Tekijä: Pekka

Hes. 35

Luuk. 8

Ymmärrän biologiasta ja maanviljelystä hyvin vähän. Täytyy tunnustaa, etteivät ne ole minua elämäni aikana kovin paljon edes kiinnostaneet, vaikka lapsuuden perheessäni ns. sosiaalistuin agraariyhteiskunnan työkulttuuriin, jossa lasten täytyi osallistua mm. perunan istutukseen, kasvimaan kitkemiseen, perunannostoon sekä puutarha- ja metsämarjojen poimintaan. Kaikkien näiden asioiden tekemistä olen kuitenkin jatkanut koko elämäni ajan, mutta en voi sanoa, että olisin erityisen innostunut niistä. Ymmärrän, että ne ovat todella tärkeitä asioita, mutta minulle ne ovat jostain syystä kuitenkin enemmän ns. pakkopullaa.

Hyvin vajavaisella ymmärrykselläni yritin pohtia kylväjävertausta (Luuk. 8:4-15), jossa Jeesus puhuu mm. siemenestä, kylvämisestä, maaperästä, tallautumisesta, taivaan linnuista, kuivuudesta, kosteudesta, ohdakkeista (rikkakasveista) ja hyvän maan tuottamasta satakertaisesta sadosta. Minulle tämä puhuu ennen kaikkea siitä, että siemenen kylvämisen ja sadon korjaamisen välillä todella moni asia voi epäonnistua, minkä vuoksi satoa ei ole lopulta korjattavana. Tärkeä on myös näkökulma, että täydellinen onnistuminen voi johtaa satakertaiseen satoon. Voisi ehkä ajatella niin, että Jumala tekee tämän hyvyydessään mahdolliseksi sen vuoksi, että epäonnistumisten aiheuttamat menetykset voidaan korjata ja korvata.

Ehkä minun olisi hyvä olla kiinnostuneempi kasvun ihmeestä niin luonnossa kuin hengellisestikin. Kummassakin on kyse ymmärtääkseni Jumalan ihmeellisestä työstä ja vaikutuksesta. Oma roolini olisi varmistaa, että kasvulle on mahdollisimman hyvät edellytykset siltä osin kuin voin asioihin vaikuttaa.

Erityisesti nyt kriisiaikoina olisi hyvä rukoilla, että säät ja olosuhteet olisivat suotuisat hyvän sadon saamiseksi. On se varmasti tärkeää muulloinkin, mutta hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä helposti unohtuu, kuinka riippuvaisia olemme siitä, että Jumalan luoma luonto tuottaa meille ravintoa. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että olisimme valmiita vastaanottamaan runsasta ja ravitsevaa hengellistä ravintoa, ja siten saisimme kasvaa ja vahvistua uskossamme Jeesukseen.

Pekka

Ps. 121

Room. 3

Olen kirjoittanut näitä Raamattu-kommentteja kesäkuusta 2013 alkaen. Katsoin mielenkiinnosta, kuinka monta kertaa olen kommentoinut Roomalaiskirjeen 3. lukua ja kuinka monta kertaa olen siihen viitannut. Tilastot kertoivat, että kommentointivuoro on osunut tähän lukuun kaksi kertaa (25.1.2018 ja 15.3.2020). Sen lisäksi olen viitannut jakeisiin 22-24 seitsemän kertaa.

Ehkä tämä kertoo ainakin siitä, että itselleni em. jakeet ovat tärkeitä ja keskeisiä. Siinä ollaan ns. evankeliumin ytimessä. Jos ihmiseltä puuttuu ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset ovat samassa asemassa ja että jokainen ihminen on syntinen ja vailla Jumalan kirkkautta, niin maailma näyttää varmaankin pahimmillaan juuri sellaiselta, mitä voimme jakeista 9-18 lukea. Kuvaus tuntuu valitettavan ajankohtaiselta. Puhetta Jumalasta, hänen valituistaan ja hänen antamastaan tehtävästä on ilmassa, mutta yksi oleellinen asia taitaa kuitenkin puuttua: Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen. Tämän vuoksi tuo puhe on turhaa, tyhjää ja turmiollista, koska se edistää vain sielunvihollisen tarkoitusperiä.

Kiitos, Jeesus, että sinä olet tie, totuus ja elämä kaiken tämän maallisen sekasotkun keskellä!

Pekka

Ps. 120

Room. 2

Paavali asettaa meidät valinnan paikalle: tottelemmeko totuutta vai vääryyttä (Room. 2:8)? Tällä valinnalla on ratkaiseva merkitys iankaikkisuuden kannalta (Room. 2:7).

Perustuuko iankaikkisen elämän saaminen sittenkin tekoihin (Room. 2:6-7)? Paavali puhuu siitä, että ”Jumala maksaa jokaiselle tekojensa mukaan” ja että ”niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän [Jumala] antaa ikuisen elämän”. 

Itse ymmärrän tämän niin, ettei ole yhdentekevää, miten elän. Valinnoillani ja teoillani on paljon vaikutusta omaan ja toisten ihmisten elämään. Perusvalinta on kuitenkin se, käännynkö Jumalan ja Jeesuksen puoleen (vrt. Ef. 2:1-10). Pelastus on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin vaan Jumalan armoon, joka on tullut ilmi Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Jumalan hyvyys saa aikaan sen, että haluan kääntyä. Jumalan hyvyys saa aikaan sen, että haluan tehdä hyvää.

Pelastus ja iankaikkinen elämä eivät siis perustu ihmisen tekoihin. Niillä on kuitenkin merkitystä viimeisellä tuomiolla (Room. 2:4-6, 1. Kor. 3:10-15). Toivottavasti emme koe tätä kuormittavana vaatimuksena, vaan kutsuna pelastukseen ja ”Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef. 2:10).

Pekka