Tekijä: Mika Mouhu

2 Aik. 33

Vanhempana miettii, mitä arvoja on välittänyt omille lapsilleen. Isänä haluaa suojella lapsensa kaikenlaiselta pahuudelta ja toivoo olleensa hyvä esimerkki. Lapset tekevät kuitenkin omat valinnat ja en voi tehdä heidän elämästään sellaista kuin haluaisin. Vanhempana en kuitenkin hylkää omia lapsiani, vaikka hän tekisi mitä. Ainakin toivon, ettei sellaista tilannetta tulisi. Manasse ei elänyt niin kuin isänsä esimerkin mukaan, vaan valitsi päin vastaisen elämän. Hän oli nähnyt oikeanmielisen isänsä elämän, hänen isänsä oli tehnyt kaikessa aina oikein ja hyvää. Hänkin oli varmasti saanut kaikkea hyvää elämässään. Vaikeaa käsittää, miksi hänestä tuli ihminen, joka harrasti äärimmäistä pahuutta. Hän teki hirvittäviä tekoja, hän teki paljon pahoja tekoja ja levitti pahaa ympärilleen, toisin kuin isänsä. Hän meni pahuudessa äärimmäisyyteen. Hän jopa uhrasi oman poikansa epäjumalalle.

Lopulta Jumala otti hänen kiinni, hänet vietiin nenärenkaassa taluttaen vihollisen maahan. Lopulta hän kuitenkin kääntyi Jumalan puoleen ja sai armon. Apokryfikirjoista löytyy Manassen rukous. Ei ole mitään varmuutta, että Manasse olisi näin rukoillut, mutta rukous noudattaa psalmien muotoa ja sen sanoma on hyvä. Manasse olisi voinut ihan hyvin rukoilla vankeudessa sillä tavalla. Tässä kappale rukouksesta: ”sillä sinun voimaasi ja kirkkauttasi ei voi kukaan vastustaa. Vihaasi, jolla uhkaat syntisiä, ei kukaan kestä. Mutta mittaamaton, käsittämättömän suuri on myös armo, jonka olet luvannut. Sinä olet Herra, sinä olet Korkein, lempeä, pitkämielinen ja täynnä armoa. Sinä voit muuttaa mielesi, peruuttaa määräämäsi rangaistuksen… “sillä syntejä, joihin olen syyllistynyt, on enemmän kuin meressä hiekanjyviä. Herra, usein olen rikkonut, hyvin usein, niin paljon olen tehnyt vääriä tekoja, etten ole arvollinen nostamaan silmiäni ja katsomaan taivaan korkeuteen. Osoitat hyvyytesi siinä mitä minulle teet: suuressa armossasi pelastat minut, vaikka en sitä ansaitse.” Manassen rukous‬ ‭1:9, 1‬:‭5‬-‭7‬ ‭Manassen tarvitsi vain kääntyä Jumalan puoleen ja hän sai armon. Jumalan pyhyys ei siedä syntiä, mutta hänen armonsa peittää kaikki synnit Kristuksen sovitustyön tähden. Ihmisen osa on kääntyä Jumalan puoleen ja ottaa vastaan armo. Suuretkaan synnit eivät estä Jumalan armoa. Jumalan armo on niin suuri ettemme voi käsittää sitä.

Hepr. 1

Heprealaiskirje alkaa eri tavoin kuin mikään muut kirje. Siinä ei ole mitään alku tervehdyksiä, vaan mennään suoraan suomalaisittain asiaan. Jumalan ilmoitus itsestään meille on selkeä. Jumala on puhunut monet kerrat, monilla tavoilla ihmisten välityksellä, lopulta hän itse tuli ihmiseksi ja on pojassaan puhut meille. Johannes sanoo, me katselimme hänen kirkkauttaan, sen kaltaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on Isältä. Jeesus sanoo: Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän. Hän, lunastajamme, on luonut meidät. Luoja tuli ihmiseksi ja puhui meille. Hänen sovitustyön tähden olemme saaneet armoa armon päälle. Hän on puhunut monet kerrat ja monin tavoin ja hänen puheensa on totta. Kukaan ei voi väittää etteikö hän olisi puhut ja ilmaissut itseään meille. Meidän tulee vain uskoa ja luottaa hänen sanaansa. Hän on luotettava ja hän pitää lupauksensa. Pidetään kiinni hänen totuudestaan. Uskotaan hänen lupauksiinsa. Hän puhuu totta, hän on tosi Jumala.

Mika M

2 Aik. 32

Kiitollisuus Jumalaa kohtaan muistuttaa meitä, keneltä olemme saaneet kaiken. Kiitoksen unohtaminen voi johtaa siihen, että ajattelemme saaneeni kaiken oman ansiomme perusteella. Ylpeilemme sitten omilla teoilla ja Jumala unohtuu. Jumala ei halua, että käännämme selkämme hänelle. Hän tietää ettemme selviä. Joudumme eksyksiin, emmekä löydä enää sellaista ravintoa, joka täyttää nälkämme. Ihmisvoima vie pois Kristuksesta ja armosta, sijaan tulee armottomuus ja oma ansio. Se perustus ei kestä. Sen takia kääntyminen Jumalan puoleen on ainoa tapa kestää vihollisen edessä. Häneltä olemme saaneet kaikki. Hänen ansiostaan olemme elossa, hänen ansiostaan olemme saaneet syntimme anteeksi, hänen voimallaan kestämme vihollisen edessä. Muistetaan olla luojallemme kiitollisia, hän on hyvä Jumala ja hyvän lähde.

Filem. 1

Karanneet orjan omistajalle osoitettu kirje tuo itselle mieleen puolustuspuheen kuolemaan tuomitun puolesta. Karanneen orjan omistaja olisi voinut halutessaan tappaa orjansa. Orjalla ei ollut mitään oikeuksia, hän oli toisen omaisuutta. Onesimus oli yleinen orjan nimi, nimi kuvasi orjaa, hän oli hyödyllinen omistajalleen. Kirje on taitavasti kirjoitettu puolustuspuhe ja kuvaa, miten Jumalan rakkaus on muuttanut radikaalisti ihmisten välisiä suhteita. Juutalainen Paavali kutsuu orjaa rakkaaksi ja korostaa Filemonille Onesimuksen olevan hänelle nyt veli. Paavali ei kuitenkaan käske Filemonia, vaan vetoaa Filemonissa yhteiseen rakkauteen, veljeyteen ja hyvyyteen, jonka Kristus on antanut.  Paavali jopa sanoo: laita Onesimuksen rike minun laskuuni, minä voin sen kantaa.

Uudessa testamentissa ei puhuta orjuutta vastaan, mutta kirje Filemonille osoittaa, että käytännössä orjuuden toteuttaminen perinteisellä tavalla oli mahdotonta. Veli ei voi orjuuttaa veljeä, mutta orjien tuli kunnioittaa omistajaansa veljeä, erityisellä kunnioituksella. Orjan ja omistajan välille tuli keskinäinen kunnioitus, vaikka orjan asema ei sinänsä muuttunutkaan. Orjaa alettiin pitää ihmisenä seurakunnan keskellä eikä kauppatavarana. Paavali sanat Onesimuksesta ovat koskettavat. ”Kovin rakas hän on minulle – kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!” Filemonin kirje on kaunis kirje Jumalan muuttavasta rakkaudesta. Jumalan rakkaus tekee ihmisten edessä hyödyttömästä ja arvottomasta ihmisestä hyödyllisen ja arvokkaan. Jumalan rakkaus muuttaa ihmisten välisiä suhteita, se on muuttanut kokonaisia yhteiskuntien arvojärjestyksiä, arvoasetelmia ja muuttaa edelleen. Rukoillaan tänäänkin Jumalan rakkauden muuttavaa voimaa meidän yhteiskuntaamme.

Mika M

2 Aik. 31

Hiskia teki uskollisesti sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Kaikessa, mihin hän ryhtyi, koskipa se sitten temppelin jumalanpalvelusta, lakia tai käskyjä, hän noudatti Jumalan tahtoa. Hän teki näin kaikesta sydämestään, ja niin hän menestyi.” 2. Aik. 31: 21. Uskollisuus hyvän tekemisessä on sellaista, jota kaipaa nähdä omassa elämässä, työssä ja seurakunnassa, ihmisten kesken. Jos ihminen tekee uskollisesti elämässään jotakin asiaa, niin hänestä pitäisi tulla hyvä asian tekemisessä. Jos uskollisuus on sitä, että tekee aina asiat mitä pitää eikä luista tekemisestään, niin senhän pitäisi tuottaa paljon hyvää ympärille. Oikean tekeminen, tuo minulle mieleen oikeudenmukaisuuden. Oikeudenmukaisesti toimiva ihminen ei väheksy ketään ihmistä, arvostaa kutakin ihmistä sellaisena kuin hän on.

Olen nähnyt tällaisia ihmisiä, joista oikein huokuu hyvän tekeminen. Minä olen saanut heiltä paljon hyvää elämääni. Tällaisten ihmisten seurassa on helppo hengittää, Hiskiaa kuvataan tällaisena ihmisenä. Kumpa voisin olla itsekin tällainen ihminen. Oliko Hiskia kuitenkaan aina oikeasti toimiva ja hyvää tekevä ihminen? Mehän olemme syntisiä ja väistämättä synti näkyy elämässämme. , Jospa tässäkin lauseessa näkyy se, miten Jumala näkee meidät Kristuksen sovitustyön kautta. Hän näkee meidät aina puhtaina ja vanhurskaina, hänen ansiostaan. Toisaalta hän myös näkyy elämässämme hyvänä, hyvä näkyy, vaikka vajavaisena. Vajavaisenakin Kristuksen hyvyys näkyy elämässämme. Hänen ansiostaan voimme tehdä hyvää ja ajatella hyvää itsestämme ja toisistamme.

Tit. 3

Pyrkimys ystävällisyyteen ja lempeyden osoittamiseen kaikille ihmisille riitelyiden sijaan ei voi tuoda oikein mitään muuta kuin hyvää mieltä toisille ja itselle. Paavali toteaa, että kaikenlainen typerä väittely on turhaa ja hyödyntöntä. Ihmiset näkevät erilaiset asiat eri tavoin, eikä niistä kiistely edistä toisen hyvää. Toinen haluaa tehdä eri asioita kuin toinen, eri tavoin kuin toinen, päämääränä meillä on kristittyinä kuitenkin sama, usko on sama ja evankeliumi on sama. Keskitytään pelastajamme tekoon. “Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.”

Mika M