Tekijä: Remes

Aam. 7

Tässä luvussa on kolme näkyä, joista kahdesta tiedetään, että ne eivät toteutuneet. Aamos nimittäin rukoili kansansa puolesta ja sanotaan, että Jumala katui ja perui odotettavissa olevat kauheudet. Minusta tämä opettaa meille paljonkin profetian merkityksestä. Usein se on kutsu parannukseen, mutta se on myös kutsu rukoukseen. Jumala ei lähetä profetiaa tyydyttääkseen meidän tiedonjanoamme, vaan Hän haluaa tehdä meistä työtovereitaan.

Aamos joutui puheittensa vuoksi kuninkaan epäsuosioon. Jerobeam oli perustanut Beteliin Jerusalemin temppelin kilpailijan. Hän ei halunnut olla riippuvainen Juudasta. Hän ei  myöskään halunnut olla riippuvainen Herrasta ja Betelissä palvottiin härkäpatsasta. Ymmärtääkseni Jerobeam onnistui näissä hankkeissaan, mutta lopulta hänen valitsemansa tie vei tuhoon. Aamoksen kirja osoittaa, että häntä kyllä varoitettiin, mutta hän ei halunnut kuunnella. Rukoilen meille vastaanottavaisempaa mieltä.

1. Kor. 11

Paavali antaa ohjeita kokoontumisia varten. Puhutaan pään peittämisestä ja ehtoollisen vietosta. Mitä tulee tuohon edelliseen, niin on todettava että nykyään tuota tapaa noudatetaan yleisesti vain ns. perinteisissä kirkkokunnissa, jos niissäkään. Ajat ovat muuttuneet,  tätäkään lausetta ei nykyään moni mukisematta allekirjoittaisi: ”Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi”.  Vaikka minulla on siis tämän tekstin kanssa vaikeuksia, silti minusta tuntuu, että sitä kannattaa kuunnella.  Ajattelen, että esimerkiksi ”luonto” merkitsee tässä sitä mitä sen ajan ihmiset ajattelivat ”luonnostaan”. Jos seurakunnassa olisi toimittu tätä vaistomaisesti oikealta tuntuvaa tapaa vastaan, niin juopa seurakunnan ja muun yhteiskunnan välillä olisi tarpeettomasti kasvanut.

Kuvaus Korintin seurakunnan ehtoollisen vietosta tuntuu hurjalta: ”toinen on nälissään ja toinen juovuksissa”.  Kuten Paavali kertoo, niin kyse on tässä kuulopuheista. Voi siis olla, että asiaa on liioiteltu.  Tässä ei voi olla miettimättä sitä, miten eri tavalla nykyään vietetään ehtoollista. Jos siihen aikaan homma saattoi mennä överiksi mässäilyksi, niin tuntuu että itse olemme menneet minimalismissamme toiseen ääripäähän. Meidän tavassamme kyllä selkeästi korostuu ajatus siitä, että kyse on aivan erityisestä Jeesuksen asettamasta ateriasta. Myös yhteys korostuu, mutta jakamisen kanssa on vähän niin ja näin. 

Kaikkinensa päivän teksti kehottaa meitä yhteyteen, Tämä on hyvä rukousaihe tänään.

Marko

Aam. 6

Tässä luvussa varoitetaan väärästä itsevarmuudesta ja ennustetaan tulevaa onnettomuutta.  Väärä itsevarmuus johtaa muiden sortamiseen ja yleiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Jäin miettimään, että ovatko hyvät ajat sitten ihmisille pahaksi, jos ne kerran johtavat moraaliseen rappeutumiseen? Jos lukua lukee tarkasti, niin huomaa, että ongelmien taustalla on kuitenkin ihmisten ylpeys. Itse asiassa ajat eivät olleetkaan niin hyvät kuin luvun alkupuolen kuvauksessa annetaan ymmärtää, koska naapurivaltiot oli kukistettu ja sota kolkutteli jo ovella. Ylpeys kuitenkin sai aikaan ”ei koske minua”-asenteen.

Päivän luvussa on tämä merkillinen kohta:

Sukulainen … kysyy siltä, joka on talon perällä: ”Onko luonasi vielä joku?” Tämä vastaa: ”Ei ketään enää.” Silloin toinen varoittaa: ”Ole hiljaa!” – sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita.

Tässä siis kuvataan tilannetta, jossa talosta ovat kaikki kuolleet. Ei ole enää ketään jäljellä. Miksi sitten käsketään varomaan Herran nimen lausumista? Voisiko tässä olla lupaus siitä, että tällaisessa kauheassa tilanteessa Jumala on kuitenkin paikalla lohduttamassa surevia.

1. Kor. 10

Paavali varoittaa epäjumalien palvelemisesta. Se, että hän joutuu tästä ylipäätään kirjoittamaan, kertoo siitä, että seurakunnassa oli vastakääntyneitä ihmisiä. He olivat kohdanneet Jeesuksen, mutta vanhat tavat olivat vielä tiukassa. Epäjumalien palveleminenhan ei siihen aikaan ollut pelkästään jokaisen henkilökohtainen asia, vaan elimellinen osa kreikkalaisten elämää ja kulttuuria.

Tosiasiassa Paavali siis suosittelee lukijoitaan luopumaan ainakin osittain omasta kulttuuristaan. Hän ei siis pyydä ihan vähän, mutta siihen on hyvä syy. Epäjumalien palvonta ei ole irrallinen tapa, vaan siihen liittyy aina myös kokonainen maailmankuva. Kreikkalaisten jumalat olivat julmia ja pikkumaisia ja niiden oikkujen perässä juokseminen olisi ollut monessa mielessä täysi vastakohta Jeesuksen seuraamiselle. Tämä voi tuntua meistä itsestään selvältä, mutta onhan meillä omatkin sokeat pisteemme. Jos tästä tekstistä nimittäin kaivaa ytimen esille, niin siitä löytyy kehotus välttämään seuraavia asioita:

• Meidän ei pidä himoita pahaa
• Älkäämme antautuko siveettömyyteen
• Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä
• Älkää liioin nurisko

Nämä asiat ovat meille huomattavasti paljon tutumpia kuin suoranainen epäjumalien palveleminen.  Niitä harrastaessamme emme välttämättä edes huomaa, että ne ovat seurausta siitä, että olemme omaksuneet arvoja ja asenteita, jotka vetävät meitä pois Jumalan luota. Meille ne ovat osa normaalia arkea, samalla tavalla kuin epäjumalat olivat korinttilaisille osa tavallista elämänmenoa. Onneksi Jumala on suuri ja voimme ottaa vastaan tämän tekstistä löytyvän lupauksen:

”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”

Marko

Aam. 5

Aamoksen  teksti muistuttaa Jeesuksen puheita siinä, että se koostuu suhteellisen lyhyistä iskevistä kokonaisuuksista. Sen vuoksi tähänkin lukuun mahtuu useampikin teema. Yleisviestinä on kuitenkin kutsu kääntymykseen.

Profeetta varoitti erityisesti Betelissä, Gilgalissa ja Beersebassa harjoitettavasta väärästä jumalanpalveluksesta. Näistä varsinkin Betel on minusta vähän surullinen paikka. Alku oli lupaava. Sehän on se paikka, missä Jaakob näki unta taivaasta laskeutuvista enkeleistä. Profeetta Samuel piti sitä yhtenä pääpaikkanaan. Nimikin on kaunis ja tarkoittaa käännettynä ”Jumalan huone”.  Betel oli kuitenkin  menettänyt otteensa Jerobeamin aikana ja siitä oli tullut yksi epäjumalanpalveluksen keskuksista.

Toinen asia,, josta Aamos moitti aikalaisiaan oli epäoikeudenmukaisuus. Minun mielessäni epäjumalat ja epäoikeudenmukaisuus liittyvät toisiinsa. Jos palvoo jumalaa, joka vaatii jopa ihmisuhreja, niin se väistämättä vaikuttaa omiin arvoihin. Seura tekee kaltaisekseen.

Tästä luvusta otan tänään mukaani seuraavan lauseen: ”Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro”. 

1. Kor. 9

Paavali puolustaa asemaansa. En osaa sanoa, mihin tilanteeseen hänen sanansa tarkkaan ottaen liittyivät, mutta ilmeisesti kaikki eivät pitäneet häntä oikeana apostolina. Ehkä siihen vaikutti hänen menneisyytensä kristittyjen vainoajana, tai sitten se, että hän ei ollut Jeesuksen alkuperäinen opetuslapsi. Paavalin tekstistä saa kuitenkin sen käsityksen, että suuri syy oli hänen vaatimattomuutensa! Hän ei vaatinut seuraajiltaan elatusta, vaan teki ansiotyötä. Hän ei siis käytöksensä vuoksi vaikuttanut ”oikealta” apostolilta.

Paavali antaa meille tässä vaatimattomuudessaan hyvän esimerkin. Jeesus opetti juuri tällaista asennetta sanoessaan Luukkaan evankeliumin luvussa 17 näin: ”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’  Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.”

Tämä voi nykyihmisestä kuulostaa nöyristelyltä, mutta Paavalin sanat ohjaavat ymmärtämään, mistä oikeasti on kyse: ”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!” Paavalia siis ajoi eteenpäin sisäinen pakko tai kutsumus, ja sen vuoksi häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ulkoinen asema tai palkkio.

Tätä sisäistä paloa rukoilen meille kaikille tänään. Näinä ankeina aikoina tekisi hyvää innostua uudestaan Jumalasta.

Marko