Tekijä: Mika Mouhu

Job. 23

Job haluaisi päästä Jumalan luokse kertomaan asiansa. “Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!” Job‬ ‭23:3‬ ‭Hänellä on jano kohdata Jumala, hän kertoo uskostaan, että Jumala kyllä kuuntelisi häntä. “Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.” Job 23:6‬ ‭Hän ei halua vaieta, vaikka pimeys onkin hänen ympärillään, eikä hän näe Jumalaa. “Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.” ‭‭Job‬ ‭23:17‬ ‭Tätä voisi kutsua Jobin uskon rukoukseksi, huudoksi Jumalan puoleen pimeyden keskellä.

Jobin toive päästä Jumalan eteen on toteutunut Kristuksessa. Me olemme hänessä uudestisyntyneinä ylhäältä. Hänessä voimme olla Jumalan edessä ja esittää asiamme. Jobin sanat kertovat uskosta Jumalaan, joka kuuntelee häntä, Jumalaan, joka armahtaa ja julistaa syyttömäksi. Pimeyskäön ei saa Jobia menettämään uskoaan Jumalaan, joka kuulee ja armahtaa. Ehkä Jobin sanoissa voi kuulla ylpeyttä, rohkeutta, mutta mihin rohkeus ja ylpeys perustuu? Perustuuko se Jobin omiin tekoihin vai siihen uskoon, että Jumala kuulee ja julistaa syyttömäksi? “Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.” Job‬ ‭23:12‬ ‭Jumalan sanaan luottaen voimme uskoa, että Jumala kuulee meitä pimeydenkin keskellä.

Ilm. 22

“Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” Joh. ilm.22:3-5‬ ‭Tulevassa maailmassa ei vain olla, siellä ollaan kyllä läsnäolossa, mutta siellä myös hallitaan, Kuninkaina. Kirous on kadonnut ja valo on ikuista, lepo on aina läsnä, koska yötä ei tarvita. Väsymys ei vaivaa, eikä työn murheet. Ilo ja rauha on läsnä. “Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. »Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Henki ja morsian sanovat: »Tule!» Joka tämän kuulee, sanokoon: »Tule!» Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.” Joh. 22:11-12, 17‬ Jeesus, elämän lähde on aina läsnä, saamme häneltä virvoitusta matkallamme taivaaseen. Vanhurskauden harjoitus on nyt tehtävämme. Pyhitys on nyt tiemme. Kerran toivomme täyttyy ja saamme elää jatkuvassa pyhyydessä ja elämän lähteen äärellä. Siinä tarvitsemme kestävyyttä turvautuessamme jatkuvasti Kristuksen lahjoittamaan vanhurskauteen, luottamuksessa kasvaen, pyhyyden tielllä.

Mika M

Job. 22

Jobin toinen ystävä Elifas alkaa suoraan syyttää Jobia hänen syntisyydestään. Hän ei näe, että nuhteettomasta vaelluksesta olisi hyötyä Jumalalle. “Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle, että sinä elät oikein? Onko hänelle hyötyä siitä, että sinä vaellat nuhteettomasti? Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa, senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi? Eikö sinun pahuutesi ole suuri? Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?” Job 22:3-5‬ ‭Sinä olet syntinen ihminen ja sen takia kärsit ansiosi mukaan. Elifas näkee Jumalan rankaisevana Jumala, joka antaa meille ansiomme mukaan. “Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja, että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.”Jobin kirja‬ ‭22:10‬ Vasta, kun olemme tehneet sovinnon Jumalan kanssa saamme onnen.  “Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.”Job‬ ‭22:21‬ ‭ “Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.” Job‬ ‭22:28‬ ‭

Mikä Elifan puheessa on pielessä? Mitä mielessäni pyörii, kun luen tätä? Ajattelenko näin itse. Joskus nuoruuden kaikkivoipaisuuden hetkellä, kun kaikki asiat olivat hyvin ja elin omasta mielestäni onnistunutta elämää, tällaisia ajatuksia kävi mielessä, kun kohtasin jonkun hyvin epäonnistuneen ihmisen. Jeesus ei vain tällaisia opeta, ei Paavali eikä uusi testamentti. Jeesus ei elänyt mitenkään onnistunutta, rikasta elämää inhimillisesti. Jesaja sanoo: “me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,” Jesaja 53:4‬ Paavalikin puhui monista kärsimyksistä, Jumala sanoi jo kutsuessaan Paavalia, että hän tulee paljon kärsimään Jeesuksen nimen tähden. Elifa ajattelee Jobin kärsivän omien tekojensa takia. Jumala itse kehui Saatanalle Jobin nuhteettomuutta, eikä Jobin kärsimysten syy ollut Jobin huonot valinnat. Elifan ajattelu maailmassa Job kärsi väärien tekojen ja pystyisi korjaamaan tilanteensa tekemällä taas oikein. Miten minä näen jonkun vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen? Itse olen epäonnistunut, mutta unohdanko toisen kohdalla oman epäonnistumiseni? Ajattelenko toisen kärsivän oman ansionsa mukaan vaikkapa köyhyydestä tai halveksinko jotakin ulkomuodon perusteella? Pyrinkö menemään toisen luo neuvoineni ja uskonko niiden korjaavan tilanteen? En ymmärrä kärsimyksen syytä itseni enkä toisen kohdalla. Tarviiko minun ymmärtääkään vai voinko elää ymmärtämättä ja jättää kaiken Jumalan käsiin ja luottaa, että hän tietää parhaiten? Kaiken takana on kuitenkin rakkaus. “Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” 1 kor.‬ ‭13:7‬ ‭

Ilm. 21

Tämä on voittajan palkinto: minä olen hänen Jumalansa ja hän on minun poikani. Me olemme jo nyt Jumalan lapsia ja olemme saaneet Hengen, joka huutaa abba isä. Meillä on kuitenkin edessä tuleva palkinto, jossa kaikki entinen on kadonnut. Meidän kaikki muistomme piinaavista pahoista teoista ovat kadonneet. Meidän kyyneleet, murheet, valitukset ja vaivat ovat hävinneet ikuisesti. Jumala asuu meidän luonamme. Meidän ei tarvitse enää murehtia ja pelätä kuolemaa, meitä ei enää vaivaa menetykset. Kyyneleiden ja itkut ovat poissa. Uusi on tilalla. Tilalla on sellainen, jota kaipaamme nyt. Kaipaan, että voisin palata takaisin ja korjata syntini aiheuttaneet vauriot, kaipaan menneeseen korjatakseni asiat, mutta vain tulevaisuudessa on toivo. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Tulevaisuudessa kaikki luodaan uudeksi, uudessa maailmassa ei ole tilaa rikkovalle pahuudelle. Sitä odotan, siihen uskon, sinne olen matkalle, se on toivona, joka kantaa pimeän ja harmaan keskellä. Se toivo lohduttaa itkun ja murheen keskellä.

Mika M

Job. 21

Kuinka usein on itse tarjonnut ratkaisua ongelmaan, sen sijaan, että olisin vain kuunnellut ja säälinyt toista. Sääliin kuuluu itsensä asettaminen toisensa asemaan, niin että kokee toisen tuskan tai ainakin pyrkii olemaan läsnä toisen vierellä. Läsnäolo on osallisuutta toisen elämään, läsnäolo on vierellä olemista, toisen tukemisesta, elämistä toisen tunteen kanssa. Lohdutuksessa ei tarvita välttämättä sanoja, harvoin tarvitaan. Silloin, kun on saanut osakseen lohdutusta tai saanut lohduttaa toista, niin toisinaan on saanut kohdata jonkunlaisen salatun rauhan tai sellaisen syvän lohdutuksen, jota on vaikeaa kuvata. Tuntuu, että lohdutus on tullut läsnäolon kautta ja läsnäolossa on saanut kohdata armollisen Jumalan. Tuntuu, että kärsivän ihmisen kohtaamisessa olisi parasta olla puhumatta mahdollisimman vähän. Jobin ystävät auttoivat häntä silloin, kun olivat viikon hiljaa. Kumpa itsekin osaisini olla hiljaa kohdatessani kärsivän ihmisen.

Olisiko aika kuunnella, puhumisen sijaan. Ystävät olivat hiljaa viikon, mutta odottivatko vain hetkeä päästä puhumaan, pätemään omilla tiedoillaan. Niin hyviä neuvoja Job jakaa, että parasta on kuunnella. Kuuntelenko toista vain päästäkseni puhumaan hänelle viisaita ajatuksiani. Kuuntelenko häntä oikeasti vai pyöriikö mielessäni vain omat ajatukset. Job pyytää heitä katsomaan puhumisen sijaan: “Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!” Job‬ ‭21:5‬ ‭Katseella on merkitystä, Jeesus kärsi sellaiset tuskat, että ihmiset käänsivät pois katseensa hänestä. Kuinka katson ihmistä? Pilatus kehotti: katso ihmistä. Rukoilemme aina Herra käännä kasvosi meidän puoleemme. Katsotaan toisiimme, pysähdytään toisen hädän äärelle, katsotaan ja kuunnellaan. Meistä näkyy, vaikka vajavaisena, Kristuksen katse. Se on armahtava ja laupias ja näkee meidän ja toisen tuskan. “Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.” Job 21:34‬. Kumpa lohdutukseni toiselle ei olisi tyhjää. Herra tulkoon sinun armosi ja lohdutuksesi kauttani kärsivälle ihmiselle.

Ilm. 20

Lopulta kaiken hyvän vastustaja, saatana, tullaan tuhoamaan. Nyt joudumme näkemään synnin pahuutta, itsekin syyllistyen siihen. Kaiken hyvän vastustaja pyörii ympärillä etsien kenet voisi niellä, johtaa pois Isän, Jumalan rakkauden luota. Jumalaa me odotamme, odotamme hänen tuomiotaan, jossa pahuus loppuu. Hänen tekoonsa, evankeliumiin, uskoessamme meitä ei tuomita. Meidän nimet on kirjoitettu elämän kirjaan, sen uskomme, koska nojaamme hänen vanhurskauteensa. Luotamme hänen armoonsa, ilosanomaan, kaikki syntimme on sovitettu ristillä. Vaikka kansanjoukot nousisivat vastaamme, me kestämme, koska hän on apumme ja turvamme. Hänen tulensa tuhoaa kerran lopullisesti vastustajamme, hänen puolellaan me kestämme. Olkaamme tänäänkin turvallisella mielellä, täyttäköön Jumala meidät rauhallaan ja armollaan, hänen levollaan. Hän kutsuu meitä taas hänen ristinsä luokse, tuokaamme kaikki taakkamme hänelle. Hän kantaa meidän syyllisyytemme ja helvetin ja kuoleman pelkomme. Iloitkaamme, vieläkin sanon iloitkaamme, vaikka suru on luonamme, hänessä voimme löytää riemun ja ilon hänen voittonsa tähden. Jumala tulee olemaan turvamme aina, vaikka kaikki kansanjoukot nousisivat vastaamme, niin hän suojelee meitä.

Mika M