Tekijä: Remes

1. Moos. 34

Tämän luvun kommentointi ei ole helppoa! Luku alkaa raiskauksella ja päättyy kostoksi suoritettuun joukkomurhaan.  Näiden kauheuksien välissä vielä kieroillaan puolin ja toisin.  

Luku kertoo valta-aseman väärinkäytöstä. Sikem selvisi teostaan rangaistuksetta luultavasti siksi, että hän oli kuninkaan poika.  Vahvemman oikeudella hän teki mitä halusi, eikä edes tajunnut suututtaneensa Dinan suvun teollaan.  Jaakobin poikien mielestä  kuningasta sitoivat samat säännöt kuin muitakin.  Vaikka israelilaiset ja kanaanilaiset asuivat lähellä toisiaan, heidän kulttuurinsa olivat kovin erilaisia.  Näin epäsuorasti luku kertoo meille  siitä, että Israelin Jumala oli ja on toisenlainen. Hän vaatii todellista oikeudenmukaisuutta.

1. Tim. 6

Paavali opettaa näin: Kerätkää rikkaudeksenne hyviä tekoja ja jakakaa anteliaasti omastanne muille. Hän jatkaa vielä, että tällä tavalla tavoitellaan oikeaa aarretta. Sen sijaan maallisen rikkauden tavoittelemista hän pitää typeränä, kunhan ”meillä on ruoka ja vaatteet”. 

Tällainen vaatimattomuutta korostava elämäntapa on nykyään kovasti muodissa, mutta aika harva oikeasti elää sen mukaisesti! Olisikohan syynä se, että nykyään ei oikein tarjota mitään korvaukseksi luopumisesta? Paavali ei oikeastaan kehota luopumaan rikkauksien tavoittelusta, vaan vaihtamaan rikkauden määritelmää.  Raha ei kuitenkaan tuo elämään oikeaa sisältöä ja sen antama turvakin on puutteellista. Todellisen rikkauden tavoittelua on tämä:

”Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen. ”

Vaatimaton elämäntyyli on siis sivutuote, ei varsinainen päämäärä. Pyydetään elämäämme ja seurakuntaamme tätä oikeaa rikkautta.

Marko

1. Moos. 33

Tässä luvussa kerrotaan siitä, miten Jaakob ja Esau tapasivat pitkän tauon jälkeen. Jaakobin ja Esaun suhde oli vaikea. Jaakobhan oli huijannut sokeaa isäänsä ja Iisak oli siunannut hänet Esaun sijasta esikoiselle tarkoitetulla siunauksella. Tosin Esau oli aiemmin myynyt esikoisuutensa Jaakobille vastineeksi ruoasta, joten en osaa oikein sanoa, oliko se nyt sitten väärin vai oikein. Joka tapauksessa tilanne oli mennyt niin pitkälle, että Jaakob oli joutunut lähtemään pakoon, koska Esau halusi tappaa hänet.  

Itse ajattelen, että Esaun ja Jaakobin välisessä kiistassa oli pohjimmiltaan kyse isän suosiosta.  Raamatusta voi päätellä, että siihen aikaan oli yleistä, että  vanhemmilla oli lastensa joukossa suosikki. Iisakin suosikki oli aiemmin ollut Esau, mutta tilanne oli muuttunut.  Esau syytti tilanteesta Jaakobia. Minusta tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, koska luonnollisempaa olisi ollut tuntea katkeruutta isää kohtaan. Mutta näinhän se sisarusten välillä usein menee.  Jaakobille ei varmasti ollut helppoa palata. Totuus oli kuitenkin se, että hänellä ei oikein ollut paikkaa, mihin mennä. Hän oli asunut appensa Labanin luona, mutta sekin suhde oli tulehtunut.

Uhkaavasta tilanteesta huolimatta kaikki meni lopulta hyvin. Veljet tekivät sovinnon. Minun mielestäni asiaan vaikutti suuresti se, että Jaakobin käytös oli niin nöyrää. Ensimmäistä kertaa elämässään hän kohteli Esauta kunnioittavasti. Toki se oli tuossa tilanteessa aika luonnollista.  Esaulla oli mukanaan 400 miestä, joten häntä saattoi kutsua vähintään heimopäälliköksi, kenties jopa kuninkaaksi.  Joka tapauksessa Jaakobin käytös osoitti, että hän oli kasvanut aikuiseksi, joka osaa ottaa muutkin huomioon ja ymmärtää heidän tarpeitaan. 

Tämän tekstin äärellä pyydän armoa ja sovinnollista mieltä perhesuhteisiimme. 

1. Tim. 5

Tekstissä keskitytään leskiin ja heidän asemaansa. Ymmärrän tämän niin, että tässä on kyse seurakunnan tarjoamasta sosiaaliturvasta.  Paavali korostaa, että leskistä täytyy ehdottomasti pitää huolta. Ensisijaisesti vastuu tästä kuuluu heidän perheelleen, mutta mikäli perhettä ei ole, niin sitten he ovat seurakunnan yhteisen vastuun piirissä. Mutta vain jos he todella tarvitsivat apua.

Tämä kuulostaa todella tutulta, koska vastaavaa keskustelua käydään jatkuvasti nykypäivänäkin. Minusta tuntuu siltä, että meidän yhteiskunnassamme asenteet ovat koventuneet. Nykyään keskustelun kärki ei ole aina siinä, kenelle vastuu vähäosaisista kuuluu, vaan enemmänkin siinä, tarvitseeko heitä auttaa ollenkaan. Sekin tekstissä on tuttua, että  nykypäivänäkin seurakunta nähdään vähäosaisten auttajana, mutta sosiaaliavusta on tullut kenties vähän kasvotonta verrattuna Paavalin aikoihin.

Tämän tekstin äärellä pyydän sitä, että seurakunnassamme kantaisimme toisistamme huolta myös taloudellisesti.

Marko

Joona 1

Joona on merkillinen profeetta. Yleensä ottaen Vanhan Testamentin profeetat olivat valmiita laittamaan itsensä likoon. Joona ei edes yritä, vaan lähtee suinpäin pakoon, mikä tietysti on varsin typerä ajatus. Tästä huolimatta hän saa hyvää aikaan kaikkialla. Tässäkin luvussa kerrotaan, kuinka merimiehet nöyrtyivät Herran edessä, kun he tajusivat, että Hän oli myrskyn takana. 

En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella? Kenties Joonan kirjan yksi sanoma on se, että Jumalan suunnitelma toteutuu meistä riippumatta. Me voimme kuitenkin joko olla siinä mukana tai taistella sitä vastaan. Joka tapauksessa Joona on helposti samaistuttava hahmo kaikessa inhimillisyydessään. On lohduttavaa nähdä, että huolimatta hänen uppiniskaisuudestaan, Jumala silti käytti häntä.

1. Kor. 15

Tässä luvussa Paavali tulee esittäneeksi yhden tärkeimmistä todisteista Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta:

 

Siihen aikaan oli siis vielä elossa lähemmäksi viisisataa ihmistä, jotka olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen. Tämän uutispommin Paavali vain mainitsee, joten se oli selvästi Korinttilaisille tunnettu tosiasia. Myös kaikki Jeesuksen kuolemaan liittyvät yksityiskohdat, kuten ristiinnaulitseminen, hautaaminen ja ylösnousemus kolmantena päivänä olivat  jo yleistä tietoa tässä vaiheessa.  Tämä kirjehän oli kirjoitettu noin parikymmentä vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, joten kyse oli silloin vielä lähihistoriasta. Jeesuksen ylösnousemus ei siis ollut jotain, joka sepitettiin myöhemmin, jotta saataisiin omalle sanomalle lisää uskottavuutta.

Jeesuksen ylösnousemus on minun mielestäni selkeästi kristinuskon tärkein opinkappale. Jos Jeesus on noussut kuolleista, siitä seuraa kaikki muukin. Jumala on silloin ilman muuta olemassa, Jeesus on silloin varmasti Jumalan Poika ja tie Hänen luokseen ja niin edelleen. Toisaalta, jos Jeesus ei ole noussut kuolleista, niin mikään muukaan Häneen liitetyistä väitteistä ei voi olla totta. Näin Paavalikin sanoo: ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” 

Jeesuksen ylösnousemus tarkoittaa sitä, että kuolema on voitettu. Tämä on näin korona-aikana hyvä muistutus ja varma toivo. Hyvää pääsiäistä!

Marko