Tekijä: Pekka

Jer. 6

Matt. 6

Ylen radiokanavilla on Wikipedian mukaan kuulunut vuodesta 1964 alkaen Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma. Se tuntuu aika nuorelta verrattuna Jeremian kirjan 6. lukuun, joka on teemoiltaan hämmästyttävän ajankohtainen. Tulee tunne, että tämähän on melkein kuin tämän päivän sanomalehteä lukisi. Erityisen puhutteleva on jae 16: ”Näin sanoo Herra: – Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: >>Emme kulje!>>”.

Tuntuu siltä, ettei ihmiskunta opi historiasta yhtään mitään. Luulisi jo tässä vaiheessa tulleen aika selväksi, ettei sotimalla saada mitään hyvää aikaan. Jos jotakin historiasta voidaan oppia, niin näyttää siltä, että samat virheet toistuvat säännöllisin väliajoin. Aika vaikea ainakin minun on uskoa ihmisen hyvyyteen ja ihmiskunnan kehittymiseen, vaikkei kokonaiskuva täysin synkkä ole. Kyllä hyviäkin asioita tapahtuu kaiken kaaoksen keskellä.

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus opettaa toisten auttamisesta, Isä meidän -rukouksesta, anteeksiantamisesta, paastoamisesta, aarteiden kokoamisesta taivaaseen ja Jumalan huolenpidosta. Jumalan valtakunnassa on toisenlaiset periaatteet kuin tässä ajallisessa maailmassa. Meidän tehtävämme ei ole murehtia, vaan etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan ja luottaa siihen, että Jumala pitää kaikesta huolen (jakeet 31-34)!

Pekka

Jes. 1 Hepr. 9

Tämän päivän keskeinen teema on uhrit ja uhraaminen. Jesajan kirjan kohta (jakeet 10-15) kuvaa Israelin kansan historiassa tilannetta, jossa uhreilla ja uhraamisella on vain ulkoinen, rituaalinen merkitys, mutta uhraajien sydämet ja ajatukset ovat jossakin muualla. Sen vuoksi Jumala kehottaa vakavasti kansaansa kääntymään (jakeet 16-20).

Heprealaiskirjeen kohdassa on perusteellinen vertailu vanhan ja uuden liiton välisistä eroista. Toissa päivänä kirjoitin tästä samasta asiasta, mutta sanoitan sen nyt hieman toisin eli Jeesus on Jumalan ainutkertainen ja lopullinen uhri ihmisten syntien sovittamiseksi (Hepr. 9:14, 26): ”[–] kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. [–] Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan.”

Vaikka meillä ei ole enää tarvetta enää uhrata, niin meille voi kuitenkin käydä niin kuin Israelin kansalle vanhan liiton aikana eli meidän jumalanpalveluksestamme voi tulla ulkokohtaista, jos Jeesus ei saa sydäntämme vallata eikä siellä asua. Tule siis, Herra Jeesus, ja valtaa sydämeni ja koko elämäni tänäänkin! Laskeudu, Pyhä Henki, Jeesusta kirkastamaan!

Pekka

Ps. 106 Hepr. 8

Psalmeja 105 ja 106 on varsin mielenkiintoista lukea rinnakkain. Edellinen on Jumalan tekojen ja uskollisuuden kiittämistä ja ylistämistä Israelin kansan historiassa. Jälkimmäinen on puolestaan kuvausta siitä, miten Israelin kansa kompuroi jatkuvasti, vaikka he saivat nähdä Jumalan ihmeellisiä tekoja.

Onko näin myös meidän elämässämme? Osaammeko kiittää ja ylistää Jumalaa hänen teoistaan ja uskollisuudestaan vai unohdammeko ne arjen kiireen, paineen ja maallisten asioiden keskellä?

Toisaalta on lohdullista ajatella, ettei Jumalan valitun kansankaan vaellus ollut moitteetonta.  Päinvastoin se oli melkoista ylä- ja alamäkeä. Ehkä tästä kannattaa ennen kaikkea muistaa se, ettemme unohda kiittää ja ylistää Herraa kaikesta siitä, mitä hän on puolestamme tehnyt.  Hyvä on myös muistaa, ettei kiitollisuuden ja ylistyksen harjoittamista tarvitse rajoittaa vain niihin hetkiin, kun kaikki on hyvin.

Pekka