Tekijä: Mika Mouhu

2 Aik. 30

Jumalan anteeksiantamista on vaikeaa ymmärtää. Vanhassa Testamentissa on lueteltu Israelin kansan kohdalla monia monia erilaisia syntejä, joita he tekivät. Nämä synnit olivat ulkonaisia tekoja. Uudessa Testamentissa synti listaan lisätään vielä meidän kaikki ajatuksemme ja sanamme. Jokaisen meistä on tunnustettava syntisyytemme Jumalan edessä. Kun ymmärrämme syntisyytemme, niin meidän on vaikea käsittää Jumalan anteeksiannon määrää. Onko oikeasti kaikki synnit annettu anteeksi, kun uskomme. Yhtenä päivänä kuuntelin erään ystäväni selitystä, miksi hän luopui uskostaan. Hän luetteli yhtenä syynä, että kaikki synnit ovat liian helposti kuitattu, ihmisen pitää kantaa oma vastuunsa eikä sälyttää vastuuta jonkun toisen päälle, En alkanut väittelemään hänen kanssaan, koska olimme jo aikaisemmin keskustelleet monet kerrat asioista. Mieleeni tuli, että meidän on vaikeaa hyväksyä armoa. Helpompaa olisi jos emme olisi kiitollisuuden velassa, vaan joutuisimme hyvittämään teoilla syntimme edes jollakin teolla. Lisäksi on vaikeaa ottaa vastaan anteeksiannon lahjaa, on vaikeaa hyväksyä, että kaikki menneet teot on annettu anteeksi. Anteeksiantohan ei tarkoita oman vastuun pakenemista. Armo kuitenkin tarkoittaa, että Kristus on kantanut syntimme ristillä. Kaikki on annettu yksinkertaisesti anteeksi uskon kautta. Kannan syntisten tekojeni seurauksia, mutta voin hyväksyä, että olen Jumalan lapsi, jolla on armahtava Isä. Isäni ei hylkää minua, vaan antaa anteeksi, kun käännyn hänen puoleensa. Hän on itse Kristuksessa kantanut syntimme, syyllisyytemme, taakkamme.  Minun on vain käännyttävä hänen puoleensa ja ottaa vastaan anteeksiannon lahjana. Tänäänkin minun tulee taas se tehdä ja saan armon osakseni.

Tit. 2

Terveeseen oppiin kuuluu kaikin voimin hyvän tekeminen. Paavali kehottaa Titusta johtajana olemaan esimerkki hyvän tekemisessä. Terveessä opissa on läsnä armollinen ja hyvä Jumala. Jumalan armon ymmärtäminen johtaa elämään, jossa armahtaa toisia. Armolliset sanat ja teot edistävät hyvää toisen ihmisen elämässä. Vapaus kaikesta vääryydestä johtaa hyviin tekoihin. Mitä kaikkea vapaus vääryydestä voi olla? Itselle tulee mieleen hyvin pieniä, mutta mielestäni tärkeitä asioita tai tekoja, jotka edistävät hyvää. Jos teen työni mahdollisimman hyvin, niin edistän hyvää toisten elämässä. Omassa työssäni kohtaan paljon nuoria ihmisiä. Jos sanoillani rohkaisen heitä niin voin mahdollisesti edistää hyvää heidän elämässään. Toisinaan joudun sanomaan heille myös ikäviäkin asioita, muistuttaa tekemättömistä tehtävistä. Kuitenkin tuntuu, että ihmisten rohkaiseminen tekemään omia valintoja on ollut hedelmällisempää kuin asioiden tekemättä jättämisestä muistuttaminen. Lannistavilla sanoilla on lyöty monesti leima varsinkin nuoren mieleen, joka on voinut jopa estää hyvien asioiden tapahtumisen hänen elämässään ja voinut jopa katkeroittaa hänen mielensä. Monia tällaisia ikäviä tarinoita on joutunut lukemaan lehdistä. Terveen opin mukainen opetus yhdessä sitä todistavan elämän kanssa johtaa ihmiset Jumalan hyvyyden äärelle, hänen armonsa ja rakkauden luokse. Kaikessa tulee kuitenkin muistaa Jumalan armo itseä ja toisia kohtaan, rehellisyys omien virheiden, syntien tunnustamisessa tuo aina armon puhdistavalle lähteelle.

Mika M

2 Aik. 29

Ensimmäisen temppelin vihkimisen jälkeen kuvataan kuinka Jumalan kirkkaus täytti temppelin. Temppeli oli merkki Jumalan läsnäolosta israelin kansan keskellä. Siellä kansan tuli uhrata syntiensä edestä ja palvella Jumalaa. Hiskia uudisti temppelissä suoritettavan jumalanpalveluksen, jota sanottiin uhripalvelukseksi. Uudistamisen seurauksena koko kansa iloitsi siitä, mitä Jumala oli heille antanut. Jumalan palvelus toi ilon koko kansan elämään. Raamatussa puhutaan pelastuksen riemusta ja kuvataan Jumalan valtakunta olevan iloa, rauhaa ja rakkautta Pyhässä Hengessä. Täyttääkö mieleni ilon, vai onko mieleni ollut vain kiinni korkeassa sähkön pörssihinnassa. Olenko iloinen pelastuksesta, täyttääkö mieleni pelastuksen riemu? Tanssinko rajusti niin kuin Daavid uhratessaan Jumalalle, “Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä.” 2. Sam. 6:14. Joudun toteamaan, että enemmän elämässäni pyörivät elatuksen murheet, toki myös muutkin ikävät asiat, joita tapahtuu elämässäni ja ympäröivässä maailmassa. Itkulle ja surullekin on paikkansa. Itkekää itkevien kanssa, kun todellinen murhe täyttää mielen. Kun läheisen ystäväni vaimo kuoli hiljattain niin itkimme menetystä yhdessä. Itkun ja surun keskellä ystäväni kuitenkin sanoi olevansa kiitollinen elämästään, jonka sai viettää vaimonsa kanssa. Voisinko minä kiittää tänään Jumalaa hänen hyvyydestään? Voisinko iloita pelastuksesta, armosta, jonka olen saanut osakseni. Herra tuon eteesi kaiken raskaan painon, joka tuntuu vievän ilon elämästä, pelastuksesta. Täytä minut sinun ilolla, rakkaudella ja rauhallasi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu.

‭

Tit. 1

Titus oli kreikkalainen, joka oli tullut juutalaisen Paavalin johdattamana uskoon. Hän oli ennen Kreetan jäämistä ollut Paavalin työtoverina (2 Kor 8:23) jo aivan Paavalin lähetystyön alkuajoista lähtien (Gal 2:1,3). Paavali oli jättänyt hänet nyt Kreetalle organisoimaan sinne syntyneitä seurakuntia. Perimätiedon mukaan Titus oli elämänsä lopulla Kreetan piispana ja kuoli siellä. Titus oli nähnyt viereltä, miten apostoli Paavali eli ja oli ollut merkittävänä apuna Paavalille Korintin seurakunnan ongelmien selvittäjänä (2. Kor. 7:6-16, 8:6, 16-24, 12:18). Ennen Kreetaan jäämistä Titus oli siis osoittanut kykynsä johtaa. Paavali ei jättänyt uskoon tulleita ihmisiä yksin, hän piti heistä huolta. Hän halusi, että seurakunnilla on parhaat mahdolliset johtajat, jotka johtavat esimerkillään ja pitävät huolta terveestä opetuksesta seurakunnassa.

Kreetalaiset eivät olleet mitenkään helppoja johtaa. Kreetalaiset olivat tunnettuja petollisuudestaan ja epäluotettavuudestaan. Paavali lainaa todennäköisesti kreikkalaisen runoilijan Epiminidesta lauseella: Petturi Kreetan mies, laiskurivatsa. Harva antaisi omasta kansastaan tällaisen kuvauksen. Seurakuntaan oli hyvin nopeasti tullut harhaopettajia, jotka vielä vaativat elatusta opettaessaan vääriä opetuksia seurakunnan keskellä. Kirjeellä Paavali osoitti kuinka tietoinen hän oli Tituksen kohtaamista haasteista. Hän tunsi kreetalaisten ajattelun ja halusi kertoa Titukselle kuinka hän voi samaistua tilanteisiin, joissa Titus kamppaili. Ohjeiden antaminen oli tärkeä tuki epävarmuuden keskellä. Kirje on hyvin rohkaiseva ja kehottaa Titusta pysymään lujana opissa sekä seurakunnan tulevia johtajia.

Kirje rohkaisee meitä Jumalan palvelijoita. Jumalan palvelijalta vaaditaan rohkeutta pysyä kiinni opin mukaisessa ja luotettavassa sanassa. Tarkoituksena ei ole osoittaa omaa paremmuuttaan tietämyksellään, vaan rohkaista pysymään Jumalan armossa. Vastustajiakin tulee ja heidän väitteitä voi kumota, kun kyse on terveen opin puolustamisesta. Terveen opin puolustamisessa on kyse evankeliumin puolustamisesta. Harhaoppi vie pois Kristuksen sovitustyöstä, se kieltää Jumalan armon, ristin sovitustyön, vanhurskauden yksin uskosta ja vie pohjan anteeksiantamukselta. Harha oppi poistaa jotakin tai lisää jotakin ilosanomaan ja vie pois ilon ja sanoman. Se tuo elämään raskaan taakan, jonka alla usko ja toivo häviää. Harhaoppi ei tunnusta kolmiyhteistä Jumalaa: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Pysykäämme horjumatta kiinni uskostamme, levätkäämme tänäänkin Jumalan armossa ja ansiottomassa rakkaudessa. Pysykäämme yhteisessä ja samassa uskossamme vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen.

Mika M

2 Aik. 28

Elämän synkimmät ajatukset  tuntuvat piinaavan itseäni usein juuri yöllä. Monena yönä olen herännyt, kun omat syntini ovat ahdistaneet minua. Olen pelännyt, että Jumala on hylännyt minut. Olen tuntenut suurta tyhjyyttä, tarkoituksettomuutta ja pelkoa. Olen kokenut olevani meressä, jossa pyörre imee minut syvyyksiin. Kun taas tällaisen pimeänä yönä rukoilin Jumalalta armoa osakseni niin mieleeni tulivat Heprealaiskirjeen sanat: ”jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” Nuo sanat tuntuivat siinä hetkessä tuovan itselle lohdun ja helpotuksen. Mieleeni tuli ajatus, että jos Jumala olisi minut hylännyt, niin en edes ajattelisi häntä. En kääntyisi hänen puoleensa armoa pyytäen. Tuntui, että ahdistus toi minut Jumalan armon ja rakkauden äärelle. Yön pimeyden keskellä Jumala muistutti minua armostaan ja koin taas armollisen Jumalan läsnäolon. Tämän päivön luvussa kerrotaan kuinka Jumala monella tapaa kuritti Israelilaisia. Luvussa todetaan näin:  “Suuren ahdinkonsakaan aikana kuningas Ahas ei kääntynyt Herran puoleen.” 2. Aik.‬ ‭28:22‬. Ahas palvoi epäjumalia, luotti omiin voimiinsa ja ihmisiin eikä Jumalaan ja hänen armoonsa. Jumala olisi halunnut hänen vain kääntyvän hänen puoleensa. Jumalan kuritus voi olla erilaista eri ihmisten kohdalla, sen takana on kuitenkin rakkaus. Jumala haluaa meidän pysyvän hänen armossaan ja rakkauden tiellään. Se on hänen tahtonsa. Minua hän ohjasi taas oikealle tielle, luottamaan hänen ansioonsa ja armoonsa, eikä omiin tekoihini. Tänäänkin voin todeta sinulle: Jumala ei ole hylännyt sinua eikä minua. Hänen sylinsä on aina avoinna sinulle ja minulle.

2 Tim. 4

Sanoilla on merkitystä, sanotuilla sanojen hetkellä ja paikalla on merkitystä. “Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.” 2Tim. 4:2‬ Itselle tuli mieleen, että sopiva ja sopimaton aika liittyisi enemmänkin itseeni. Monesti meidän itse pitämämme asiat ja hetket tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin hetken pysähtyminen lähimmäisen vierelle. Tuntuu, että Paavali kehottaa Timoteusta julistamaan jatkuvasti sanaa, myös silloin, kun se ei olisi Timoteukselle sopiva aika. Nuhtelu ja moite ovat sanoja, joissa tuntuu negatiivinen sävy. Tuntuu, että nuo kaksi sanaa ovat enemmänkin aiheuttaneet ihmisille henkisiä vammoja tai eivät ole tuottaneet ainakaan itselle tai toisille hyvää. Olen itse ainakin käyttänyt väärin moitteita ja nuhtelua. Toki monia muitakin lähimmäisiä loukanneita sanoja. Kuitenkin Paavali kehottaa Timoteusta käyttämään myös nuhtelua ja moittimista.

Millainen nuhtelu ja moite voisivat sitten olla sellaisia, jotka tuottaisivat ympärille oleville ihmisille hyvää, rohkaisisivat heitä elämässään ja vahvistaisivat heidän uskoaan. Jos katsoo, miten kirjeessä nuhteilla ja moitteilla tarkoitetaan, niin pitää palata hieman taaksepäin ja lukea vielä eteenpäin. “Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” 2. Tim. ‭3:14‬. Lisäksi “Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.” 2. Tim. 3:16-17‬. Luvussa kolme on luetteloita millaisia ihmiset ovat, kun kuuntelevat ketä tahansa opettajaa. Lisäksi siellä kuvaus siitä, mitä apostolit opettivat, kuvaus mitä heidän opetuksensa sai aikaan ympärillä olevissa ihmisissä. Niiden tarkoitus ei ollut käyttää ketään hyväkseen eikä vahingoittaa ketään, vaan tuoda hyvän Jumalan tahto esille. Nuhtelun ja moitteen tarkoitus on ohjata ihmisiä pysymään apostolien opetuksessa, armon evankeliumissa. Niiden tarkoitus on tuoda hyvää ihmisen elämään. Jumalan sanasta löytyvät ohjeet hyvän Jumalan tahdon mukaiseen elämään, näitä sanoja tulee käyttää viisaasti, ei toisia lyöden. Sopivasti sanottuna, sopivassa hetkessä, ei välttämättä itselle sopivassa, ne tuottavat hyvää ympärillä oleville ihmisille. Herra anna minulle tänäänkin sinun hyviä armon sanoja ja rohkeutta sanoa niitä silloinkin, kun minulla olisi omasta mielestä liian kiire toisen vierelle pysähtymiseen.

Mika M