Tekijä: Pekka

2. Sam. 13 Tit. 3

Kertomusta Amnonista ja Tamarista on raskasta lukea mm. siksi, että se tulee niin lähelle nykytodellisuutta. Tuntuu siltä, että melkein päivittäin saa uutisista lukea raiskauksista ja lasten hyväksikäyttötapauksista. Heikkoja ja puolustuskyvyttömiä houkutellaan inhottaviin tekoihin mm. luottamusta väärinkäyttämällä. Viime kädessä turvaudutaan väkivaltaan, jolla murretaan vastustus, ja hyväksikäytetään säälimättä.

Daavid tiesi, mitä Amnonin ja Tamarin välillä tapahtui. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään, koska hän ei ”tahtonut pahoittaa Amnonin mieltä, sillä tämä oli hänen esikoisensa ja hänelle rakas” (jae 21). Daavidin päätöksellä olla tekemättä mitään oli vakavat seuraukset hänen pojilleen Amnomille ja Absalomille. Tamarin kohtalo jää osittain avoimeksi. Todetaan vain, että ”hän jäi yksinäisenä asumaan veljensä Absalomin taloon” (jae 20).

Mitähän meiltä jää näkemättä, kuulematta ja ymmärtämättä? Mitähän me näemme, kuulemme ja ymmärrämme, mutta jätämme kuitenkin tekemättä, vaikka tiedämme, että nyt olisi toiminnan aika?

Tänään rukoilen, että Paavalin sanat ja ajatukset Titukselle (3:1-8) saisivat yhä enemmän tilaa minussa ja meissä.

Pekka

2. Sam. 12 Tit. 2

Olikohan Natan jonkinlainen Daavidin hoviprofeetta? Hänellä näyttää olleen varsin keskeinen rooli muutamissa Daavidin elämän tärkeissä tilanteissa. Tässä kohdassa Natanin toimintaa ei pohjusteta käytännössä ollenkaan. Todetaan vain yksinkertaisesti, että ”Herra lähetti Natanin Daavidin luo” (jae 1). Olisi mielenkiintoista tietää, miten Jumala hänelle puhui ja miten hän koki tilanteen, jossa hänen täytyy viedä Daavidille hyvin vahva viesti kuninkaan rikkomuksista. Saattoiko hän olla etukäteen varma, että Daavid myöntäisi syyllisyytensä? Olisiko voinut olla mahdollista, että Daavid olisi kieltänyt tekonsa ja olisi esimerkiksi vangituttanut Natanin tai jotakin vieläkin pahempaa olisi tapahtunut?

Natan oli kuuliainen Jumalalle. Hän ei ilmeisestikään jäänyt miettimään kaikkia mahdollisia lopputulemia ja laskemaan niiden todennäköisyyksiä. Natanin kuuliaisuuden seurauksena Daavid myönsi syntinsä ja sai niistä vapautuksen. Synnillä oli kuitenkin seurauksensa.

Psalmista 51 voi lukea Daavidin tuntemuksista ja ajatuksista Natanin käynnin jälkeen. Siitä käy mielestäni hyvin ilmi se taistelu, jota meistä jokaisesta käydään ja joka meidän jokaisen sisällä on: sielunvihollinen yrittää jatkuvasti horjuttaa asemaamme Jumalan lapsina. Kun tiedämme rikkoneemme Jumalan tahtoa vastaan, sielunvihollinen yrittää käyttää syyllisyyttämme ja häpeäämme niin, että yhteytemme Jumalaan ja lähimmäisiimme katkeaisi.

Sielunvihollisen valhetta ei pidä uskoa. Jumalan rakastava syli on aina avoinna – myös niille, jotka ovat häntä ja lähimmäisiään vastaan rikkoneet (vrt. Tit. 2:11-14).

Pekka

2. Sam. 11 Tit. 1

Toisen Samuelin kirjan mukaan Daavidilla oli ensin kaksi vaimoa (2:2) ja sitten kuusi (3:2-5), ja näiden lisäksi ”hän otti vielä useita vaimoja ja sivuvaimoja” (5:13). Vaimojen ja sivuvaimojen tarkka määrä jää tässä kohdassa tarkemmin määrittelemättä, eikä Raamatussa sitä yksiselitteisesti tämänkään jälkeen kerrota.

Kansanlähetyksen Uusi Tie -lehden numerossa 8-9/2021 oli juuri artikkeli moniavioisuudesta Vanhassa testamentissa. Artikkelin keskeinen viesti oli, että jostain syystä Jumala salli moniavioisuuden Vanhan testamentin aikana, vaikka se ei ollut Jumalan luomistahdon mukaista. Uuden testamentin aikana moniavioisuutta ei juurikaan enää ollut.

Daavidilla oli siis jo vaimoja ja sivuvaimoja ”tupa” täynnä. Miksi hänen piti vielä saada Urian vaimo Batseba? Oliko hän väärässä paikassa, kun hän ei ollut sotajoukkojensa mukana? Valvottiko joutilaisuus häntä keskellä yötä? Missä hänen vaimonsa ja sivuvaimonsa olivat?  Miksi hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaikka hän sai tietää, että kyse oli toisen miehen vaimosta? Oliko valta sokaissut Daavidin niin, ettei hän pystynyt näkemään tekojensa seurauksia? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joihin voi vain yrittää arvailla vastauksia.

Kaikessa karmeudessaan kertomus osoittaa ainakin sen, että Daavid oli hyvin inhimillinen hahmo heikkouksineen. Vaikka Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies (Apt. 13:22), hän hävisi tämän (hengellisen) taistelun tennistermein 6-0. Hävityllä taistelulla oli valitettavan suuria vaikutuksia monen ihmisen elämään.

Tämän päivän teemaan sopisi hyvin virsi 438. Sen voisi laulaa tai ainakin sen sanoja mietiskellä päivän rukouksena.

Pekka