Tekijä: Tiina

Tänään Korinttilaiskirjeen luvussa puhutaan profetoinnista. Paavali menee suoraan asiaan. Profetoiminen on tärkeää ja hyvä asia, jota kannattaa opetella ja tavoitella. Meillä KohtaamisPaikassa on puhuttu paljon siitä, että Jumala puhuu meille ja meidän on hyvä opetella kuulemaan Jumalan puhetta ja opetella jakamaan myös toisillemme. Mitä profetoiminen oikein on? Jumalan puheen kuulemista ja sen jakamista toisille, että kuulija ymmärtäisi paremmin Jumalan rakastavan häntä ja pitävän huolta, olevan lähellä joka hetki ja auttavan.

 

Jo tässä ensimmäisessä jakeessa Paavali paaluttaa meidät ja profetoimisemme rakkauteen. Jumala rakastaa meistä jokaista ja haluaa vakuuttaa meidät tästä – myös profetoimisen kautta. Hän haluaa, että jokainen voisi vakuuttua kyllin selvästi siitä, että on Jumalalle rakas ja arvokas ja että Hän tietää kulloisenkin tilanteen ja pystyy auttamaan. Siksi on tärkeää, että jaamme kuulemamme rakkaudella.  Profetia rakentaa, kehottaa, lohduttaa. 

 

Jumala puhuu meille monin tavoin, mutta ei koskaan ristiriidassa Raamatun kanssa. Jumalan puhe on aina Raamatun linjan mukainen. Siksi meidän on hyvä lukea Raamattua. Kuulla jo siinä lukiessa Jumalan puhuvan meille. Meidän kuulemisemme on kyllä vajavaista. Bruce Collins, englantilainen pastori, sanoi kerran näin: ”Silloin kun aloittelemme Jumalan puheen kuulemista ja profetomista, niin on hyvä saavutus, jos kuulemastamme 20% Jumalan puhetta ja 80% omia hyviä toiveitamme. Kun harjaannumme, prosentit voivat mennä toisin päin: 80% on Jumalan ajatuksia ja 20% meidän omia hyviä toiveitamme. Kun käärimme sanamme rakkaudella, niin ne eivät haavoita toisia.” 

 

Meidän on tarpeen yhdessä opetella kuulemaan Jumalan puhetta ja jakaa ajatukset siten, että kuulijalla on tilaa kuulostella rohkaisevatko ne häntä. Ei ylhäältä päin valtaa käyttäen vaan rakkaudella ja hienotunteisesti: ”Minulle tuli mieleen tällainen ajatus, ehkä tämä voisi rohakista sinua…”

 

 

Tunnustan. Ensimmäisellä lukemalla tämä psalmi tuntui aika sekavalta, jakeet pomppivat asiasta toiseen. Luin uudelleen ja hitaammin, hitaastihan psalmeja pitää lukeakin. Pysähtyen, antaen sanojen painua syvemmälle.

 

Tämäkin koko psalmi on Daavidin rukousta. Jakeet jakaantuivat ajatuksissani kolmeen luokkaan. Daavid kuvaa omaa tilannettaan. Ja kohta hän muistaa sen, millainen Herra on. Ja kolmantena Daavid esittää pyyntönsä. Tässähän onkin hyvä rukouksen kaava. 

 

Voin kertoa Jeesukselle tilanteesi rehellisesti, mitään kaunistelematta tai tunteitani peittelemättä. Seuraavaksi voin kiinnittää katseeni ja ajatukseni Jeesukseen, siihen millainen Hän on, Hänen rakkauteensa, Hänen uskollisuuteensa, haluunsa ja kykyynsä auttaa. Muistaen sen, miten Hän tähänkin asti on auttanut. Ja sitten vielä kerrata ne omat pyyntöni ja tarpeeni. Kyllähän Hän ne jo tietääkin, mutta Hän haluaa kuulla meidän äänemme ja pyyntömme. Ja näin jättää asiani turvallisesti Jeesuksen huolenpitoon.

 

Alfasta on mieleeni jäänyt rukouksen kaava: Keep it real. Keep it simple. Keep on going. Ole rehellinen. Rukoile yksinkertaisti. Rukoile jatkuvasti. 

Tänään ollaan elämän isoimman kysymyksen äärellä. Vanginvartija on hädissään ja kysyy Paavalilta: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” Hän oli nähnyt ja kuullut Paavalin ja Silaksen iloa ja ylistyksen vankilassa. Muurien sortuminen oli varmaan pysäyttävä tilanne kaikille. Jumalan voima ilmeni ryminällä ja vanginvartija ymmärsi, kuka todellinen Jumala on. Paavalin vastaus oli ytimekäs: ”Usko herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” Ja niinpä samana yönä Paavali kertoi vielä tarkemmin Jeesuksesta koko perhekunnalle ja heidät kastettiin. Paavalin ja Silaksen esimerkki, Jumalan voiman ilmentyminen sekä Paavalin välittämä tieto vakuuttivat vanginvartijan sekä hänen perheensä. He valitsivat ja päättivät seurata Jeesusta.

 

Näitä kaikkia tarvitaan. Ihmiset lukevat meitä Jeesuksen seuraajia. Herättääkö elämämme kiinnostusta ja kaipausta Jeesuksen puoleen? Ilmeneekö seurakunnan kokoontumisissa ja meidän elämässä Jumalan voima? Olemmeko kyllin hereillä huomaamaan ja kuulemaan meille esitetyt kysymykset? Osaammeko kertoa kyllin selkeästi toiselle Jeesuksesta?

 

Jumala on antanut meille jokaiselle ihmisiä ympärillemme. Perhe, sukulaiset, naapurit, työkaverit, harrastuskaverit, somekaverit, lasten kavereiden perheet, seurakuntaperheen, johdatetut kohtaamiset… Siunataan ja rukoillaan kukin ”omien ihmistemme” puolesta. Tehdään heille hyvää. Ja ollaan kuulolla, että osaamme vastata heidän kysymyksiinsä.