Tekijä: Pekka

Ps. 104 Hepr. 6

”Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan” (Hepr. 6:18). Mitkä nämä sanat ovat? Katsoin ja varmistin asian paristakin raamatunselitysoppaasta. Kyseessä ovat Jumalan lupaus ja vala. Novumin mukaan ”on mahdotonta, että Jumala rikkoisi lupauksensa ja pettäisi valansa”. Tämä on hyvin tärkeä vakuutus siitä, että voimme luottaa Jumalaan ja siihen toivoon, joka on edessämme. 

Tässä kohtaa tulee mieleeni Kalevi Lehtisen opetus toivon ankkurista (Hepr. 6:19). Hän korosti sitä, että ankkuri ei ole veneessä vaan veneen ulkopuolella. Jos ajatellaan, että vene kuvastaa meidän elämäämme, niin toivo ei ole meissä, meidän tunteissamme ja kokemuksissamme, vaan siinä, että ankkuri on meidän elämämme ulkopuolella. Käytännössä siis siinä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt.  Jeesus on elämämme toivon ankkuri, luja ja varma.

Pekka

Ps. 103 Hepr. 5

Tuntuu oikeastaan aika ihmeelliseltä, että Vanhasta testamentista löytyy tällaisia tekstejä, jotka ovat täyttä evankeliumia. Tuolloin elettiin kuitenkin ns. lain alla eikä Jeesuksesta ollut vielä muuta tietoa kuin profetioita. Toki päivän psalmista voi lukea ns. vanhan liiton mukaisia käsityksiä ja ajatuksia, mutta eivät ne näytä olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus opettaa Uuden testamentin puolella.

Psalmin jakeesta 104 mieleeni on jäänyt vahva muistijälki. Olin yhdessä monien muiden opiskelijoiden kanssa vuonna 1988 Navigaattoreiden vappukonferenssissa Vierumäellä. Navigaattorit on amerikkalainen kristillinen opiskelijajärjestö, joka tuolloin toimi Suomessa. Vappukonferenssin puhujana oli edesmennyt pastori-evankelista Kalevi Lehtinen. Muistan niin, että Kalevi puhui mm. siitä, miten hän nuorena, vasta uskoon tulleena mietti, mihin hän käyttää aikansa ja elämänsä, kun hän on nyt oppinut tuntemaan Jeesuksen ja päämääränä on iankaikkinen elämän taivaassa. Niihin aikoihin Kalevi luki psalmia 103, jonka jae 14 kuului vanhassa käännöksessä näin: ”Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Tämä jae puhutteli häntä vahvasti, kun hän ymmärsi, että hän on maan tomua ja että Jumala on hänet ja kaikki ihmiset kalliisti lunastanut Jeesuksen uhrilla. Tästä syntyi, jos siis oikein muistan, hänen kutsumuksensa viedä eteenpäin ilosanomaa Jeesuksesta. Omasta ja varmasti monien muidenkin puolesta voin sanoa, että Kalevin kutsumuksella ja elämällä oli ja on vielä edelleenkin valtava vaikutus todella monien ihmisten elämään.

Herramme Jeesus, auta meitä kuulemaan sinun äänesi: mihin haluat meidät johdattaa ja miten haluat meitä käyttää, niin että ilosanoma sinusta saa tavoittaa uusia ihmisiä ja Jumalan valtakunta laajeta!

Pekka

Ps. 102 Hepr. 4

Tämän päivän teema voisi olla matkalla oleminen ja perille pääseminen. Tekstien sävy on varsin alakuloinen, kun puhutaan matkalla olemisesta. Siihen kuuluvat mm. ahdinko, tuska, yksinäisyys, sairaus, pilkka, itku ja kuoleman todellisuus (Ps. 102).  Heprealaiskirjeen kohdasta luetteloon lisättäväksi löytyvät mm. epäusko, niskoittelu, paatumus ja matkalle jääminen.

Psalmin kirjoittajalla oli jo ymmärrys siitä, että Jumala hallitsee ikuisesti ja että hän armahtaa (Ps. 102:13-14). Edelleen hän toteaa, että Jumala luo uuden maan ja uuden taivaan (jakeet 26-27) ja että hänen palvelijoittensa ”lapset saavat asua turvassa ja heidän lastensa lapset ovat huomassasi” (jae 29). Heprealaiskirje korostaa Jeesuksen merkitystä ja sitä, että hän ymmärtää ”vajavaisuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin” (jae 15).

Toivottavasti meillä on vahvasti mielessämme elämämme päämäärä eli ”hänen lepopaikkaansa” pääseminen (Hepr. 4:1). Taivalletaan tänäänkin sitä kohti yhdessä Jeesuksen kanssa ja huolehditaan siitä, ettei yksikään meistä jää taipaleelle.

Päivän virtenä voisi laulaa esimerkiksi tutun lasten virren 490 ”Mä silmät luon ylös taivaaseen”. 

Pekka