Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 15

Luuk. 10

Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla. Hän iloitsi, ylisti Jumalaa siitä, että evankeliumi on kätketty viisailta ja järkeviltä. Missä yhteydessä Jeesus iloitsee, ylistää Jumalaa, täyttyy Pyhällä Hengellä? Jeesus oli lähettänyt opetuslapset julistamaan Jumalan valtakunnan lähelle tulemista ja parantamaan sairaita. Opetuslapset palasivat iloiten, mutta iloitsivat myös väärästä asiasta. Jeesus puuttui asiaan ja kehotti iloistemaan keskeisestä asiasta, pelastuksesta. Jeesus iloitsee, että evankeliumin julistaminen on annettu lapsenmielisille. Lapsenmielisyyteen ei kuulu laskelmointi, vaan vilpitön ilo. Vilpittömyydessäkin voidaan kuitenkin harhaan, jos unohdetaan keskeinen asia,  evankeliumin ydin.

Lainopettaja, paljon lukenut ja järkevä, halusi koetella kysymyksellä Jeesusta. Hänen laskelmoiva kysymyksensä: mitä minun pitää tehdä, jotta pelastun. Hän tiesi jo lain kirjaimen mukaisen tien pelastukseen, mutta halusi koetella Jeesusta. Jeesus ei vastannutkaan hänelle, vaan esitti vasta kysymyksen. Mitä sinä itse luet laista? Fariseus vastaa: rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Fariseus korosti omaa hyvyyttään ja järkevyyttään Jeesukselle, lain hyvää tuntemista. Vielä hän jatkaa kysymystään osoittaakseen kuinka järkevä ja viisas lain tuntija hän on. “Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni?»”Luuk. 10‬:‭29‬ ‭ Kuka on lähimmäiseni? Millaisen vastauksen fariseus luuli saavansa. Mahdollisesti tällaisen: löhimmäinen on juutalainen veljesi, joka noudattaa lakia, samanlainen kuin sinä.

Jeesus antaa fariseukselle aikamoisen oppitunnin lähimmäisen rakastamisesta.

Tarinassa on pappi, leeviläinen ja samarialainen sekä ryöstetty ja haavoitettu juutalainen. Kuka näistä auttaa ryöstettyä, häväistyä juutalaista? Pappi ja leeviläinen, lainopettajan hengenheimolaisia kävelee ryöstetyn juutalaisen ohi. Samarialainen oli vihollinen juutalaisille, kuitenkin hän auttaa juutalaista. Kertomus on lainopettajalle tyrmäävä, varmasti loukkaa häntä. Kaikenlisäksi Jeesus taas kysyy lainopettajalta: kuka kertomuksessa on lähimmäinen. Lainopettaja ei voi sanoa samarialainen, vaan vain sen, että se joka osoitti laupeutta. Jeesus sanoo mene ja tee sinä samoin.

Olenko minä viisas ja järkevä vai lapsenmielinen, onko suhteeni lähimmäiseeni aitoa vai teennäistä, miten suhtaudun lähimmäiseeni, joka häpeän alla, rikottu henkisesti, fyysisesti, jolla ei ole sellaista ajattelukykyä kuin jollakin toisella. Halveksinko häntä, kun hän ei pysty huolehtimaan itsestään, menenkö ohi ja syytän häntä epäonnistumisesta. Jeesus osoittaa, että lähimmäinen, jota tulisi rakastaa on häpäisty, avun tarpeessa oleva, hän voi olla jopa pahin kiusaajani, siitä, huolimatta häntä tulee rakastaa. Jeesus iloitsee lapsenmielisistä, niistä, joille ei ole annettu lainopettajan kaltaista viisautta ja järkevyyttä. Lapsenmielinen ei pelkää menettävänsä mainettaan auttaessaan häpäistyä avuntarvitsijaa. Hän näkee kaikissa ihmisen, lähimmäisen. Jeesus kehottaa tänäänkin: mene ja tee samoin.

Mika

1. Moos. 14

Luuk. 9

Kun Jeesus pyytää meitä seuraamaan häntä niin meillä on usein erilaisia selityksiä miksi nyt ei ole sopiva aika. Mietin hetkiä, jolloin Jeesus on pyytänyt minua seuraamaan häntä, tekemään, sanomaan asioita toisille ihmisille, rakkauden tekoja tai olemaan vain läsnä ja pysähtyä kuuntelemaan toista. Minulla on ollut tärkeämpää tekemistä. Olen kuullut kehotuksen sanoja, mutta itse olen mieluummin tehnyt muuta. En ole kuunnellut Jeesuksen ääntä, usein hiljaisia kehotuksen sanoja. Olen ehkä pelännyt omaa mainettani, pelännyt naurunalaiseksi joutumista. Toisinaan olen pelännyt ihmisen loukkaantuvan. Toisinaan olen ollut vain kiinnostuneempi omasta itsestä tai tarpeista kuin toisesta. Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa omalle itselle jatkuvaa kuolemista, elämän kadottamista, sellaisen jota minä pitäisin elämänä tai itselle tärkeänä. Jeesuksen seuraamisessa löytää kuitenkin elämän, todellisen rikkaan elämän, pelastuksen. Jeesuksen seuraaminen ei ole laskelmoitua hyvien tekojen ansaitsemista eikä lähimmäisten hyväksikäyttämistä oman asemansa varjolla. Jeesusta ei voi seurata saadakseen jonkun arvoaseman, hänen seuraamisessaan pitää kuolla itselle joka päivä, kantaa joka päivä ristinsä. Hänen seuraamisessaan ei voi katsoa taakseen ja pohtia mitä on menettänyt.

Paavali toteaa olleensa menestynyt, arvostettu yhteiskunnassaan, hän kuitenkin piti kaiken sen roskana Kristuksen tuntemisen rinnalla. Jumalan valtakunnassa on arvostettua se, mitä minä pidän vähäpätöisenä, arvottomana. Jumalan valtakunnassa ovat ne, jotka eivät ole mitään tämän maailman edessä. Paavali pyytää muistelemaan, mitä olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” 1 kor.1‬:‭26‬-‭29‬ Jeesus vastaa ihmiselle, joka sanoo seuraavansa häntä minne ikinä hän menee:‭ »Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.» Itselle kuoleminen on omalle viisaudelle kuolemista, hänen seuraamisensa tarkoittaa joka päivä ristin ottamista. Jumalan viisaus on ristin sanoma. Ristillä kuoleminen oli halveksituin, häpeällisin rikollisen kuolema, siinä on kuitenkin voima pelastukseen. Jeesuksen monet seuraajat eivät olleet arvostettuja yhteiskunnan jäseniä. Heidän kauttaan sanoma levisi ja leviää tänäänkin erityisesti yhteiskunnan heikompiosaisten keskuudessa ja maissa, joissa on köyhyyttä, siellä missä on kurjuutta Kristus pääsee loistamaan valoaan. Jeesus kutsuu tänäänkin seuraamaan häntä köyhänä, nöyränä, halveksittua ristiä kantaen minne ikinä hän meitä kutsuukin. Hänen viisauteen turvautuen.

Mika

1. Moos. 13

Luuk. 8

“Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa. »Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.»” Luuk.v8‬:‭15‬-‭18‬

Sadon tuottaja on ihminen, joka pysyy kuulemassaan sanassa puhtaana ja ehyellä sydämellä sekä kestävänä. Kestävyys tarkoittaa jatkuvaa pysymistä sanassa. Kreikaksi ehyt sydän tarkoittaa hyvää sydäntä. Puhdas taas ei voi olla muu kuin Kristuksen veren puhdistama, anteeksiannon vastaanottaja. Kestävä pysyy puhtaudessa ja hyvässä sydämessä. Hyvyys näkyy valintoina, tavoilla, joilla kohtelen toisia ihmisiä. Valo, hyvä sydän paljastuu puheina, tekoina väistämättä. Ihminen voi esittää, mutta lähellä olevat näkevät kuitenkin ihmisen todellisen minän.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta hyvyys näkyy kuitenkin. Hyvyys näkyy rikkinäisenkin elämän läpi tai elämässä, kun valo tulee Kristukselta. Kaikkihan me ollaan jotenkin rikottuja, syntiinlangeita. Rosoisesta lampunjalasta huolimatta valo näkyy. Olisiko kuitenkin avain siinä, että valo paljastaa, mitä olemme, aitona itsenä oleminen vastii rehellisyyttä. Valoa loistava ihminen on rehellinen virheidensä kanssa. Rehellisyys, aitous vetää ihmisiä puoleensa. Tuollainen minäkin haluan olla, vaikka pelottaakin oman syntisyytensä kohtaaminen. Hyviä tekoja, hyvää satoa tuotetaan kestävästi, kun sydän on hyvä. Kestävästi pysyen Kristuksen ristin äärellä, lunastukseen turvautuen, Kristuksen vanhurskauteen turvautuen. Loistakoon tänäänkin Kristuksen valo hyvinä tekoina elämässäni, että ihmiset näkisivät hyvän Jumalan ja kääntyisivät hänen puoleen ylistäen häntä.

Mika