Kirjoitan tätä lauantai-iltapäivänä 26.2.2022 (ettei vain jäisi viimetippaan, kun tämä julkaistaan vasta huomenna). On käyty järvellä hiihtämässä, saunottu ja syöty hyvää ruokaa. Masu on täynnä ja raukaisee mukavasti fyysisen rasituksen jälkeen. Ulkona paistaa aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta ja hanget hohtavat valkoisena. Kuitenkin tämän kaiken yllä lepää synkkä pilvi, kun Venäjän johto päätti toissapäivänä käyttää aseellista voimaansa ja hyökätä Ukrainaan eliminoidakseen kokemansa uhkan ja hakeakseen turvallisuustakuita muiden turvallisuudesta ja elämästä piittaamatta.
Venäjän johdon järjenjuoksua on täysin mahdotonta ymmärtää. Venäjä on aseistautunut ns. hampaisiin asti. Kuka tai mikä tällaista valtiota ulkopuolelta haluaisi uhata? On täysin käsittämätöntä, miten sokeita Venäjän vallanpitäjät näyttävät olevan omalle toiminnalleen ja sille, miten heidän toimintansa aiheuttaa pelkoa ympärillään. Ehkä tämä toiminta on kuitenkin täysin tietoista: halutaan tavoitella Venäjän/Neuvostoliiton imperiumin loiston päiviä hinnalla millä hyvänsä käyttäen hyväksi pelon ilmapiiriä. Tämä historiaan perustuva metodi on ilmeisesti riittävän hyvin käytössä testattu ja hyväksi havaittu.
Surullista on se, ettei Venäjän johto ole halunnut oppia valtakunnan historiasta mitään. Historia ei ainakaan ulkopuolelta arvioiden ole kovin kunniakas. Päin vastoin, se on todella hirveä monilta osin. Venäjän kansa ja lukemattomat ulkopuolisetkin ovat kärsineet monin tavoin johtajista, joiden jalat ovat olleet tukevasti ilmassa ja joille oman edun tavoittelu muista piittaamatta on ollut kaikki kaikessa.
Jeesus opettaa päivän evankeliumitekstissä puista ja hedelmistä (Matt. 12:33). Venäjän johdolle ei voi viime aikojen tapahtumien perusteella antaa näilläkään kriteereillä kovin hyviä arvioita. Samalla on kuitenkin muistettava, että hyvän ja pahan välinen taistelu lähtee liikkeelle yksilötasolta, ja periaatteessa kuka tahansa voi sopivissa olosuhteissa ja paineen alla syyllistyä tekoihin ja asioihin, jotka ovat kauhistuttavia. Yksilön valinnoilla ja ratkaisuilla on yhteisölliset ja yhteiskunnalliset vaikutuksensa niin hyvässä kuin pahassa. On hyvä muistaa Paavalin sanat (1. Kor. 10:12): ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” Lisäksi on hyvä muistaa hengellisen taistelun luonne ja siihen liittyvä Jumalan taisteluvarustus (Ef. 6:10-18).
Herra Jeesus, siunaa tänäänkin Ukrainan ja Venäjän kansoja! Tee tyhjäksi Venäjän johdon suunnitelmat! Auta välttämään verenvuodatusta! Vaikuta sovinnollisuutta ja anna rauhasi!
Pekka