Tekijä: Tiina

Julkaistu

2. Moos. 4, Hepr. 12

2. Moos. 4 Hepr. 12

Tällä viikolla VT:n puolella seurataan Mooseksen ja Aaronin käyntejä faraon puheilla ja Egyptiä kohdanneita vitsauksia. 
 
Jäin miettimään Moosesta. Hänen elämäänsä ja kutsuaan. Sekä sitä tietä, mitä Mooses kutsussaan joutui kulkemaan. Jo ihan pienenä Mooses oli sijoitettuna vieraaseen perheeseen, faraon hoviin. Toki myöhemmin kävi ilmi, että lapsuus kasvatti häntä tulevaan tehtävään. Mooses oli murhamies. Hän joutui pakoilemaan ja piileskelemään pitkään erämaassa lampaita paimentaen. Kunnes Jumala puuttui peliin ja kohtasi Mooseksen palavassa pensaassa. Jumala kutsui Mooseksen merkittävään tehtävään. Viemään israelilaiset Egyptin orjuudesta Luvattuun maahan. Näissä Mooseksen kirjan luvuissa ollaan taitekohdassa. Tilanteet faaraon edessä ovat tiukkoja. Farao ei meinaa millään päästää hyvää työvoimaa lähtemään.
 
Jumalan kutsu on kaukaa viisas, tarkkaan suunniteltu ja ajoitettu. Hän on kutsussaan uskollinen. Hän osaa kääntää kaiken parhain päin – myös meidän elämän haaksirikot.
Jumalan kutsu Moosekselle ei ollut helppo. Mooses joutui taistelemaan, häneltä kysyttiin kärsivälisyyttä, lujuutta, sitkeyttä, rohkeutta, päättäväisyyttä.  Mutta Jumala oli hänen kanssaan joka käänteessä ja vei aloittamansa työn päätökseen. Varmaan muistatkin sen, että israelilaiset pääsivät viimein lähtemään Egyptistä ja monen mutkan kautta pääsivät perille luvattuun maahan. Mooses itse sai kuitenkin vain katsella luvattua maata rajan takaa.  Jumala oli luvannut jo Abrahamille, Iisakille ja Joosefille antaa israelin kansalle luvatun maan omaksi ja Mooseksen elämäntyö oli osa tätä Jumalan lupauksen toteutumista.
 
Jumalalla on meille jokaiselle oma kutsumme. Olemme kaikki mukana Jumalan suuressa kokonaisuudessa. Meitä jokaista tarvitaan, että mahdollisimman moni olisi kerran perillä. 
 
”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään…..ajatelkaa Häntä…” Hepr 12:1-3.

Tiina

Julkaistu

Hag. 2, Ef. 1

Hag. 2 Ef. 1

Tässä luvussa on yksi lempikohtiani raamatusta. Minun pitää lukea nämä jakeet aina hitaasti, pysähdellen. Että sanat ehtii koskettaa sisintäni. Ehkäpä tämän koronakauden aikana tarvitsen korostetusti sitä, että näen ja tunnen Jeesuksen oikein? Että näen Jeesuksen oikean kokoisena, oikeanlaisena. Ehkäpä sinäkin tarivtset samaa? Ehkäpä tätä rukousta voisimme tänään rukoilla toinen toisillemme?
 
Paavali kirjoittaa:” Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on se sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa…” (Ef 1:17-20)
 
 

Tiina

Julkaistu

Hag. 1, Gal. 6

Hag. 1 Gal. 6

Kirjeen päätteeksi Paavali antaa vielä käytännön ohjeita galatalaisille. Nämä käytännön vinkit on hyviä meillekin. Mitkä Paavalin ohjeet tuntuvat sinulle tänään tärkeiltä?
Minä mietin jakeita 2 ja 5. ”…kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain” (Gal 6:2) sekä ”Jokaisen on kannettava oma kuormansa.” (Gal 6:5) Äkkiseltään nämä vaikuttivat kumoavan toisensa! En tunne alkukieltä enkä väitä, että tulkintani olisi oikea. Mutta itselleni selitin näitä jakeita jotenkin näin.  
 
Jakeen 5 alaviite sanoo: ”Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään”. (Room 14:12) Tämä kertoo minulle siitä, että Jumala arvostaa ja kunnioittaa jokaista luomaansa ihmistä.  Hän on antanut meille vapaan tahdon, voimme valita. Emme ole ulkoa ohjelmoituja robotteja tai elämän epäonnistumisten uhreja vaan Jumalan rakastamia ja arvostamia yksilöitä. Voimme aina valita Jumalan hyvän suunnitelman elämäämme tai myöskin olla valitsematta. Mutta joku päivä seison Jumalani edessä ja vastaan hänelle siitä, miten hänen kutsuunsa vastasin. 
 
Jae 2 puhuu minulle taas siitä, että meitä kutsutaan auttamaan toinen toistamme Jeesuksen mallin mukaan. Kulkemaan rinnalla, tukemaan, rohkaisemaan, rakastamaan, auttamaan. Ettei kukaan jäisi matkalle vaan kaikki jaksaisivat perille asti. Ja ehkäpä myös tukemaan kaveria niin, että hän jaksaa kantaa omaa kuormaansa. Että hän pääsee kasvamaan omalle paikalleen.
 
Nämä jakeet eivät siis olekaan ristiriidassa toistensa kanssa vaan täydentävät toinen toisiaan.
 

Tiina