Ps. 101, Hepr. 3

Ps. 101 Hepr. 3

Suomi täyttää tänään 104 vuotta. Liekö se ollut syynä, kun päivän teksteistä tuntui nousevan esille erityisesti sana ’luottamus’ (Ps. 101:6 ja Hepr. 3:2).

En tiedä, olenko oikeassa, mutta minulla on koko elämäni ollut se käsitys, että luottamus on meille suomalaisille todella merkittävä asia ja arvo. Ainakin muistan jo pienestä pitäen kuulleeni lauseen, jonka mukaan ”suomalaiseen voi aina luottaa”. Onko tämä ollut jollakin tavoin omahyväistä? Ehkä todellisuus ei kuitenkaan näin auvoinen ole koskaan ollut. Meihin suomalaisiinkin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Ehkä luottamuksen korostaminen osaltaan kuvastaa kotimaamme vaikeaakin historiaa, jonka kuluessa olemme olleet tilanteessa, jossa aseelliset rintamalinjat ovat kulkeneet ihmisten välillä maamme sisällä.

Luottamuksen rakentaminen vie paljon aikaa, mutta sen voi menettää hyvin nopeasti. Mielestäni päivän psalmi ja Jeesuksen esimerkki kutsuvat meitä rakentamaan luottamusta viisaasti, totuudellisesti, vilpittömästi ja ”Herran luottamuksen arvoisina”. Olemme itseämme suuremman palveluksessa. Hänen tahtonsa on, että vihollisuuden muurit hajotetaan (vrt. Ef. 2:14).

Rukoillaan erityisesti tänään rakkaan kotimaamme itsenäisyyspäivänä, että luottamus ja kunnioitus voi vallita erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Rukoillaan maallemme ja kaikille meille kansalaisille hyvän Jumalan siunausta, varjelusta ja selkeää johdatusta!

Pekka

Snl. 6, Ef. 6

Snl. 6 Ef. 6

Mielenkiintoista on verrata kahta luetteloa, jotka löytyvät tämän päivän teksteistä. Herra vihaa eikä siedä ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, ilkeitä juonia punovaa sydäntä, rikoksen tielle rientäviä jalkoja, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa sekä veljen veljeä vastaan yllyttävää ihmistä (Snl. 6:16-19). Jumalan taisteluvarustukseen kuuluu totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, jalkineina alttius julistaa rauhan evankeliumia, uskon kilpi, pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, Jumalan sana (Ef. 6:13-17).

Huomaatko eron/eroja näiden luettelojen välillä? Itselleni ainakin tulee ensimmäiseksi mieleen, että edellisessä luettelossa kuvataan ihmisen ominaisuuksia ja ihmisestä itsestään kumpuavia tekoja. Jälkimmäisessä luetellaan varusteita, jotka meille annetaan. Jaejakso alkaa sanoilla: ”Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus…” (Ef. 6:13). Haluammeko ottaa vastaan ja käyttöömme ne varusteet, jotka Jumala meille antaa, että selviytyisimme elämän ”taistelusta pystyssä pysyen”?

Pekka

Snl. 5, Ef. 5

Snl. 5 Ef. 5

Yksi tämän päivän teemoista avioliitto (Snl. 5:18-19, Ef. 5:21-33). Voiko avioliitosta tämän selvemmin opettaa?

Huomasinpa juuri tätä kirjoittaessani, että ukkini syntymästä on tänään kulunut 114 vuotta. Ukkini ja mummini menivät naimisiin 6.12.1931. Heidän avioliittonsa päättyi 8.3.1999 ukkini kuolemaan. Yhteisiä vuosia kertyi yli 67. Mummini eli vielä tuon jälkeen reilut seitsemän vuotta.

Isovanhempani elivät varsin vaatimattomasti ja säästeliäästi. Tuntui, että heillä oli loputtomasti aikaa lapsenlapsilleen. He elivät hyvin vahvasti mukana meidän elämässämme ja olivat kiinnostuneita siitä, mitä meille kuuluu ja mitä elämässämme tapahtuu. Olen todella kiitollinen siitä mallista, jonka he antoivat minullekin omalla elämällään. Olen kiitollinen heidän pitkästä avioliitostaan, joka omalta osaltaan mahdollisti sen kaiken hyvän, mitä heiltä olen saanut. Vieläkin muistan ja huomaan isovanhempieni vaikutuksen omassa elämässäni.

Pekka