Tekijä: Pekka

Ps. 119:49-96

Mark. 15

Tämän päivän evankeliumitekstissä täyttyy Jesajan kirjan profetia (53:3-6):

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.”

Hiljaa painan pääni ja sanon: ”Kiitos, Jeesus!”

Pekka

Ps. 119:1-48

Mark. 14

Jos oikein Wikipediasta ymmärsin, Psalmit on kirjattu muistiin 200-luvulla ennen Jeesuksen syntymää. Tanakin eli juutalaisten pyhien kirjoitusten kaanoniin ne on puolestaan liitetty noin vuoden 100 (Jeesuksen syntymän jälkeen) tienoilla. Jos nämä tiedot pitävät paikkansa, psalmit olivat Jeesuksen elinaikana olemassa kirjoitetussa muodossa, mutta niitä ei vielä ollut hyväksytty juutalaisten pyhiin kirjoituksiin.

Tämä asia alkoi mietityttämään, kun luin ylipappien ja lainopettajien toiminnasta (Mark. 14:1, 53-65). Ilmeisesti he eivät olleet lukeneet esimerkiksi päivän psalmitekstiä, kun he juonittelivat, miten he saisivat Jeesuksen hengiltä. Tai jos olivat lukeneet, niin ehkä he ajattelivat, että tämä ei nyt kuulu virallisesti hyväksyttyihin teksteihin. Samalla kuitenkin unohtui Mooseksen käskyistä esimerkiksi se, ettei lähimmäisestä saa antaa väärää todistusta (2. Moos. 20: 16). Heillä näytti olevan paremmin muistissa Herran nimen pilkkaamisesta langetettava kuolemantuomio (3. Moos. 24:16). Tämä määräsi Jeesuksen kohtalon, ja niin Jumalan pelastushistoria sai täyttymyksensä väärän tuomion perusteella.

Psalmia 119 on innostavaa ja rohkaisevaa lukea, mutta tarvitsen Pyhän Hengen apua, että sanat muuttuvat todelliseksi elämäksi. Tähän liittyen voisi myös lukea ja mietiskellä Jaakobin sanoja (Jaak. 1:19-25).

Pekka

Ps. 118

Mark. 13

Hieman ristiriitaiselta tuntuu lukea psalmin ajatuksia ja Jeesuksen kuvausta viimeisistä tapahtumista rinnakkain. Psalmin sävy on myönteinen, kiittävä ja ylistävä, koska Herra on tukenut ja auttanut niin monin tavoin erilaisissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa. Jeesuksen kuvauksen sävy taas on hyvin synkkä ja ahdistava. Tuskinpa kukaan ihminen haluaisi kokea niitä asioita, joista Jeesus puhuu ja opettaa. Kaiken tuskan ja ahdistuksen jälkeen on luvassa kuitenkin Ihmisen Pojan eli Jeesuksen paluu voimassaan ja kirkkaudessaan. Se on vapautuksen päivä kaikille häneen uskoville. Onneksi emme tiedä, milloin tämä päivä koittaa, vaikka monet ovatkin sitä yrittäneet arvuutella ja epäonnistuneet.

Ehkä voisi ajatella niin, että päivän psalmi antaa ikään kuin toivon kehykset päivän evankeliumitekstille. Saamme luottaa siihen, että Jumala on hyvä, hän tietää tilanteemme ja auttaa meitä kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Me emme ole yksin. Meitä on paljon. Jeesus on meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20).

Pekka