Tekijä: Pekka

2. Sam. 16 Hepr. 2

Toisen Samuelin kirjan luvuissa 15-17 luodaan asetelmia Absalomin ja Daavidin väliselle taistelulle. Keskeisessä roolissa ovat nykyiset ja entiset ystävät/neuvonantajat. Monet ihmiset Absalomin ja Daavidin ympärillä tekevät omia valintojaan, mille puolelle he uudessa tilanteessa asettuvat. Jotenkin tässä tilanteessa nousee esille Daavidin taistelukokemus ja Absalomin kokemattomuus. Daavid osasi tämän pelin paremmin, mikä vaikutti merkittävästi lopputulokseen.

On surullista lukea, että isän ja pojan toimimattomat välit johtivat tällaiseen juonitteluun ja tapahtumaketjuun. Niin kuin olemme tämän viikon aikana Raamatusta lukeneet, syyt kaikelle tälle olivat jo monien vuosien takana. Enää ei ollut mahdollisuutta ottaa askeleita taaksepäin tilanteen korjaamiseksi. Keskusteluyhteyttä ei ollut. Asiat selvitettiin ns. loppuun saakka.

Valitettavasti tällaiset tilanteet isien ja poikien välillä eivät ole tuntemattomia nykyaikanakaan. Mittakaavat ovat pienempiä, mutta perusasetelma on samankaltainen. Taustalla on hankala ihmissuhde, jossa voi olla laiminlyöntejä, vihaa, katkeruutta jne. Jos asioita ei pystytä käsittelemään, niin patoutuneet tunteet voivat purkautua väkivaltaisesti ja johtaa surulliseen lopputulokseen.

Tule, Herra Jeesus, ja auta hankalissa ihmissuhteissa! Kiitos siitä, että tiedät, mitä ihmisen elämä on, ja kykenet ”auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hepr. 2:18)! Kiitos siitä, että sinä käännät ”isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen” (Mal. 3:24)!

Pekka

2. Sam. 15 Hepr. 1

Neljä vuotta Absalom sai täysin rauhassa rakentaa edellytyksiä kapinaansa (jae 7). Miksi Daavid ei puuttunut Absalomin toimintaan? On vaikea kuvitella, että Daavid olisi ollut tietämätön siitä, mitä Absalom puuhaili.

Jälleen Daavid näyttäytyy heikkona kuninkaana, joka ei pysty kohtaamaan ja käsittelemään oman perheensä sisäisiä ristiriitoja. Vaikka Daavid oli merkittävä soturi ja sotajoukkojen johtaja, niin vakaissa ja rauhallisemmissa oloissa hänen toimintansa näyttää hapuilevalta ja arkailevalta. Tässäkin tilanteessa Daavidin toimintakyky näyttää palautuvan vasta, kun Absalomin aiheuttama fyysinen uhka on todellinen (jae 14).

Yksi näkökulma johtamiseen on, onko se proaktiivista (ennakoivaa) vai reaktiivista (toteutuneiden asioiden ja tapahtumien perusteella ohjautuvaa). Vaikuttaisi siltä, että Daavid oli ns. reaktiivinen johtaja, jolla oli ehkä vajavainen kyky toimia proaktiivisesti. Tämä näyttää aiheuttaneen hänelle paljon ongelmia.

Psalmista 3 voi lukea Daavidin ajatuksia, kun hän oli pakenemassa poikaansa Absalomia. Vajavaisuuksistaan ja lankeemuksistaan huolimatta tai juuri niiden takia Daavid turvautui joka tapauksessa hyvin vahvasti Herraan.

Pekka

2. Sam. 14 Filem.

Sanotaan, että aika parantaa haavat. Valitettavasti sanonta ei taida pitää paikkaansa ainakaan henkisellä ja hengellisellä tasolla. Siltä se näyttää ainakin Daavidin ja Absalomin kohdalla.

Absalom pakeni kolmeksi vuodeksi, minkä aikana Daavid ”alkoi leppyä Absalomille” (2. Sam. 13:37-39). Erinäisten vaiheiden jälkeen Daavid ja Absalom kohtaavat (2. Sam. 14:33). En tiedä, olenko oikeassa, mutta jotenkin kohtaamisesta syntyy vaikutelma, ettei siinä kuitenkaan tapahtunut aitoa kohtaamista, jossa he olisivat tietoisesti katuneet tekojaan tai tekemättä jättämisiään ja pyytäneet toisiltaan anteeksi. Mahdollisuus anteeksipyytämiseen ja anteeksisaamisen jäi käyttämättä, mikä osaltaan ehkä johti seuraavan luvun tapahtumiin. Aika ei siis ollut parantanut haavoja, eivätkä Daavid ja Absalom toimineet aktiivisesti niin, että haavoilla olisi ollut mahdollisuus parantua.

Paavalin kirjeestä Filemonille voidaan lukea päinvastainen esimerkki. Orja Onesimos oli ilmeisesti karannut isännältään Filemonilta, jolla oli perusteltu syy olla vihainen. Varsinaista Filemonin reaktiota Onesimoksen paluuseen ei kerrota, mutta Paavalin vetoomuksen perusteella voi olettaa, että Filemonin ja Onesimoksen suhde normalisoitui. Olihan heistä tullut veljiä Kristuksessa.

Pekka