Tekijä: Remes

Hes. 16

Jos edellisen luvun lukemisen jälkeen jollekin jäi vielä epäselväksi, että Israelin valinta Jumalan kansaksi tapahtui silkasta armosta, niin tämänpäiväisen tekstin jälkeen asia lienee selvä!  Israelia verrataan heitteille jätettyyn vastasyntyneeseen, jonka Jumala armahti, sääli ja hoiti kuntoon.

Tässä luvussa Israelin ja Jumalan suhdetta verrataan myös avioliittoon. Epäjumalien palvontaa taas verrataan aviorikokseen käyttäen melkoisen suorasukaista kieltä. Näyttää siltä, että Israelilaiset olivat lainanneet jumalia käytännössä jokaiselta naapurikansalta. Kenties vieraiden jumalien palvontaa ja niille uhraamista oli käytetty myös diplomatiana, koska tekstissä puhutaan myös lahjojen antamisesta toisille kansoille ja niiden jumalille. Jumalan silmissä tällainen ”järkipolitiikka” oli tietysti väärin, enkä usko, että siitä oli muutenkaan hyötyä, koska kyllähän ihmiset jo silloinkin osasivat nähdä laskelmoinnin läpi.

Tämä luku osoittaa selvästi, että ei ole sama mihin uskoo. Muiden jumalien palvonnassa ei ollut kyse vain siitä, mikä on oikea ja mikä väärä jumala. Eri jumalat eivät siihen(kään) aikaan olleet samanlaisia ja noin vain vaihdettavissa. Kuten tekstissä käy ilmi, vieraat jumalat halusivat jopa lapsiuhreja. Ne olivat siis hirveän vaativia ja hallitsivat ihmisiä pelolla. Siinä mielessä tekstin hurja, jopa alatyylinen sävy, on hyvin perusteltavissa.

Meille tämä luku osoittaa ennen kaikkea sen, että suhteemme Jumalaan on rakkaussuhde. Jumalalle ei ole yhdentekevää se, ketä tai mitä palvomme, vaan Hän kiihkeästi haluaa suhdetta meihin.

Apt. 2

Helluntaita on pidetty seurakunnan syntymäpäivänä. Kuten edellisestä luvusta kävi ilmi, Jerusalemissa oli jo sitä ennen tiiviisti yhteyttä pitävä Jeesukseen uskovien ihmisten joukko. Siinä mielessä siellä oli jo seurakunta, eikä ollut sattumaa, että he olivat kaikki yhdessä koolla sinä päivänä. Helluntai kuitenkin muutti tuon joukon ulospäinsuuntautuneeksi ja voimaa täynnä olevaksi iloiseksi joukoksi, joka ikään kuin imi joukkoonsa uusia ihmisiä joka päivä. Seurakunta ei siis sanana tässä mielessä kuvaa pelkästään ihmisten joukkoa, vaan siihen liittyy myös ajatus siitä, minkälaista heidän keskuudessaan on. Seurakunta ilman Pyhää Henkeä on ehkä enemmän jonkinlainen kerho.

Joskus minusta tuntuu siltä, että nykyseurakuntaa kuvaisi usein paremmin Apostolien luku 1 kuin helluntain jälkeinen alkuseurakunta. Tarvitsemme epäilemättä uudestaan ja uudestaan kokemuksen Pyhän Hengen kaiken muuttavasta läsnäolosta. 

Helluntaikertomuksessa toistuu pari kertaa sana ”kieli”. En tosin tiedä, onko näin alkukielessä vai pelkästään suomenkielisessä käännöksessä. Minulle se joka tapauksessa kertoo siitä, että Pyhä Henki luo yhteyttä. Hän auttaa meitä puhumaan tavalla, joka koskettaa ja auttaa toisia ihmisiä. Pyhä Henki auttaa meitä myös kuuntelemaan ja vastaanottamaan. Paikalle tulleet ihmiset olivat saman tien valmiita tulemaan mukaan ja liittymään seurakuntaan.

Tämän luvun ääressä on luontevaa pyytää Pyhää Henkeä tulemaan ja uudistamaan myös meidät ja meidän seurakuntamme.

Marko

Hes. 15

Tämän luvun sanoma on sama kuin aiemmissakin luvuissa. Kansa on luopunut Herrasta ja siitä ei hyvää seuraa.

Viiniköynnöstä käytetään Vanhassa Testamentissa Israelin vertauskuvana ja sellaisena sen voi tässäkin luvussa ymmärtää.  Näin tulkiten Jumala antaa tekstissä muistutuksen siitä, että Israelia ei ole valittu Jumalan kansaksi sen erinomaisuuden tai hyödyllisyyden vuoksi. Koska valinta perustuu armoon, niin  kaikenlainen ylpeily on turhaa ja perusteetonta. Itse asiassa luvussa sanotaan, että viiniköynnös kasvaa metsän keskellä eli sen ympärillä on itsessään paljon vaikuttavampia valtioita. 

Tekstiä lukiessani mieleeni tuli Jeesuksen puhe itsestään viinipuuna. Vanhan Testamentin viiniköynnökseen verrattuna uusi viinipuu on rungoltaan siis paljon vahvempaa tekoa. Mutta  muuten siinä on paljon yhtäläisyyksiä. Meidät on liitetty tähän viinipuuhun armon perusteella, aivan kuten Israelkin valittiin armosta.

Apt. 1

Tämä luku kuvaa sitä lyhyttä, mutta kiinnostavaa ajanjaksoa, joka alkoi siitä, että Jeesus nousi taivaaseen ja päättyi helluntaihin. Jerusalemissa oli jo silloin seurakunta ja sen johdossa olivat 11 apostolia.  Myös Jeesuksen äiti ja veljet olivat mukana.

Jeesus oli käskenyt heitä odottamaan ja sitä he tekivätkin rukoillen. Ainoa merkittävä tapahtuma tänä aikana oli Mattiaksen valinta Juudas Iskariotin ”seuraajaksi”. Tämä osoittaa, että luvussa 12 ajateltiin olevan jotain erityistä. Apostoleja kuvataan luvussa Jeesuksen ylösnousemuksen todistajiksi ja kaitsijoiksi . Toisaalta apostolin virkaa kutsutaan myös palvelutehtäväksi. Heidän hommanaan oli siis toimia johtajina ja julistajina. Kun tiedämme Jeesuksen opetukset palvelevasta johtajuudesta, niin voi olla, että työhön sisältyi myös paljon käytännön puuhastelua ja se saattoi olla yksi syy, miksi Juudaksen paikka haluttiin täyttää. 

Nyt siis Mattias arvottiin tähän porukkaan mukaan. Emme tiedä hänestä juuri mitään. Tässä luvussa kerrottaan, että Mattias oli ollut mukana Jeesuksen kasteesta lähtien, joten voisin kuvitella, että hän oli yksi niistä 72 opetuslapsesta, jotka Jeesus lähetti kenttätyöhön Luukkaan evankeliumin luvussa 10 . Hänet oli siis jo aiemminkin ”lähetetty”, sillä sitähän sana apostoli tarkoittaa.

Tämä luku siis korostaa rukousta ja käytännön asioiden järjestämistä ”odotusaikoina”.  Tämä luku usein sivuutetaan aika nopeasti seuraavissa luvussa kerrottujen ”jännittävämpien asioiden” vuoksi, mutta ehkä sitä kannattaisi kuunnella vähän tarkemmalla korvalla.

Marko

Hes. 14

Tämä luku on minusta masentava. Israelilaiset tulevat hakemaan Hesekieliltä apua, mutta ainoa vastaus on se, että mitään vastausta ei tule, ennen kuin he luopuvat epäjumalien palvelemisesta. Tämä on tietysti johdonmukaista, mutta itseäni aina surettaa nähdä tilanne, jossa ihmiset puhuvat toistensa ohitse.

Joka tapauksessa israelilaiset siis halusivat istua kahdella tuolilla. He olivat kyllä kiinnostuneita Jumalan avusta, mutta samalla myös palvelivat epäjumalia. Olettaisin, että he eivät itse nähneet tässä mitään ristiriitaa, vaan ajattelivat vain varmistavansa selustansa. Nythän heidän ei tarvinnut ratkaista sitä, mikä sen ajan monista jumaluuksista lopulta oli oikeassa tai vahvin. Loppujen lopuksihan he vain yrittivät selvitä arjen haasteista parhaaksi näkemällään tavalla. Jumalalla oli kuitenkin tästä kaikesta hyvin toisenlainen ajatus. Hänen mielestään heidän elämänsä ykkösongelma ei ollut arjen haasteet, vaan juuri tuo epäjumalien palvonta. Kuten Jeesus myöhemmin asian ilmaisi, Jumalan valtakunnan etsiminen auttaa myös muihin ongelmiin.

Tämä luku kehottaa meitä kuuntelemaan Jumalaa tarkalla korvalla. Saatamme lähestyä Jumalaa ison kysymyslistan kanssa ja ihmetellä kun Hän ei tunnu vastaavan mitään. Kenties Hänellä onkin eriävä mielipide meidän elämämme prioriteeteista ja Hän haluaisikin puhua jostain ihan muusta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi kiinnostunut meidän arkisista murheistamme, mutta Hän vain tietää paremmin kuin me itse, mikä meille on hyväksi.

Matt. 28

Matteuksen kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista on aika niukka. Tällä tavalla kerrottuna siinä korostuu lähetyskäsky ja teksti ikään kuin tähtää ja huipentuu siihen. 

Lähetyskäsky annettiin Galileassa eli alueella, missä Jeesus oli muutamaa vuotta aikaisemmin aloittanut julkisen  toimintansa. Tavallaan nyt siis kaikki alkoi uudestaan alusta, mutta mittakaava oli vain huomattavasti isompi. Jeesuksella oli toki silloinkin jo paljon opetuslapsia, mutta he olivat käytännössä kaikki juutalaisia. Nyt lähetyskäskyssä puhuttiin ”kaikista kansoista”.  Metoditkin olivat hieman muuttuneet. Jeesus ei julkisen toimintansa aikana kastanut ketään, hän vain opetti ja kutsui ihmisiä seuraansa. Nyt kaste mainitaan porttina opetuslapseuteen, vaikka toki opettaminenkin on edelleen  tärkeässä roolissa. Kasteen lisääminen ohjelmaan johtui käsittääkseni siitä, että Jeesus oli nyt ylösnoussut. Kuten Paavali asian ilmaisi, meidät on kastettu ”Jeesuksen kuolemaan”, jotta hänen elämänsä voisi tulla esiin.  Uskoisin, että tämä merkitsee myös sitä, että Jeesus jo tässä vaiheessa opetti seuraajilleen, mitä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa todella merkitsi. Se oli portti uuteen elämään ja kaste oli tapa millä meidät liitetään siihen. Kuolema on voitettu. Ikään kuin uuden elämän vakuudeksi lähetyskäsky päättyy lupaukseen Jeesuksen läsnäolosta ”kaikki päivät, maailman loppuun asti”.

Tämän tekstin äärellä on luontevaa rukoilla sitä, että Jumalan valtakunta murtautuisi esiin meidän kaupungissamme ja maassamme. 

Marko