Tekijä: Remes

Hes. 15

Tämän luvun sanoma on sama kuin aiemmissakin luvuissa. Kansa on luopunut Herrasta ja siitä ei hyvää seuraa.

Viiniköynnöstä käytetään Vanhassa Testamentissa Israelin vertauskuvana ja sellaisena sen voi tässäkin luvussa ymmärtää.  Näin tulkiten Jumala antaa tekstissä muistutuksen siitä, että Israelia ei ole valittu Jumalan kansaksi sen erinomaisuuden tai hyödyllisyyden vuoksi. Koska valinta perustuu armoon, niin  kaikenlainen ylpeily on turhaa ja perusteetonta. Itse asiassa luvussa sanotaan, että viiniköynnös kasvaa metsän keskellä eli sen ympärillä on itsessään paljon vaikuttavampia valtioita. 

Tekstiä lukiessani mieleeni tuli Jeesuksen puhe itsestään viinipuuna. Vanhan Testamentin viiniköynnökseen verrattuna uusi viinipuu on rungoltaan siis paljon vahvempaa tekoa. Mutta  muuten siinä on paljon yhtäläisyyksiä. Meidät on liitetty tähän viinipuuhun armon perusteella, aivan kuten Israelkin valittiin armosta.

Apt. 1

Tämä luku kuvaa sitä lyhyttä, mutta kiinnostavaa ajanjaksoa, joka alkoi siitä, että Jeesus nousi taivaaseen ja päättyi helluntaihin. Jerusalemissa oli jo silloin seurakunta ja sen johdossa olivat 11 apostolia.  Myös Jeesuksen äiti ja veljet olivat mukana.

Jeesus oli käskenyt heitä odottamaan ja sitä he tekivätkin rukoillen. Ainoa merkittävä tapahtuma tänä aikana oli Mattiaksen valinta Juudas Iskariotin ”seuraajaksi”. Tämä osoittaa, että luvussa 12 ajateltiin olevan jotain erityistä. Apostoleja kuvataan luvussa Jeesuksen ylösnousemuksen todistajiksi ja kaitsijoiksi . Toisaalta apostolin virkaa kutsutaan myös palvelutehtäväksi. Heidän hommanaan oli siis toimia johtajina ja julistajina. Kun tiedämme Jeesuksen opetukset palvelevasta johtajuudesta, niin voi olla, että työhön sisältyi myös paljon käytännön puuhastelua ja se saattoi olla yksi syy, miksi Juudaksen paikka haluttiin täyttää. 

Nyt siis Mattias arvottiin tähän porukkaan mukaan. Emme tiedä hänestä juuri mitään. Tässä luvussa kerrottaan, että Mattias oli ollut mukana Jeesuksen kasteesta lähtien, joten voisin kuvitella, että hän oli yksi niistä 72 opetuslapsesta, jotka Jeesus lähetti kenttätyöhön Luukkaan evankeliumin luvussa 10 . Hänet oli siis jo aiemminkin ”lähetetty”, sillä sitähän sana apostoli tarkoittaa.

Tämä luku siis korostaa rukousta ja käytännön asioiden järjestämistä ”odotusaikoina”.  Tämä luku usein sivuutetaan aika nopeasti seuraavissa luvussa kerrottujen ”jännittävämpien asioiden” vuoksi, mutta ehkä sitä kannattaisi kuunnella vähän tarkemmalla korvalla.

Marko

Hes. 14

Tämä luku on minusta masentava. Israelilaiset tulevat hakemaan Hesekieliltä apua, mutta ainoa vastaus on se, että mitään vastausta ei tule, ennen kuin he luopuvat epäjumalien palvelemisesta. Tämä on tietysti johdonmukaista, mutta itseäni aina surettaa nähdä tilanne, jossa ihmiset puhuvat toistensa ohitse.

Joka tapauksessa israelilaiset siis halusivat istua kahdella tuolilla. He olivat kyllä kiinnostuneita Jumalan avusta, mutta samalla myös palvelivat epäjumalia. Olettaisin, että he eivät itse nähneet tässä mitään ristiriitaa, vaan ajattelivat vain varmistavansa selustansa. Nythän heidän ei tarvinnut ratkaista sitä, mikä sen ajan monista jumaluuksista lopulta oli oikeassa tai vahvin. Loppujen lopuksihan he vain yrittivät selvitä arjen haasteista parhaaksi näkemällään tavalla. Jumalalla oli kuitenkin tästä kaikesta hyvin toisenlainen ajatus. Hänen mielestään heidän elämänsä ykkösongelma ei ollut arjen haasteet, vaan juuri tuo epäjumalien palvonta. Kuten Jeesus myöhemmin asian ilmaisi, Jumalan valtakunnan etsiminen auttaa myös muihin ongelmiin.

Tämä luku kehottaa meitä kuuntelemaan Jumalaa tarkalla korvalla. Saatamme lähestyä Jumalaa ison kysymyslistan kanssa ja ihmetellä kun Hän ei tunnu vastaavan mitään. Kenties Hänellä onkin eriävä mielipide meidän elämämme prioriteeteista ja Hän haluaisikin puhua jostain ihan muusta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi kiinnostunut meidän arkisista murheistamme, mutta Hän vain tietää paremmin kuin me itse, mikä meille on hyväksi.

Matt. 28

Matteuksen kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista on aika niukka. Tällä tavalla kerrottuna siinä korostuu lähetyskäsky ja teksti ikään kuin tähtää ja huipentuu siihen. 

Lähetyskäsky annettiin Galileassa eli alueella, missä Jeesus oli muutamaa vuotta aikaisemmin aloittanut julkisen  toimintansa. Tavallaan nyt siis kaikki alkoi uudestaan alusta, mutta mittakaava oli vain huomattavasti isompi. Jeesuksella oli toki silloinkin jo paljon opetuslapsia, mutta he olivat käytännössä kaikki juutalaisia. Nyt lähetyskäskyssä puhuttiin ”kaikista kansoista”.  Metoditkin olivat hieman muuttuneet. Jeesus ei julkisen toimintansa aikana kastanut ketään, hän vain opetti ja kutsui ihmisiä seuraansa. Nyt kaste mainitaan porttina opetuslapseuteen, vaikka toki opettaminenkin on edelleen  tärkeässä roolissa. Kasteen lisääminen ohjelmaan johtui käsittääkseni siitä, että Jeesus oli nyt ylösnoussut. Kuten Paavali asian ilmaisi, meidät on kastettu ”Jeesuksen kuolemaan”, jotta hänen elämänsä voisi tulla esiin.  Uskoisin, että tämä merkitsee myös sitä, että Jeesus jo tässä vaiheessa opetti seuraajilleen, mitä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa todella merkitsi. Se oli portti uuteen elämään ja kaste oli tapa millä meidät liitetään siihen. Kuolema on voitettu. Ikään kuin uuden elämän vakuudeksi lähetyskäsky päättyy lupaukseen Jeesuksen läsnäolosta ”kaikki päivät, maailman loppuun asti”.

Tämän tekstin äärellä on luontevaa rukoilla sitä, että Jumalan valtakunta murtautuisi esiin meidän kaupungissamme ja maassamme. 

Marko

Hes. 13

Tässä luvussa Hesekiel hyökkää Israelin profeettoja vastaan. En tunne taustoja, mutta sellainen vaikutelma minulle on muodostunut, että kyse oli ihan omasta ammattikunnasta. Profeettojen tehtävänä oli varjella kansaa ja pitää huoli siitä, että se pysyy oikealla tiellä. Sitä kai puhe muurin kunnostamisesta tarkoittaa. He olivat kuitenkin vaihtaneet suojaamistehtävänsä tuottoisampaan hommaan, eli ihmisten miellyttämiseen. Kansansuosio oli taattu, kun he ennustivat kaikille mukavaa tulevaisuutta. Hesekielin puhe on aika vertauskuvallista, mutta ymmärrän sen niin, että profeetat puheillaan peittelivät epäkohtia ja estivät siten niiden hoitamista.

Vastaavan tuomion saavat myös naisprofeetat. Heidän roolinsa näytti olevan enemmän povaaminen ja siihen liittyivät myös erilaisten amulettien ja muiden taikakalujen valmistaminen. Heidän  toimintansa kohdistui siis enemmän yksilöihin kuin koko kansaan. Yhtä vahingollista se silti oli, koska heidän ohjeensa perustuivat mielijohteisiin. 

Tämän tekstin ääressä on luonnollista miettiä profetian merkitystä. Itselleni teksti puhui siitä, että on vaarallista tehdä Jumalan kuuntelemisesta ”ammattia”. Jos elantomme tai asemamme ovat kiinni siitä kuinka mielellään ihmiset puheitamme kuuntelevat, niin ollaan tietysti vaarallisilla vesillä.  Teksti myös epäsuorasti varoittaa puhumasta ylipäätään Jumalan nimissä.  Vaikka aidosti uskoisimmekin, että Jumalalla on asiaa meidän kauttamme, niin asia kannattaa ilmaista nöyrästi ja varovaisesti. Ja lopulta teksti kannustaa myös rohkeuteen. Ongelmia ei saa peitellä, vaan ne kannattaa tuoda rohkeasti esille.

Matt. 27

Tässä luvussa kuvataan Jeesuksen oikeudenkäyntiä ja sitä seurannutta ristiinnaulitsemista ja kuolemaa. Tällä  kertaa kiinnitin jostain syystä huomiota Jeesuksen puhumattomuuteen. Koko luvussa hän sanoo vain yhden lauseen: ”Sinä sen  sanoit” vastauksena Pilatuksen kysymykseen. Jesajan kirjan luvussa 53 tätä tilannetta profetoitiin näin:

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

Matteuksen evankeliumissa viitataan niin usein Vanhan Testamentin ennustuksiin, että on hieman erikoista, että edellä mainittua Jesajan kohtaa ei tekstissä mainita ollenkaan.  Se kuitenkin selittää tämän luvun tapahtumia aika osuvasti. Mutta miksi Jeesus ei sanonut mitään?  Itse ajattelen, että Jeesus tiesi, että Hänen sanoillaan ei siinä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Kyseessähän ei ollut oikea oikeudenkäynti, vaan sen lopputulos oli jo ennalta päätetty ja kuolemantuomion olisi voinut estää vain voimakeinoin. Voimakeinot eivät kuitenkaan kuuluneet Jeesuksen keinovalikoimaan ja sanottavansa hän oli  sanonut jo aiemmin.  Tavallaan Jeesuksen nöyrä käytös oli samalla vertauskuvallinen saarna kansanjohtajille ja samalla hyvä esimerkki siitä, miten oikea kuningas käyttäytyy. Ehkä Pilatusta tämä kaikki kosketti jotenkin? Tekstissä sanotaan, että hän ihmetteli Jeesuksen käytöstä suuresti. Hän ei varmasti ollut odottanut, että ”kapinajohtaja” osoittautuisi hiljaiseksi ja nöyräksi ihmiseksi. Niin tai näin, me siitä voimme kuitenkin rakentua ja oppia.

Marko