Tekijä: Pekka

1. Aik. 21 Ilm. 14

Eilinen teksti ei lähtenyt toistamaan kertomusta Daavidista ja Batsebasta, mutta tämän päivän tekstissä toistetaan aikaisempi kertomus väenlaskusta (1. Aik. 21, vrt. 2. Sam. 24). Kuitenkin kummassakin tapauksessa on ainakin päällisin puolin kyse kuningas Daavidin synnistä. Eihän tässä ole mitään logiikkaa! Vai onko?

Katselin muutamia raamatunselitysoppaita. Niistä saa sen ymmärryksen, että tässä väenlaskussa oli kyse Daavidin halusta osoittaa oma mahtinsa ja voimansa. Motiivi väenlaskuun oli siis väärä, minkä vuoksi teko näytti Jumalan silmissä pahalta.

Daavidin päätöksellä oli koko kansaa koskeva ulottuvuus, koska synnin seurauksena Jumalan rangaistus kohdistui Israelin kansaan. Ehkä tämä on se syy, miksi tämä kertomus nostetaan uudelleen esille muistuttamaan koko kansaa synnin seurauksista. Daavidin ja Batseban kohdalla taas oli kyse henkilökohtaisesta synnistä, josta Daavid yksin kantoi seuraukset.

Jos olen yhtään oikeassa tässä tulkinnassani, niin siitä nousee ymmärtääkseni esille kysymys kollektiivisesta synnistä. Synti käsitetään nykyisin varmaankin aika yleisesti ihmisen henkilökohtaiseksi asiaksi. Synnillä on kuitenkin myös yhteisöllinen ulottuvuus. Yhteisön jäsenten väärien valintojen seurauksena koko yhteisö voi lähteä väärään suuntaan ja joutuu yhteisesti kärsimään väärien valintojen seuraukset.

Ei siis ole yhdentekevää, millaisiin yhteisiin päätöksiin yhteisöissä päädytään. Tämä lienee toisaalta ilmiselvää eikä esimerkkejä ole vaikea löytää. Ehkä sen kuitenkin kannustaa rukoilemaan niiden puolesta, jotka tekevät päätöksiä, jotka koskevat pienempiä ja suurempia  ihmisjoukkoja.

Pekka

1. Aik. 20 Ilm. 13

Ensimmäisen Aikakirjan 20. luku on lyhyt. Siinä voisi hyvin olla uudelleen kertomus Daavidista ja Batsebasta, mutta sen sijaan onkin vain alaviite. Tämä on varsin mielenkiintoista, koska monia tärkeitä asioita on kerrattu näissä ns. historiakirjoissa.

Tämä voisi ehkä muistuttaa meitä siitä, että syntien anteeksianto on ehdoton. Niitä ei muistella eikä kaivella (Hes. 18:22, 33:16). Psalmissa 103 sanotaan (jae 12): ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.”

Pekka

1. Aik. 19 Ilm. 12

Mikä sai Hanunin epäilemään Daavidin motiiveja (1. Aik. 19:1-4)? Daavid oli ollut hänen isänsä ystävä ja liittolainen, joten voisi olettaa, että hän tiesi tai tunsi Daavidin. Vai oliko niin, että hän oli niin nuori, ettei hänelle ollut muodostunut käsitystä Daavidista ja että hän oli sen vuoksi neuvonantajiensa armoilla? Joka tapauksessa epäluulolla oli vakavat seuraukset.

Epäluulo voi mielestäni olla tervettä viisautta ja harkintaa uusia ihmisiä kohdattaessa ja uusissa tilanteissa. Mutta pahimmillaan siitä voi tulla este, joka vaikeuttaa elämää sekä uusien ihmisten ja asioiden kohtaamista. Astetta hankalammaksi tilanne voi muuttua, jos epäluulot perustuvat toisten ihmisten mielipiteisiin, jotka alkavat ohjaamaan omaakin toimintaa. Ihminen ei enää toimikaan omista lähtökohdistaan, vaan on riippuvainen muiden ohjailusta.

Olin koulukiusattu yläasteella. Se vaikutti suuresti siihen, että aloin suhtautua ihmisiin epäluuloisesti, mikä rajoitti todella paljon elämää ja vei myös elämänilon. Meni monia vuosia, että epäluulo alkoi helpottaa, mutta vieläkin tunnistan sen omassa käyttäytymisessäni.

Olen myös elämäni aikana huomannut, että toisiin ihmisiin olisi hyvä tutustua ilman ennakkokäsityksiä. Matkan varrella on tullut vastaan monia tilanteita, joissa toiset ihmiset ovat ”laukoneet” vahvoja mielipiteitä toisista ihmisistä. Jos niiden olisi antanut vaikuttaa, niin oman kokemukseni mukaan ihmisistä olisi syntynyt aivan virheellinen mielikuva.

Ihmissuhteet eivät aina ole helppoja, koska olemme rikkinäisiä ihmisiä. On myös muistettava, että ihmissuhteissa voi olla kyse hengellisestä taistelusta, jota Ilmestyskirjan kohta tänään kuvaa. Sen vuoksi kannattaa rukoilla myös ihmissuhteiden puolesta, koska Jumalalla ja meillä riittää niissä tehtävää.

Pekka