Jer. 9, Matt. 9

Jer. 9

Matt. 9

Jeremian kuvaus ihmisten petollisuudesta on karua luettavaa (Jer. 9:1-7). Se on karkeassa ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala tahtoo (Jer. 9:22-23). Sen vuoksi Jeremia profetoi Jumalan rangaistusta koko Israelille.

Onko tämä aika erilaista kuin se, mitä Jeremia kuvaa? Valitettavasti näin ei taida olla. Näitä samoja asioita löytyy meidänkin ajastamme. Eipä oikeastaan tarvitse muuta kuin mennä iltapäivälehtien sivuille ja klikata muutamia otsikoita, niin elämän karuus ja suorastaan rumuus lyövät suoraan silmille.

Jeesus sääli ihmisiä, jotka ”olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla” (Matt. 9:36). Välillä tuntuu siltä, ettei julkisuudessa anneta ihmisille mitään armoa eikä tunneta sääliä. Saatetaan vedota sanontaan, jonka mukaan ”sääli on sairautta”. Aika armottomalle tämä aika monesti tuntuu. Osaavatko ihmiset edes kaivata muutosta tällaiseen ilmapiiriin?

Jeesus sanoi, että ”satoa on paljon” (Matt. 9:37). Missä se on? Miten sen löytäisimme ja miten sen tavoittaisimme? Olisiko jotakin enemmän, mitä voisimme tehdä?

Pekka

Jer. 8, Matt. 8

Jer. 8

Matt. 8

Aikanaan yläasteella historian opettajani kertoi oppitunnilla seuraavan puujalkavitsin. Voi olla, että muistan yksityiskohdat väärin, mutta toivottavasti ajatus on edes sinnepäin. Radiosta tuli uutinen, jossa kerrottiin, että Suomen valtuuskunta lähtee Moskovaan hieromaan rauhaa. Pieni poika kuuli uutisen ja kysyi vilpittömällä lapsen äänellä: ”Ai, onko Moskovassakin Rauha-niminen täti?”

Tuo puujalkavitsi tuli mieleeni, kun mietin sitä, että rauha voi liittyä elämän yleisiin, yhteisöllisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin (vrt. Jer. 8:11) tai ihmisen henkilökohtaiseen todellisuuteen. Se voi olla hyvinkin abstrakti käsite tai sitten hyvin konkreettisia ja käytännöllisiä arjen tekoja.

Rauhalle on varmasti monia määritelmiä, joihin en nyt perehtynyt. Jotenkin tästä nousi mieleeni seuraava kolmijako: rauhan tuhoaminen (eri tavoin toisten ihmisten hyväksikäyttäminen), vallitsevan tilanteen ylläpitäminen (välinpitämättömyys) ja rauhan edistäminen (toisten asemaan asettuminen ja auttaminen). En tiedä, onko tuossa mitään järkeä, mutta itseni se laittoi pohtimaan sitä, miten itse toimin.

Kuten päivän evankeliumitekstistä voimme lukea, Jeesus tuli lähelle ihmisiä ja auttoi heitä monin tavoin. Se herätti luottamusta, mutta myös vastustusta. Jeesus eli elämän, jossa oli monia levottomuutta ja rauhattomuutta aiheuttavia elementtejä. Omilleen hän kuitenkin lupasi oman rauhansa (Joh. 16.33). Maailma ympärillä voi kuohua, mutta Jeesus on meidän rauhamme.

Pekka

Jer. 7, Matt. 7

Jer. 7

Matt. 7

Tämän päivän tekstit eivät päästä helpolla, kun niitä jää hetkenkin miettimään. Syntiin langenneen ihmiskunnan ja syntisen ihmisen elämä ilman Jumalaa saattaa näyttää maallisin mittarein ihan kohtuulliselta, vaikka Jumalan silmissä kaikki menee ns. päin mäntyä. Jumalakin saattaa elämässä olla jollakin tavoin mukana, mutta silloinkin vain ulkoisena koristeena, jolla ei käytännössä ole vaikutusta.

Jeesus varmasti tiesi ihmisen vaikeudet kuulla Jumalan puhetta ja neuvoja. Silti hän hyvin vahvasti kehottaa meitä pyytämään, etsimään ja kolkuttamaan, että meille annettaisiin, että me löytäisimme ja että meille avattaisiin (Matt. 7:7-8). Jälleen palataan siihen, että tärkeintä on pitää katse Jeesuksessa.

Pekka