Tekijä: Tiina

Nyt siirrytään toiseen tessalonikalaiskirjeeseen. Ensimmäinen luku kertoo jotain seurakunnan olemuksesta. Paavalin työ on kantanut hyvää hedelmää ja hän kiittää Jumalaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut seurakunnassa tapahtuvan. Usko on kasvanut kasvamistaan. Keskinäinen rakkaus on lisääntynyt. Kestäväisyys ja usko kaikenlaisten vaikeuksien ja ahdinkojen keskellä on kasvanut. 

 

Jokaisen ihmisen elämään kuuluu ajoittain vaikeuksia, niin myös meidän Jeesuksen seuraajien. Tottahan me jokainen olemme sen omissa nahoissamme kokeneet. Mutta Jeesuksen seuraajina me emme ole yksin niissä vaikeuksissamme. Jeesus on luvannut olla joka hetki kanssamme. Ja voimme myös seurakunnassa kokea sen, ettemme ole yksin. Elämää jakaen ja toisiamme rohkaisten uskomme voi kasvaa ja lujittua. Opimme tuntemaan toisiamme ja hyväksymään, rakastamaan toisiamme. Emme kukaan ole täydellisiä ihmisiä, mutta voimme hyväksyä toinen toisemme ja oppia rakastamaan. Voimme tehdä matkaa yhdessä, rohkaista toinen toistamme kestäväisyyteen ja toiveikkaaseen uskoon. 

 

Jatketaan matkaa yhdessä ja rukoillaan tänään toinen toistemme puolesta.

Raamatun luvut ovat rikkaita. Tässä luvussa monta lyhyttä lausetta, jotka olisi helppoa vaikka opetella ulkoa! Valitsin jakeen 24: ”Hän, joka teitä kutsuu on uskollinen ja pitää lupauksensa.” 

 

Mitä useammin jotain ajatusta toistan mielessäni, sitä syvemmälle se menee ajatusmaailmaani. Oli se ajatus sitten hyvä tai huono. Kannattaa siis miettiä, mitä ja miten itselleenkin puhuu. Raamatun lupaukset ovat yksi hyvä keino puhua itselleen hyvää. Jumalan sanoissa on voimaa myös muuttaa meidän ajatusmaailmamme. Asenteet ja ajatukset ovat sanojen ja tekojen taustalla, jos ajatukset muuttuvat, niin se heijastuu myös sanoihin ja tekoihin. 

 

”Hän, joka teitä kutsuu on uskollinen ja pitää lupauksensa.” Missä asioissa tarvitsen tänään tätä muistutusta? Olenko jossain vaiheessa alkanut epäillä Jeesuksen huolenpitoa ja Hänen uskollisuuttaan? Olenko odottanut apua ja vastauksia jo niin kauan, että olen menettämässä toivoani tai menettänyt jo toivoni? Tämä jae puhuu sydämelleni uutta toivoa, luottamusta ja rohkeutta. Vahvistakoon Pyhä Henki tätä totuutta meidän jokaisen sydämelle. 

 

Päivän tessalonikalaiskirjeen luku haastaa meitä elämään Jumalan tahdon mukaan ja aina vaan pyrkimään siinä parempaan. Tämä voi kuulostaa ahdistavaltakin. Kuinka pystyn ja vielä aina vain parempaan? Kyllähän me sen tiedämme, ettemme omin pyrkimyksin ja yrityksin kovin pyhiksi kehity. Mutta onneksi Pyhä Henki haluaa meitä muokata ja kasvattaa Jeesuksen kaltaisuuteen. Eivätkä nämä vaatimukset ole pelastuksen ehtona tai perustana, mutta ne kutsuvat meitä elämään parempaa, lopulta meitä itseäkin tyydyttävää, elämää Jumalan kunniaksi.

 

Paavali mainitsee tässä luvussa muutamia asioita, joissa meitä kutsutaan pyhittymään. Siveettömyys mainitaan ensimmäisenä, jakeet 3-5. Jumala on luonut seksuaalisuuden, se on hyvin syvä osa ihmisyyttä ja Jumalan hyvä lahja meille. Raamatussa Jumala on asettanut selkeät ohjeet ja rajat suojaksi meille tässäkin. Emme myöskään saa pyrkiä hyötymään toisten kustannuksella, jae 6. Veljesrakkaus on se, mitä meiltä odotetaan asenteena ja toimintana toisia kohtaan, jae 9. Omista asioista vastuullisesti huolehtiminen kuuluu tähän listaan myös, mutta sanoisin, että vastuullisuuteen kuuluu myös se, että osaan oikealla hetkellä pyytää myös apua, jakeet 11,12.