Tekijä: Tiina

Tänään hypätään lukemaan Timoteuskirjettä. Paavali kirjoitti tämän kirjeen Timoteukselle, nuoremmalle työtoverilleen, joka oli kohdannut haasteita Efeson seurakunnassa. Tämä kirje on ikäänkuin Paavalin testamentti, missä käsitellään monia tärkeitä asioita.

 

Päivän luvun äärellä pohdin lain ja armon merkitystä. Laki on hyvä ja tarpeellinen, mutta sen avulla emme pelastu. Laissa on kerrottuna meille hyvän elämän pelisäännöt, joita noudattamalla elämä sujuu hyvin. Joskus voimme kysellä Jumalan johdatusta jossakin asiassa, missä hän on jo selkeän ohjeen Raamatussa antanut. Silloin minun ei tarvitse kysellä enää Jumalan johdatusta, voin lukea sen Raamatusta.

 

Kaikissa peleissä on omat sääntönsä, joita noudattamalla peli sujuu reilusti. Mutta me tiedämme, että reilu peli ei aina meiltä onnistu. Jeesus veti lain tulkinnan vielä tiukemmalle: jos sanon toisesta ihmisestä, että hän on hullu, niin olen ansainnut helvetin tulen. Tai jos katson toista himoiten, niin olen jo sydämessäni tehnyt aviorikoksen, Matt. 5. Kiinni jäätiin. Lakia noudattamalla emme voi pelastua. Paavali, jos kuka, voi tämän todistaa. Hän oli fariseus, joka yritti noudattaa lakia viimeistä piirua myöten. Mutta Jeesuksen kohdattuaan hänestä tuli omien sanojensa mukaan maailman suurin syntinen, jonka pelasti vain Jeesuksen osoittama kärsivällisyys ja armo. 1 Tim. 1:13-16. 

 

Uskomalla Jeesukseen me pelastumme. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Ja pelastettuina meitä kutsutaan elämään Jumalan luomien hyvän elämän pelisääntöjen mukaan. Ei omin voimin vaan Pyhän Hengen antamin voimin. Yhdessä, toinen toistamme rohkaisten ja tukien. 

 

Tänään luetaan viimeistä lukua Tessalonikalaiskirjeistä. Paavali haluaa lopuksi vielä teroittaa rukouksen tärkeyttä. Pyytää rukousta omasta ja työkavereidensa puolesta, että evankeliumi leviäisi ja että he varjeltuisivat pahasta. 

 

Ehkäpä voimme tänään kuulla nämä pyynnöt myös kutsuna rukoilla toinen toistemme puolesta. Että olisimme kukin omilla paikoillamme kertomassa uutista Jeesuksesta sillä tavalla, mikä kullekin meille sopii. Viemässä Jumalan valtakunnan toivoa, valoa, hyvyyttä sinne missä ikinä kukin meistä vaikuttaakaan. Rukoileminen on yksi tapa pitää huolta toinen toisistamme, että varjeltuisimme myös pahasta. 

 

Voimme rukoilla monin tavoin. Lyhyt huokauskin on hyvä rukous. Rukouksessa ei ole tärkeää oikeat sanat ja sen pituus vaan kohde, ketä rukoilen. Ja jos omia sanoja on vaikeaa löytää, niin voimme rukoilla tänään vaikka näihin jakeisiin liittyen:

”Herra ohjatkoon sydämemme rakastamaan Jumalaa ja odottamaan kestävinä Kristusta”, 2 Tess 3:5

”Itse rauhan Herra suokoon teille rauhan, aina ja kaikin tavoin. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa….Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa” , 2 Tess 3:16, 18.

Tänään puhutaan Jeesuksen toisesta tulemisesta, lopun ajoista. Mainitaan Antikristus.  Asiaa on pohdittu paljon kautta vuosisatojen jo tuolloin alkukirkon aikoihin. En tiedä enkä osaa selittää tulevia tapahtumia, tuskin kukaan muukaan osaa tai pystyy. Jeesuskaan ei tiedä tarkkaa hetkeä eikä aikaa, Isä yksin tietää, Matt 24:36. Mutta jotain pystymme lukemaan Raamatusta. 

 

Jumala hallitsee kaikkea ja on koko ajan tietoinen tilanteesta. Hänellä on hyvä suunnitelma, miten kaikki sujuu ja selviää. Joku päivä Jeesus tulee takaisin ja joku päivä jokaisen ihmisen pitää Jeesuksen edessä polvistua ja tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi, että ”Jeesus Kristus on Herra”, Fil 2:10,11. Ja ennen tätä tapahtuu monenlaista eksyttävää. Siksi tarvitsemme toinen toisiamme, seurakuntayhteyttä, Raamatun tuntemista ja yhteistä rukousta. Onneksi yksin ei tarvitse yrittää pärjätä. 

 

”Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille. 

Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, 

rohkaiskoot sydämiämme ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin.” 2 Tess 2:16,17.