Tämä luku on otsikoitu ”Jokainen vastaa omista synneistään.”. Monessa Vanhan Testamentin kohdassa puhutaan siitä, miten synnit periytyvät kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Tämän päivän tekstissä taas korostetaan voimakkaasti sitä, että jokaisen oma käytös vaikuttaa suoraan siihen miten Jumala häntä siunaa tai ei siunaa.
Ensisilmäyksellä saattaa näyttää siltä, että Raamattu on itsensä kanssa ristiriidassa, mutta itse en ajattele niin. Kyse on taas kerran siitä että elämä ei ole niin yksinkertaista, että se voitaisiin pakottaa vain yhden säännön muottiin. Niinpä kun puhutaan synnistä, on itsestään selvää, että on olemassa sellainen asia kuin ”sukuperintö”. Sukupolvien takaiset vääryydet ja laiminlyönnit vaikuttavat lapsiin ja lapsenlapsiin suoraan ja epäsuorasti asenteina ja opittuina tapoina. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla merkitse sitä, etteikö uusi alku olisi mahdollinen.
Tämä on minun nähdäkseni myös Hesekielin sanoma. Se on sanoma toivosta ja uudesta mahdollisuudesta. Toki se on myös kehotus vastuunottoon omasta elämästä ja valinnoistaan.
Tämä luku on jatkoa edellisen luvun kertomukselle, jossa Jeesus paransi ramman miehen Pietarin kautta. Tapaus herätti ilmeisen paljon huomiota ja nyt papisto hermostui. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen ja tämä oli suoraan ristiriidassa apostolien opetuksen kanssa. Pietari ja Johannes laitettiin putkaan yöksi ja heitä kuulusteltiin seuraavana päivänä.
Tämä kuulustelu ero monesta muusta vastaavasta siinä, että nyt keskiössä oli parantunut yli nelikymppinen mies. Hallitusmiehet eivät voineet mitenkään kiistää sitä, että hän oli nyt terve. Yleiseen oikeudentajuun ei myöskään sopinut ajatus rangaista apostoleja siitä, että he olivat tehneet näin hyvän teon. Tämä johdosta he eivät tienneet mitä tehdä ja päätyivät vain uhkailemaan ja kieltämään Jeesuksesta kertomisen jatkossa. Pietarin ja Johanneksen vastaus on klassikko: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”
Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen asia. Saako kristitty rikkoa lakia, jos se on ristiriidassa hänen vakaumuksensa kanssa? Tämä teksti vihjaa että maallisen lain yläpuolella on toinen ”oikea laki”, jonka olemassaoloon käytännössä kaikki enemmän tai vähemmän uskomme. Omatunnoksihan tätä usein kutsutaan. Sen vuoksi Pietari ja Johanneskin saattoivat kehottaa syyttäjiään ratkaisemaan asian itse. Heidän tekonsa saattoi olla silloin jopa lainvastainen ja siinä mielessä väärä,. Nyt he kuitenkin olivat auttaneet pitkään sairastanutta miestä niin radikaalilla tavalla, joten koko asia tuli uuteen valoon. Tämä kaiken yläpuolella oleva hieman vaikeasti määriteltävissä oleva oikea laki käski päästämään heidät vapaaksi. Ja niin tilanteessa sitten kävikin.
Itse siis ajattelen, että kysymys on tavallaan turha, koska kaikki ihmiset toimivat vaistomaisesti tämän ”todellisen lain mukaan” . Omatunto tarkoittaa, että meillä kaikilla on sisällämme ikään kuin moraalinen kompassi ja käytännössä noudatamme sitä enemmän tai vähemmän autopilotilla. Tietenkin olemme kaikki syntisiä ja siitä seuraa myös se, että tämä sisäinen suuntimamme osoittaa usein väärään suuntaan . Joskus olemme myös eri mieltä siitä, mikä tai mitkä asiat ovat oikein ja oikeudenmukaisia. Tämäkin liittyy vahvasti syntisyyteemme. Siitä syystä onkin tarpeellista olla nöyrällä asenteella liikkeellä. Tähän pohdiskeluun on myös hyvä liittää Hesekielin tekstiin yllä liitetyt ajatukset. Meillä on paljon asenteita ja tapoja, jotka olemme perineet aiemmilta sukupolvilta ja jotka jotenkin itsestään selvästi oletamme oikeiksi, koska olemme aina tehneet niin. Ja tällä en tarkoita välttämättä edes mitään kovin vanhoja juttuja, koska monet nykyään yleisesti hyväksytyt ideat ovat itseasiassa aika tuoreita.
Tämän tekstin ääressä pyydän sitä, että voisimme paremmin kuulla Hänen äänensä ja elää Hänen ohjauksessaan rohkeasti noudattaen sitä mitä sisimmässämme tiedämme oikeaksi.
Marko