Tekijä: Pekka

Jer. 8

Matt. 8

Aikanaan yläasteella historian opettajani kertoi oppitunnilla seuraavan puujalkavitsin. Voi olla, että muistan yksityiskohdat väärin, mutta toivottavasti ajatus on edes sinnepäin. Radiosta tuli uutinen, jossa kerrottiin, että Suomen valtuuskunta lähtee Moskovaan hieromaan rauhaa. Pieni poika kuuli uutisen ja kysyi vilpittömällä lapsen äänellä: ”Ai, onko Moskovassakin Rauha-niminen täti?”

Tuo puujalkavitsi tuli mieleeni, kun mietin sitä, että rauha voi liittyä elämän yleisiin, yhteisöllisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin (vrt. Jer. 8:11) tai ihmisen henkilökohtaiseen todellisuuteen. Se voi olla hyvinkin abstrakti käsite tai sitten hyvin konkreettisia ja käytännöllisiä arjen tekoja.

Rauhalle on varmasti monia määritelmiä, joihin en nyt perehtynyt. Jotenkin tästä nousi mieleeni seuraava kolmijako: rauhan tuhoaminen (eri tavoin toisten ihmisten hyväksikäyttäminen), vallitsevan tilanteen ylläpitäminen (välinpitämättömyys) ja rauhan edistäminen (toisten asemaan asettuminen ja auttaminen). En tiedä, onko tuossa mitään järkeä, mutta itseni se laittoi pohtimaan sitä, miten itse toimin.

Kuten päivän evankeliumitekstistä voimme lukea, Jeesus tuli lähelle ihmisiä ja auttoi heitä monin tavoin. Se herätti luottamusta, mutta myös vastustusta. Jeesus eli elämän, jossa oli monia levottomuutta ja rauhattomuutta aiheuttavia elementtejä. Omilleen hän kuitenkin lupasi oman rauhansa (Joh. 16.33). Maailma ympärillä voi kuohua, mutta Jeesus on meidän rauhamme.

Pekka

Jer. 7

Matt. 7

Tämän päivän tekstit eivät päästä helpolla, kun niitä jää hetkenkin miettimään. Syntiin langenneen ihmiskunnan ja syntisen ihmisen elämä ilman Jumalaa saattaa näyttää maallisin mittarein ihan kohtuulliselta, vaikka Jumalan silmissä kaikki menee ns. päin mäntyä. Jumalakin saattaa elämässä olla jollakin tavoin mukana, mutta silloinkin vain ulkoisena koristeena, jolla ei käytännössä ole vaikutusta.

Jeesus varmasti tiesi ihmisen vaikeudet kuulla Jumalan puhetta ja neuvoja. Silti hän hyvin vahvasti kehottaa meitä pyytämään, etsimään ja kolkuttamaan, että meille annettaisiin, että me löytäisimme ja että meille avattaisiin (Matt. 7:7-8). Jälleen palataan siihen, että tärkeintä on pitää katse Jeesuksessa.

Pekka

Jer. 6

Matt. 6

Ylen radiokanavilla on Wikipedian mukaan kuulunut vuodesta 1964 alkaen Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma. Se tuntuu aika nuorelta verrattuna Jeremian kirjan 6. lukuun, joka on teemoiltaan hämmästyttävän ajankohtainen. Tulee tunne, että tämähän on melkein kuin tämän päivän sanomalehteä lukisi. Erityisen puhutteleva on jae 16: ”Näin sanoo Herra: – Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: >>Emme kulje!>>”.

Tuntuu siltä, ettei ihmiskunta opi historiasta yhtään mitään. Luulisi jo tässä vaiheessa tulleen aika selväksi, ettei sotimalla saada mitään hyvää aikaan. Jos jotakin historiasta voidaan oppia, niin näyttää siltä, että samat virheet toistuvat säännöllisin väliajoin. Aika vaikea ainakin minun on uskoa ihmisen hyvyyteen ja ihmiskunnan kehittymiseen, vaikkei kokonaiskuva täysin synkkä ole. Kyllä hyviäkin asioita tapahtuu kaiken kaaoksen keskellä.

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus opettaa toisten auttamisesta, Isä meidän -rukouksesta, anteeksiantamisesta, paastoamisesta, aarteiden kokoamisesta taivaaseen ja Jumalan huolenpidosta. Jumalan valtakunnassa on toisenlaiset periaatteet kuin tässä ajallisessa maailmassa. Meidän tehtävämme ei ole murehtia, vaan etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan ja luottaa siihen, että Jumala pitää kaikesta huolen (jakeet 31-34)!

Pekka