Tekijä: Pekka

4. Moos. 20 Apt. 4

Inhimillisesti on vaikea käsittää, miksi Jumala reagoi niin vahvasti Mooseksen ja Aaronin toimintaan Meriban kalliolla. He olivat varmasti hyvin turhautuneita kansan käyttäytymiseen ja vaatimuksiin, mikä ainakin osittain purkautui Mooseksen sanoissa jakeessa 10. Tilanteella oli dramaattinen vaikutuksen Mooseksen ja Aaronin elämään, koska Jumala ilmoitti heille, että ”te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä teille annan”.

Mitä tilanteessa olisi sitten pitänyt tapahtua? Olen tämän ajatellut itse niin, että Jumalan käsky oli hyvin selkeä (jae 8). Jumala sanoi, että ”puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä”. Sen sijaan Mooses puhui kansalle jollakin tavoin väheksyvästi, että ”tästäkö kalliosta meidän muka pitäisi saada teille vettä?”. Tuntuu siltä, että Mooses kiirehti tässä asioiden edelle. Hänen olisi pitänyt ensin tehdä Jumalan käskyn mukaisesti, ja ehkä vasta sen jälkeen purkaa turhautumistaan julkisesti tai sitten ei ollenkaan.

Itselleni tämä puhuu siitä, että väsymyksen, turhautumisen ja paineen alla kokeneellakin Jumalan ihmisellä voi olla vaara tai kiusaus lähteä toimimaan omista lähtökohdistaan (omasta tunnetilastaan), vaikka Jumalan ohje tai käsky olisikin hyvin selvä. Olisi hyvä muistaa, että kyse ei ole meistä, vaan kyse on Jumalasta. Johannes Kastaja sanoi hyvin Jeesuksesta (Joh. 3:30): ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Siinäpä meille on haastetta. Jumalan sanan ja Pyhä Henki kuitenkin auttavat meitä tässä.

Pekka

4. Moos. 17 Apt. 3

Pietari antaa päivän tekstissä esimerkin siitä, miten tulee toimia tilanteessa, jossa tapahtuu tunnusteko tai ihme. Kaiken tulee tähdätä siihen, että Jeesuksen nimi ja usko siihen tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi. Samalla on mahdollisuus kertoa ihmisille mahdollisuudesta mielenmuutokseen ja Jeesuksen seuraamiseen.

Rukoilen, Herra Jeesus, että voisimme nähdä enemmän tunnustekoja ja ihmeitä, niin että sinun nimesi tulisi kiitetyksi, kirkastetuksi ja kunnioitetuksi. Rukoilen, että tunnusteot ja ihmeet kääntäisivät ihmisten katseet, ajatukset ja elämät sinun puoleesi. Anna meille rohkeutta ja viisautta kertoa kaikille sinusta, Jeesus, riippumatta siitä, vaikutatko sinä tunnustekoja ja ihmeitä seurakunnassa tai arkisen elämän keskellä, koska ihmeistä suurin on se, kun syntinen ihminen löytää pelastuksen sinussa.

Pekka

4. Moos. 16 Apt. 2

Mikä saa ihmisen kapinoimaan? Wikipedian mukaan ”kapina on jonkin joukon (aseellinen) nousu esivaltaa vastaan”, ja ”kapinoinnilla pyritään muuttamaan epätyydyttäväksi koettu asiantila”.

Raamattu.fi-sivustolla hakusanalla ’kapina’ löytyi 39 Raamatunkohtaa vuoden 1992 käännöksestä. Suurin osa näistä kohdista löytyy Vanhan testamentin puolelta. Vain viisi on Uudessa testamentissa. Näistäkin kolme viittaa Vanhaan testamenttiin (Hepr. 3:8, 15, 16), ja kaksi liittyy sen aikaisiin kapinoihin (Mark. 15:17, Apt. 21:38).

Näihin havaintoihin näyttää liittyvän vahva viesti siitä, ettei kapinointi ole hyvä juttu. Uudessa testamentissa hyvin selkeästi opetetaan, että esivaltaa on kunnioitettava (ks. esim. Room. 13:1-10). Tämä on helppo ymmärtää, koska kapinointi aiheuttaa levottomuutta, pelkoa ja jopa väkivaltaa. Pahimmillaan ihmisten henki on vaarassa. Väkivallalla tai sen uhalla on mahdollista saada muutoksia aikaan, mutta muutosten hinta on silloin hyvin kova, koska silloin ihmisiä menee henkisesti ja jopa fyysisesti rikki.

Kristillisen uskon näkökulmasta ymmärrän asian niin, että kestävää ja ihmistä kunnioittavaa muutosta on mahdollista saada aikaan vain rukoilemalla ja rakastamalla. Silloin Jumala saa tilaa toimia, Jeesus tulee todelliseksi ja Pyhä Henki voi koskettaa. Samalla on kuitenkin todettava, että monet kristityt siskomme ja veljemme maksavat kovaa hintaa uskostaan maissa, jossa syystä tai toisesta kristittyjä pidetään ei-toivottuina kansalaisina. Pidä huolta, Herra, näistä sisarista ja veljistä tänäkin päivänä ja anna heille voimaa olla sinun todistajiasi mielivaltaisen esivallan edessä!

Pekka