Tekijä: Pekka

5. Moos. 3

2. Tess. 3

Jokin aika sitten keskustelin työpaikalla muutaman kollegan kanssa siitä, miten monesti tuntuu siltä, ettei nyky-yhteiskunnassa keneltäkään saa vaatia mitään. Jos vaaditaan, niin ihmiset ahdistuvat, masentuvat ja lamaantuvat. Ehkä tämä kuitenkin on liian pessimistinen tulkinta nykymenosta. Toivottavasti tilanne ei ole oikeasti näin synkkä.

Armosta meidät on pelastettu (vrt. Ef. 2:8-9). Pelastus on täysin Jumalan lahja. Ihminen ei voi sitä teoillaan ansaita. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, miten armossa elämämme. Vaarana on Paavalin sanoin alkaa elää kurittomasti ja touhuta joutavia (2. Tess. 3:11). Edellinen tuntuu aika kovalta toteamukselta, mutta jälkimmäinen tuntuu jollakin tavalla tutummalta. Yhteen ne kuitenkin liittyvät.

Uskoisin, että meillä kaikilla on varsin korkea kynnys puuttua toisen ihmisen elämään. Joskus se kuitenkin olisi paikallaan. Haluaisin ajatella niin, että Paavalin mainitsema veljen ojentaminen (2. Tess. 3:15) tarkoittaa sitä, että asetumme rukoillen toisen ihmisen rinnalle hänen elämänsä taisteluissa ja nöyrästi kysymme, miten hän itse tilanteensa näkee ja minkälaista apua tai tukea hän ehkä tarvitsisi päästäkseen omalla uskon taipaleellaan eteenpäin. Toivottavasti hän rohkaistuisi arvioimaan elämäänsä ja muuttamaan sen suuntaa, kun asiaa ei esitetä hänelle ylhäältä päin tulevan vaatimuksena.

Pekka

5. Moos. 2

2. Tess. 2

Paavali jatkaa opetustaan Herran päivästä. Ennen tuota päivää käydään kovaa taistelua ihmisten sieluista. Sielunvihollinen yrittää kaikin tavoin estää Jumalan hyvän tahdon toteutumisen. On tärkeää säilyttää maltti, pysyä lujana, pitää kiinni apostolien opetuksista ja rohkaistua Isän ja Pojan rakkaudesta, armosta, iankaikkisesta lohdutuksesta ja hyvästä toivosta.

Pekka

5. Moos. 1

2. Tess. 1

Joskus paljon nuorempana kohtasin ihmisen, joka alkuesittelyjen jälkeen kysyi hyvin suoraan: ”Odotatko Jeesusta Kristusta takaisin tulevaksi?” Kysymys oli hyvin yllättävä,  koska noin ei yleensä kysytä. Vastasin kysymykseen myöntävästi, mutta mietin, oliko kysymys asiallinen vai ei.

Ajatus Jeesuksen toisesta tulemisesta, aikojen loppumisesta ja viimeisestä tuomiosta ymmärtääkseni pääsääntöisesti ahdistaa ihmisiä. Täytyy myöntää, että ajatus ahdistaa itseänikin jonkin verran erityisesti niiden ihmisten puolesta, jotka eivät turvaudu Jeesukseen. Olenko pitänyt evankeliumia esillä niin, että mahdollisimman monella olisi ollut mahdollisuus sanoa Jeesukselle kyllä? Rehellisesti on myönnettävä, että aika surkea oma saldoni on.

Vaikka Jeesuksen paluu ja viimeinen tuomio ovat keskeisiä asioita uskossamme ja niistä olisi ehkä syytä enemmänkin puhua ja opettaa, niin kuitenkin vielä tärkeämpää on mielestäni katsoa maailmaa ja ihmisiä Jumalan rakkauden näkökulmasta. Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan. Jumalan rakkaus on tullut täydellisesti ilmi Jeesuksessa.

Miten voimme omalta osaltamme olla mukana tässä rakkauden työssä kärsivien ja ahdistuneiden ihmisten tukena ja rinnalla? Tuomion julistaminen ei ole mielestäni ainakaan viisas lähestymistapa.

Pekka