Tekijä: Remes

Hes. 19

Päivän tekstissä valitetaan kaunopuheisesti Juudan kuninkaiden kohtaloa.  En oikein osaa kommentoida itse tekstiä, mutta on hyvä huomata, että se paljastaa että Hesekiel suri sitä, että Juudan hallitsijoille kävi niin kuin kävi. Siitä huolimatta, että he olivat vastustaneet häntä ja muita profeettoja. Profetioiden tarkoitus ei ollut missään vaiheessa vain ennustaa onnettomuutta vaan estää se. Hesekielkin oli varmaan loppuun asti toivonut, että hänen sanojaan kuultaisiin ja kun niin ei käynyt hän oi järkyttynyt ja surullinen.

Apt. 5

Kertomus Ananiaksen ja Safiran kohtalosta ei ole mukava ja se on aika häiritseväkin. Jos se jotain opettaa niin ainakin sen, että ei ole hyvä esittää parempaa ihmistä kuin mitä on. Alkuseurakunnassa huolehdittiin köyhistä ja elettiin yhteistaloudesta, mutta se oli vapaaehtoista, eikä jokin uskonnollinen pisteenkeruusysteemi, niin kuin Ananias ja Safira tuntuivat luulevan.

Merkittävä teema tässä luvussa on se, että Jumalan valtakunta oli murtautumassa esiin isosti. Apostolien opetusta ei saatu mitenkään kuriin eikä heitä pidätelleet edes vankilan muurit. Tätä kaikkea vielä täydensivät hurjat parantumisihmeet. Ylipappien kannalta homma meinasi mennä melkoisen sekasortoiseksi, mutta sitten esiin astui yllätävä hahmo, Gamaliel niminen fariseus ja lainopettaja, joka suositteli malttia ja sai kuohunnan ainakin vähäksi aikaa rauhoittumaan.

Tämä on kaikki mielenkiintoista ja jännittävääkin tekstiä ja sitä lukee kuin seikkailukertomusta. On kuitenkin muistettava, että apostoleille tämä oli totista totta ja he joutuivat joka päivä päättämään laittavatko henkensä uudestaan likoon ja menevät opettamaan kansaa. Tietysti päätöstä helpotti vahva Pyhän Hengen läsnäolo. Huolimatta vastustuksesta evankeliumi levisi kovaa vauhtia.

Tämän  tekstin äärellä pyydän samanlaista kestävyyttä ja uskollisuuttaa kuin mitä apostoleilla oli.

 

Marko

Hes. 18

Tämä luku on otsikoitu ”Jokainen vastaa omista synneistään.”.  Monessa Vanhan Testamentin kohdassa puhutaan siitä, miten synnit periytyvät kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Tämän päivän tekstissä taas korostetaan voimakkaasti sitä, että jokaisen oma käytös vaikuttaa suoraan siihen miten Jumala häntä siunaa  tai ei siunaa.

Ensisilmäyksellä saattaa näyttää siltä, että Raamattu on itsensä kanssa ristiriidassa, mutta itse en ajattele niin. Kyse on taas kerran siitä että elämä ei ole niin yksinkertaista, että se voitaisiin pakottaa vain yhden säännön muottiin. Niinpä kun puhutaan synnistä, on itsestään selvää, että on olemassa sellainen asia kuin ”sukuperintö”. Sukupolvien takaiset vääryydet ja laiminlyönnit vaikuttavat lapsiin ja lapsenlapsiin suoraan ja epäsuorasti asenteina ja opittuina tapoina. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla merkitse sitä, etteikö uusi alku olisi mahdollinen.

Tämä on minun nähdäkseni myös Hesekielin sanoma. Se on sanoma toivosta ja uudesta mahdollisuudesta. Toki se on myös kehotus vastuunottoon omasta elämästä ja valinnoistaan.

Apt. 4

Tämä luku  on jatkoa edellisen luvun kertomukselle, jossa Jeesus paransi ramman miehen Pietarin kautta. Tapaus herätti ilmeisen paljon huomiota ja nyt papisto hermostui. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen ja tämä oli suoraan ristiriidassa apostolien opetuksen kanssa. Pietari ja Johannes laitettiin putkaan yöksi ja heitä kuulusteltiin seuraavana päivänä.

Tämä kuulustelu ero monesta muusta vastaavasta siinä, että nyt keskiössä oli parantunut yli nelikymppinen mies. Hallitusmiehet eivät voineet mitenkään kiistää sitä, että hän oli nyt terve. Yleiseen oikeudentajuun ei myöskään sopinut ajatus rangaista apostoleja siitä, että he olivat tehneet näin hyvän teon. Tämä johdosta he eivät tienneet mitä tehdä ja päätyivät vain uhkailemaan ja kieltämään Jeesuksesta kertomisen jatkossa. Pietarin ja Johanneksen vastaus on klassikko: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”

Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen asia.  Saako kristitty rikkoa lakia, jos se on ristiriidassa hänen vakaumuksensa kanssa? Tämä teksti vihjaa että maallisen lain yläpuolella on toinen ”oikea laki”, jonka olemassaoloon käytännössä kaikki enemmän tai vähemmän uskomme. Omatunnoksihan tätä usein kutsutaan. Sen vuoksi Pietari ja Johanneskin saattoivat kehottaa syyttäjiään ratkaisemaan asian itse. Heidän tekonsa saattoi olla silloin jopa lainvastainen ja siinä mielessä väärä,. Nyt he kuitenkin olivat auttaneet pitkään sairastanutta miestä niin radikaalilla tavalla, joten koko asia tuli uuteen valoon. Tämä kaiken yläpuolella oleva hieman vaikeasti määriteltävissä oleva oikea laki käski päästämään heidät vapaaksi. Ja niin tilanteessa sitten kävikin.

Itse siis ajattelen, että kysymys on tavallaan turha, koska kaikki ihmiset toimivat vaistomaisesti tämän ”todellisen lain mukaan” . Omatunto tarkoittaa, että meillä kaikilla on sisällämme ikään kuin moraalinen kompassi ja käytännössä noudatamme sitä enemmän tai vähemmän autopilotilla.  Tietenkin olemme kaikki syntisiä ja siitä seuraa myös se, että tämä sisäinen suuntimamme osoittaa usein väärään suuntaan . Joskus olemme myös eri mieltä siitä, mikä tai mitkä asiat ovat oikein ja oikeudenmukaisia. Tämäkin liittyy vahvasti syntisyyteemme. Siitä syystä onkin tarpeellista olla nöyrällä asenteella liikkeellä. Tähän pohdiskeluun on myös hyvä liittää Hesekielin tekstiin yllä liitetyt ajatukset. Meillä on paljon asenteita ja tapoja, jotka olemme perineet aiemmilta sukupolvilta ja jotka jotenkin itsestään selvästi oletamme oikeiksi, koska olemme aina tehneet niin. Ja tällä en tarkoita välttämättä edes mitään kovin vanhoja juttuja, koska monet nykyään yleisesti hyväksytyt ideat ovat itseasiassa aika tuoreita.

Tämän tekstin ääressä pyydän sitä, että voisimme paremmin kuulla Hänen äänensä ja elää Hänen ohjauksessaan rohkeasti noudattaen sitä mitä sisimmässämme tiedämme oikeaksi.

Marko

Hes. 1

Tässä luvussa puhutaan taas viiniköynnöksestä eli Juudasta tai sen kuninkaasta ja kahdesta kotkasta. Toinen kotkista kuvaa Babyloniaa ja toinen Egyptiä. Kertomus kuvaa vertauskuvallisesti tilannetta, jossa Babylonia oli jo aiemmin vallannut Israelin ja vienyt osan sen väestä pakkosiirtolaisuuteen. Kaikkea ei kuitenkaan ollut tuhottu ja Juudalla oli vielä oma hallinto, joskin kuninkaan oli pitänyt suostua liittoon Babylonian kanssa. Tämä kuitenkin rikkoi liiton ja yritti hakea Egyptistä sotilaallista turvaa.

Tämä kaikki sopii siihen, mitä toisaalla kerrotaan kuningas Sidkiasta. Hänet tosiaan asetettiin kuninkaaksi, mutta hän kapinoi ja lopulta käytännössä koko maa tuhottiin ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Hesekielin profetia moittii sitä, että Sidkia rikkoi valan, jonka hän oli tehnyt Herran nimissä.  

Kun Sidkialle osoitettu profetia päättyy, luvun lopussa on vielä yksi näky lisää. Siinä puhutaan setripuun oksasta, joka istutetaan Israelin vuorelle ja lopulta siitä kasvaa suuri puu. Tekstin alaviite (Jesaja 11) vihjaa, että tämä voisi olla messiasprofetia. Se, että puu kasvaa vuorella voisi kuvata sitä, että tämä tuleva hallitsija elää lähellä Jumalaa. Häntä ei kuvata perinteiseen tapaan viiniköynnöksenä vaan suurena puuna, joten hänellä on voimaa aivan eri tavalla kuin kuninkailla yleensä. Viiniköynnökseen verrattuna setripuu on myös pitkäikäinen. Tekstissä puu vetää myös puoleensa elämää ja siitä tulee suoja monelle. Sen alku oli kuitenkin vaatimaton.

Näin tämän päivän teksti puhuu meille myös Jeesuksesta. Kaikki yllämainitut asiat sopivat Häneen tai seurakuntaan.

Apt. 3

Tämä teksti on minulla hyvin muistissa, joten on taas vaarana, että toistelee vanhaa tuttua juttua. Kuvaus siitä, miten portinpielessä ollut kerjäläinen parannettiin, on kuitenkin niin vaikuttava, että se ansaitsee kunnollisen pysähtymisen. 

Ensimmäisen asia, mikä tästä luvusta tällä kertaa nousi esille, oli Pietarin ja Johanneksen katse. He molemmat katsoivat mieheen ja käskivät miestä katsomaan takaisin. Uskoisin, että tämä oli jo itsessään harvinaista. Kerjäläisiä ei pahemmin huomioida ja varsinkaan katsekontaktia heidän kanssaan harva haluaa. Tämä mies oli ollut samassa tilanteessa syntymästään saakka, joten hän oli varmasti tottunut siihen, että ihmiset käänsivät ohikulkiessaan päänsä kiireesti pois. Tai sitten vain kävelivät ohitse aivan kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan. Apostolit kuitenkin katsoivat ja vielä suoraan silmiin. Ensin siis tapahtui kohtaaminen ja vasta sitten seurasi itse ihme. Ihmettä edelsi vielä kosketuskin, mikä varmasti oli sekin jo aika ainutlaatuista kerjäläisen elämässä. Tämä kaikki puhuu minulle siitä, että ihmeet vaativat ympäristökseen rakkauden, vaikka itse asia onkin täysin Jumalan varassa.

Kun Pietari myöhemmin selitti tapahtunutta, hän asetteli sanansa aika huolellisesti.  ”Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.”

Tuli mieleen, että näinköhän ihmiset olivat valmiita myöntämään sen, että he tunsivat miehen? Kuinkahan moni oli sinäkin aamuna vain kiiruhtanut hänen ohitseen luomatta silmäystäkään. Nyt tuo kerjäläinen kuitenkin asetettiin heidän eteensä esimerkkinä siitä, mitä Jeesus ja hänen antamansa usko voi tehdä. Jumalan valtakunnassa viimeiset tosiaan tulevat ensimmäisiksi!

Kaikkinensa tämä luku on erittäin rohkaiseva. Se on myös tärkeä muistutus siitä, että usko on lahjaa. Tänään voin taas kiittää tästä lahjasta ja pyytää sitä lisää. Kuitenkin muistaen että sinapinsiemenkin verran aitoa uskoa on riittävä muuttamaan koko maailman.

Marko