Ps. 100, Room. 9

Ps. 100

Room. 9

»Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.» Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” Room. ‭9‬:‭15‬-‭16‬ ‭Jumala on kaikkivaltias, hän tekee tahtonsa mukaisesti. Emme ymmärrä hänen tekojaan emmekä häntä ellei hän itse tahdo. Jumalan tahto on kuitenkin se, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan hänen nimensä. Hän on osoittaa armonsa kenelle tahtoo, emme voi ymmärtää miten kaikki tapahtuu. Kaikkea emme pysty selittämään. Paavali toteaa näin: “Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: »Miksi teit minusta tällaisen?» Room 9:20.

En tiedä miksi Jumala on valinnut juuri minut armossaan. Tiedän ettei valinta ole tapahtunut omien tekojeni takia. Kaikki on armoa, armosta tapahtunut, voin siis levätä hänen teossaan. Miksi savenvalaja teki minusta juuri tällaisen? En voi arvostella itseäni, koska arvostelen luojaani. Voin tässäkin asiassa luovuttaa kaiken itseni arvostelun hänelle ja muiden. Kaikessa voin luottaa, että hyvä Jumala on luonut minut ja sen takia se on hyvää ja arvokasta.

Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme.” Room. 9‬:‭23‬-‭24‬.

Voimme olla varmoja siitä, että hän on meidät kutsunut. Hän on armahtanut meidät ja osoittanut rakkautensa meitä kohtaan. ”Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei kansaani ollut, ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut. Ja samassa paikassa, jossa heille sanottiin: »Te ette ole minun kansaani», heitä tullaan sanomaan elävän Jumalan lapsiksi.” Room. 9‬:‭25‬-‭26‬. Olemme rakastettuja, armahdettuja, olemme päässeet osallisiksi Jumalan mittaamattomasta rakkaudesta. Meistä on tullut hänen lapsiaan. “Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.”

‭‭Psalmit‬ ‭100‬:‭3‬ ‭

Mika

Ps. 99, Room. 8

Ps. 99

Room. 8

“Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8‬:‭1‬-‭2‬ ‭

Muistan lukeneeni nämä jakeet armeijassa, jossa kokoonnuimme kerran toisinaan pienen porukan kanssa raamatun luku piiriin. Yritin samalla selittää piiriläisille tekstiä ja muistan, kun yksi sanoi, ettei hän ymmärrä yhtään mitään selityksestäni. Itsekään en ymmärränyt, mutta kuitenkin, että näissä jakeissa on jotakin uskolle keskeistä. Jotakin tuntui kuitenkin murtuvan minussa. Olin uudenlaisen löydön äärellä.

Olin elänyt siihen asti ainaisessa pelossa, pelkäsin Jumalan hylkäävän minun, kun ymmärsin tehneeni syntiä. Tuntui, että hengitin uskon elämässä pinta hengitystä, suhde Jumalaan tuntui joka hetki olevan vaarassa loppua. Jumala näyttäyi minulle ankarana, usko tuntui olevan omien valintojeni varassa.

Tuon raamatun luvun hetken jälkeen kelasin edestakaisin sanoja: mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Ei mikään tuomio, ei ole pelkoa kadotuksesta, kun pysyn hänessä. Näitä jakeita lukiessani sain ensimmäistä kertaa sain ymmärtää, mitä tarkoittaa syntien anteeksisaaminen. Minun ei tarvitse pelätä kadotustuomiota.

Voin uskoa saaneeni kaikki syntini anteeksi. Olen Kristuksessa pelastettu tuomiolta ja voin elää vapaana. Voin hengittää vapaasti Kristuksessa, hän on vapauttanut minut elämään rauhassa, ilman pelkoa tuomiosta. Minulla on lapsen oikeus sanoa Isä. “Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: »Abba! Isä!»” Room.‬ ‭8‬:‭15‬ ‭

Jumala vakuuttaa minua uudestaan ja uudestaan lapsen asemasta. Hän sanoo: mikään ei voi erottaa sinua minun rakkaudesta, “ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” ‭‭Room.‬ ‭8‬:‭39‬ ‭

Mika

Job. 25, Matt. 2

Job. 25

Bildad näkee ihmisen madon kaltaisena, arvottomana ja epäpuhtaana Jumalan edessä. Syntisiä me olemmekin, tässä hän vain piikittelee Jobia ja haluaa osoittaa kärsimyksen johtuvan synnistä. Psalmin kirjoittajakin puhuu näin: “– mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.” Psalmit‬ ‭8:5-6‬. Me olemme Jumalan silmissä kuitenkin arvokkaita, rakastettuja, eihän hän muuten olisi lähettänyt poikaansa kuolemaan syntiemme puolesta.

Matt. 2

Jeesuksen syntymää tultiin ihmettelemään maasta, jossa Jumalaa ei tunnettu. Heidän tietäjilleen ilmoitettiin, että Juudaan oli syntynyt kuningas. Juutalaiset oppineet eivät tätä ymmärtäneet, he kyllä tunsivat kirjoitukset ja kaikki ennustukset, mutta eivät kuitenkaan tulleet kumartamaan kuningasta. Heille Jumala ei syntymää ilmoittanut. He olivat lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Herodeksen määräämä lastensurma kertoo hallitsijan brutaalista pahuudesta. Se kertoo vallan menettämisen pelosta. Jeesuksen syntymä ei tuonut rauhaa maan päälle, vaan ihmisten sydämiin, rauhan Jumalan ja ihmisten välille. Jeesus joutui kohtaamaan syntymästään asti murhanhimoa, lopulta kuolema kohtasi hänet. Näin oli kuitenkin tarkoitettu. Jeesus tuli täyttämään ennustukset, jotka oli ilmoitettu juutalaisille. Ennustukset eivät kuitenkaan avautuneet aikansa oppineille, vaan niille oppimattomille, joille Jumala halusi avata ne. Kaukana olleet ymmärsivät ennustukset, lähellä olevat eivät. Jumalan ilmoittaa itsensä kenelle haluaa, usein juuri niille, jotka pitävät itseään arvottomina tai joita ihmiset pitävät arvottomina. Meidän uskomme ei ole lähtöisin omasta viisaudestamme ja päättelykyvystämme. Se on Jumalan antama lahja meille. Kiitos Jeesus, että olet meille lahjoittanut uskon.

Mika M