Tekijä: Tiina

Kirjoitan näitä tekstejä kesäkuun alussa. Näinä viikkoina on puhuttu paljon mustien kokemasta rotusorrosta. Raamatun teksti on siis hyvin ajankohtainen tältäkin osin! 

 

Päivän lukua lukiessani muistui mieleeni eräs tilanne lontoolaisessa kirkossa ajalta ennen KohtaamisPaikan syntyä, 90-luvun loppupuolelta. Olimme tutustumassa erilaisiin uudistuneisiin seurakuntiin. Seurakunnat olivat erilaisia kokoontuen erilaisissa tiloissa ja kooten erilaisia ihmisryhmiä. Tämä seurakunta oli koolla isossa varastohallissa, ja siellä oli paljon ihmisiä eri etnisistä ryhmistä ylistämässä Jeesusta. 

 

Silmäni kiinnittyivät yhteen mieheen. Hänen vaatteensa olivat nuhjuiset, hän oli likainen, tukka hasotti. Hän oli varmaan kadulla asuva alkoholisti. Huomasin ajattelevani, että ”huh, enpä haluaisi istua tuota miestä lähellä”.  Kirkko jatkui ja kohta näin yhden seurakuntalaisen menevän tämän miehen viereen istumaan ja alkavan juttelemaan hänelle! Ihmetellen ihailin tämän seurakuntalaisen lämmintä – mielestäni myöskin rohkeaa – suhtautumista kirkkoon tulleeseen mieheen ja samalla häpesin omia ajatuksiani.

 

Tänään haluan rukoilla itselleni sitä, että näkisin ihmiset siten kuin Jeesus heidät näkee. Jumalan luomina, lunastamina, rakastamina, arvokkaina yksilöinä. Pyydän Jeesuksen rakkautta, että osaisin rakastaa. Ehkäpä sinäkin rukoilet tätä?

Tänään aloitamme Jaakobin kirjeeseen tutustumisen.  Raamatunlukijain liiton sivulta löysin tietoa tämän kirjeen taustoista. Kirjoittajana on ilmeisesti Jeesuksen veli Jaakob, joka Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen vakuuttui Jeesuksen olevan Jumalan poika, maailman Vapahtaja. Hän kirjoitti tämän kirjeen arviolta 45-48v välisenä aikana, ja kirje on suunnattu kristityille yhteisesti. Jaakob painotti kirjessään sitä näkökulmaa, että ”usko ilman tekoja on kuollut”. Uskon Jeesukseen pitäisi siis näkyä meidän arkisessa elämässämme. 

 

Tänään jäin miettimään koettelemuksia. Jokainen meistä joutuu välillä elämässään tiukkoihin tilanteisiin, vaikeuksiin, kiusauksiin, koettelemuksiin. 

Tämän me hyvin teidämme omasta kokemuksestamme. Eikä Jumala meille helppoa elämää ole luvannutkaan – ei tämänkään luvun perusteella. Tässäkin luvussa rohkaistaan kulkemaan läpi vaikeiden aikojen. 

 

Minä tykkään kiivetä tuntureille, korkeille paikoille ja katsella horisonttiin. Mielessäni kuljen usein matkaa kohti horisonttia. Matkalla on monenlaista maastoa. Välillä alamäkeä, laaksoja, ylämäkiä. Matka on välillä vaikeakulkuista ryteikköä, suo voi yllättää ja silloin meinaa iskeä uskon puute. Pääsenkö perille milloinkaan? Mielikuvissani harjoittelen horisontin muistamista, ajattelen matkan päämäärää. Se antaa voimaa jatkaa matkaa läpi laaksojen ja ryteikköjen. 

 

Elämän koettelemuksissa ja vaikeuksissa kannattaa välillä katsella pidemmälle kuin vain omiin jalkoihinsa. Nostaa uskon silmät siihen, että joku päivä tämäkin vaihe on ohi. ”Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.” Jaak 1:12

Pyhän Hengen antamin voimin me kestämme. Tänäänkin.

Tämän päivän heprealaiskirjeen luvussa on muutama käytännön vinkki Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Veljesrakkaus. Vieraanvaraisuus. Vaikeissa elämäntilanteissa olevien huomioiminen. Avioliiton kunnioittaminen. Turhan rahan perässä juoksemisen välttäminen. Johtajien muistaminen. Armossa vahvistuminen. Jeesuksen seuraaminen myös silloin, kun kaikki ei sitä hyväksy. Hyvän tekeminen ja omastaan antaminen. Jumalan kiittäminen. Rukous toisten puolesta.

 

Mikä näistä koskettaa sinua tänään? 

 

Minä mietin jaetta 5.  Sen loppuosa on rohkaissut minua vuosien varrella paljon. ”En minä sinua jätä, en koskaan hylkää sinua.” Vasta myöhemmin huomasin, että samassa jakeessa puhutaan rahastakin! Ehkäpä tässä puhutaankin asenteestani rahaan? Etten juokse rahan perässä etsien siitä elämälleni kestävää pohjaa ja turvaa. Kun turvani on Jumalassa, on elämäni kestävällä pohjalla, oli minulla rahaa sitten kuinka paljon tahansa. Jumalan uskollisuutta eivät koi ja ruoste tai pörssikurssit notkauta. En ajattele, että olisi väärin sinänsä omistaa paljon. Kaikki riippuu asenteestani. Rukoilen sitä, että elämäni turva on Jeesuksessa ja että kaikella sillä, mitä olen Häneltä lahjana saanut voisin palvella Häntä. Että elämäni voisi tuoda kiitosta ja kunniaa Jeesukselle.

 

Pyhä Henki varustakoon ja auttakoon meitä elämään Jumalan tahdon mukaan tänäänkin, sillä omin voimin emme onnistu.