. Ottamatta edes suoraa kantaa siihen, onko verojen maksaminen ”oikein” vain ei. Taustalla oikeastaan on koko ajan ajatus siitä, ettei tämä ole tärkeä kysymys ollenkaan. 

Mikä sitten on tärkeää? Se tulee esiin vaikkapa tämän luvun lopussa: Tärkein on tämä: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra.  Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.  Näitä suurempaa käskyä ei ole.” 

Kirjanoppineet kyselivät ja pohtivat kaikenlaista, mutta näin tehdessään unohtivat kokonaan asian ytimen. Tämä johti pinnallisuuteen. Tästä syystä heitä parempana esimerkkinä kuuliaisuudesta toimikin köyhä leski. Tämä laittoi uhriarkkuun koko omaisuutensa, vaikka kukaan ei katsonut, eikä hän saanut siitä mitään kiitosta.

Tämän tekstin ääressä pyydänkin viisautta keskittyä olennaiseen.

Marko