Tekijä: Remes

Julkaistu

Ps. 17, Ilm. 10

Ps. 17

Tässä on taas yksi psalmi, jonka kirjoittaja tuntuu kovin itsevarmalta:

Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat,
sinä koettelet minua
mutta et löydä minusta mitään väärää.
 
Tämä on Daavidin rukous ja tiedämme, että nämä sanat eivät aivan pitäneet paikkaansa. Epäilen kyllä, että tässä ei ole tarkoituskaan käsittää niitä kirjaimellisesti. Minusta näyttää siltä, että kyse on jostain kiistasta, jossa Daavid on joutunut syytetyksi. Tässä tilanteessa hän pyytää Jumalaa apuun ja tietää olevansa syytön siinä asiassa. Uskoisin, että hänen mieleensä ei silloin edes mahtunut kuin tuo yksi asia. Tämä ei ole mikään vuorisaarna. Nimittäin kun psalmeja lukee ja vertaa niitä vaikkapa Jeesuksen opetuksiin, niin tulee helposti unohtaneeksi, että psalmien kirjoittajilla oli aivan eri lähtökohta teksteilleen. Ne oli tarkoitettu jotain tilannetta varten, ei välttämättä yleisiksi elämänohjeiksi. Tarkoitus oli auttaa ihmisiä rukoilemaan ja avaamaan sydäntään Jumalalle. Jos tämän unohtaa, niin  sanojen merkitystä voi olla vaikea ymmärtää oikein. En siis ala viilaamaan pilkkuja, vaan yritän eläytyä Daavidin tilanteeseen.
 
Daavid on siis tilanteessa, jossa hän haluaa oikeutta Jumalalta. Perusteluna on se, että Jumala tietää totuuden riita-asiasta ja myös Daavidista. Hän on nimittäin elämässään valinnut epätavallisen suunnan.
 
En ole tehnyt niin kuin muut tekevät.
Olen totellut sinua
ja välttänyt väkivallan teitä.
 
Kun tutkii Daavidin elämää, niin tämä lause  pitää todella paikkaansa.  Sitä onnetonta Urian tapausta lukuun ottamatta. Daavid ei vastustusta kohdatessaan reagoinut aggressiiviisesti, vaan mieluummin luotti niissä tilanteissa Jumalan apuun. Voimankäytön sijasta hän teki tuntemuksistaan rukouksen ja sellainenhan tämäkin psalmi on. Tämä on varsin huomiota herättävää, kun ottaa huomioon aikakauden ja Daavidin aseman. Nöyrä kuningas oli harvinaisuus ja väkivallan yleensä ajateltiin kuuluvan kuninkaan tehtävänkuvaan. Tämä kaikki osoittaa, että Daavid todella eli lähellä Jumalaa.  Jumala oli puhunut hänelle ja ohjannut kulkemaan ikään kuin vastavirtaan.
 
Tietenkin teksti myös opettaa meille itse Jumalasta. Hän on hyvä, oikeudenmukainen ja voimakas. Hän on omiensa luona, puhuu heille ja huolehtii heistä. Lisäksi psalmista voi ottaa mukaansa monta lupausta. Tässä niistä yksi:
 
Kun herään unesta,
sinun läsnäolosi ravitsee minut.
 

Ilm. 10

Tämän luvun tapahtumat eivät minulle oikein aukea. Puhutaan puhuvista ukkosista, mutta niiden sanoja ei saa paljastaa. Sitten on syötävä kirjakäärö, joka maistuu hyvältä, mutta karvastelee vatsassa. Voi olla, että tässä on symboliikkaa, joka oli selvää Johanneksen aikalaisille. Minulle se kertoo vain sen, että Jumalan suunnitelmassa on myös sellaisia puolia,  jotka eivät ole vielä paljastuneet. Tulevaisuuden tietäminen ei aina ole hyvä asia. Olisimmeko olleet onnellisempia, jos vaikka vuosi sitten tähän aikaan joku olisi kertonut koronasta? Kenties olisimme osanneet valmistautua paremmin, mutta se on ainoa positiivinen asia, mikä tulee mieleen. 

Sen vuoksi meille riittää tieto, että Jumalalla on suunnitelma ja Hän vie sen päätökseen. Ennen sitä Hän on meidän kanssamme ja pitää meistä huolen.

Marko

Julkaistu

Ps. 16, Ilm. 9

Ps. 16

Tämä on valoisa ja iloinen psalmi. Se kertoo paljon Daavidista ja hänen suhteestaan Jumalaan. Huomioni kiinnittyi seuraaviin jakeisiin:

Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun hän on oikealla puolellani,
minä en horju.
 
Daavid siis kuuli sisimmässään Jumalan äänen ja eli Hänen ohjauksessaan.  Muihin Vanhan Testamentin henkilöihin verrattuna hän näyttää tässä suhteessa aika ainutlaatuiselta. Jopa Mooseksen suhde Jumalaan näyttää enemmän ”virkamiesmäiseltä”. Daavid on jopa häntäkin enemmän Jumalan ystävä. Pari päivää sitten oli psalmi, jossa Daavid valitti sitä, että tämä yhteys vaikutti katkenneelta. Siinä tilanteessa hän oli ahdistunut ja neuvoton.  Tulee mieleen, että oliko Daavidilla meidän seurakuntayhteyttämme vastaavaa suhdetta toisiin ihmisiin? Hän saattoi kuninkaana olla aika yksinäinen. 
 
Tämä psalmi on kuitenkin kirjoitettu ns. hyvänä päivänä. Siinä on myös tunnettu viittaus Jeesukseen:
 
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
 
Daavidin psalmeissa on vahvana tällainen profeetallinen sävy ja niissä on monta tasoa.
Ensimmäiset kristityt käyttivät tätä jaetta sen osoittamiseen, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olivat koko ajan Jumalan suunnitelmissa. Meille se on myös lupaus.
 
Eipä minulle ole tästä muuta sanottavaa. Tämä on kiitos- ja ylistyspsalmi ja sellaisenaan se sopii hyvin rukoukseksi.
 

Ilm. 9

Taas torvet soivat ja ihmiset kokevat lisää vitsauksia. Luku päättyy masentavaan toteamukseen:

Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä. He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.

Tämä paljastaa, että vaikka kamaluudet seurasivat torvien soittoa, niin torvet eivät kauhuja aiheuttaneet. Niiden syyt olivat ihmisten omissa valinnoissa. Tuo ilmaus ”palvoivat kättensä töitä” on sellainen, jonka voi hyvin soveltaa omaan aikaamme. Nykyään ei enää palvota jumalankuvia, mutta omat saavutukset ja teot saattavat saada hyvin merkittävän osan elämästämme. Näin tämä luku suosittaa oman elämämme arvojärjestyksen tarkistamista.

Marko

Julkaistu

Ps. 15, Ilm. 8

Ps. 15

Tässä psalmissa sanotaan, että temppeliin saavat tulla vain nuhteettomat ihmiset. Missäköhän tilanteessa tätä on laulettu? Asiayhteys nimittäin vaikuttaa siihen, että ovatko laulajat ajatelleet, että nuhteettomuus on oikeasti mahdollista. Psalmeista kyllä yleensä tulee sellainen vaikutelma, että sen ajan ihmiset ajattelivat näin.  Nykypäivänä  tilanne on tietysti toinen. Kuinka moni meistä olisi valmis sanomaan itsestään, että minun ”sydämeni on vilpitön”. Tätähän temppeliin  tulijoilta edellytettiin jakeen 2 mukaan.

Vaikka voimme epäillä, että ihmiset tuolloin huijasivat itseään täydellisyysvaatimuksissaan, niin meille tämä psalmi on silti Jumalan puhetta. Jeesuksen opetusten valossa tilanne ja sanoma on vain aivan toinen. Tämä psalmi osoittaa, että emme ole luonnostamme  kelvollisia menemään Jumalan eteen. Me tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä, lahjaksi saatua lupaa lähestyä Jumalaa.

Tämä teksti myös kertoo meille siitä, millainen Jumala on. Hän on oikeudenmukainen ja hyvä.

Ilm. 8

Eilisessä luvussa kuvatut iloiset tunnelmat päättyvät ja nyt tilalle astuvat totiset torvensoittajat. Erilaiset kauheat vitsaukset seuraavat toisiaan. Toki rajoitettuina, sillä joka kerran tuho kohtasi vain kolmasosaa kohteestaan. En tiedä onko se ollut tarkoitus, mutta näin tekstistä voi löytää myös toivoa. Pahuudellakin on rajansa. 

Muuten jäin miettimään itse torvia.  Niihin puhaltaminen oli merkki uuden jakson alkamisesta Jumalan suunnitelmissa. Voisiko ajatella myös toisinpäin eli pahojen asioiden on tarkoitus toimia merkkeinä? Ja mitä ne merkit tarkoittaisivat? Onko esimerkiksi koronavirus meille jonkinlainen merkki jostakin? Kun tätä pohdin, niin päädyin lopulta siihen, että tällaisissa tulkinnoissa on oltava hyvin varovainen. Toki Jumala voi puhua meille myös ikävien asioiden kautta, mutta jotta voisimme tätä puhetta kuulla, niin meidän täytyy silloin mennä niiden asioiden läpi Hänen kanssaan. Tietenkin voimme löytää yhtäläisyyksiä oman aikamme ja ilmestyskirjan välillä. Esimerkiksi samalla tavalla kuin tämän luvun vitsaukset, niin myös koronaviruksen aiheuttamat tuhot on rajoitettu. Tästä voimme ja  meidän pitäisikin kiittää Jumalaa. Samalla  on hyvä muistaa, että jos tauti osuu omalle kohdalle, niin tilanne näyttäytyy hyvin toisenlaiselta.

Taisin tällä(kin) kertaa esittää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Minulla on sellainen epäilys, että tämä saattaa olla Jumalan tarkoituskin. Kun kohtaamme elämässämme uusia asioita, niin on tärkeää kysellä, missä Jumala on kaiken tämän keskellä? Mitä hän haluaa sanoa meille yhteisesti ja kullekin erikseen? On varottava ryntäämästä hätäisiin johtopäätöksiin ja tulkintoihin. Taustalle kannattaa kuitenkin ottaa muisto edellisen luvun taivaallisesta jumalanpalveluksesta. Jumala on aina hyvä ja rakastava.

Marko